Tohtorien karu paljastus: Nepotismi, kiusaaminen ja selkäänpuukotus vääristävät yliopistojen virkoja ja rahoitusta

Nepotismi, ennalta päätetyt valinnat ja akateeminen varastelu eivät ole harvinaisia poikkeuksia, vaan osa arkea suomalaisessa yliopistomaailmassa, jossa verorahat ja tutkijoiden urat jaetaan.

Tohtorien karut kokemukset tulevat esille Labore-tutkimuksessa, joka avaa akateemisen maailman epärehellisiä käytäntöjä, joissa muun muassa puliveivataan tutkimusrahoitusta itselle ja lähipiirille.

Tutkimuksen varsinaisena aiheena on tohtorityöttömyys, mutta melkoisena voidaan pitää tulosta, jonka mukaan 702 vastaajasta 298 kertoi todistaneensa epärehellistä tai epäasiallista toimintaa tutkimuksessa, virkojen täytössä, työntekijöiden rekrytoinnissa tai tutkimusrahoituksen jakamisessa.

Naamaverkostot ohi pätevyyden

Tutkimukseen vastaajat kuvaavat useita toistuvia käytäntöjä, joita monet pitävät yleisenä akateemisessa kulttuurissa. Yliopistoympäristö näyttäytyykin monien tohtorien vastauksissa tunkkaisen ilmapiirin tyyssijana, jossa ihmisiin ei voi luottaa.

Tohtorien oikeusturvassa on puutteita, mikä ilmenee sekä yksilötason kertomuksissa että tutkimusrahoituksen rakenteellisten ongelmien pohdinnoissa. Kokemusten taustalla vaikuttaa ilmiö, jonka jotkut tuovat esiin: rahoitusta on liian vähän, mutta kovatasoisia hakijoita paljon. Silloin väistämättä joku sellainen jää tyhjin käsin, joka olisi ansainnut rahoituksen.

Tutkimukseen vastaajat kertovat:

Olen kokenut, että rahoitusta myöntävissä instansseissa on verkostoitumista siten, että lähipiiriä on suosittu. Kun kerran itse olin tällaisessa lautakunnassa ja olisin evännyt erään hakemuksen, niin hakemuksen jättäjään yhteydessä ollut hlö suuttui minuun.

Yleisesti vaikutelma on että pätevyyttä tärkeämpää on se keitä tunnet ja kuka tuntee sinut. Olen toisaalta myös hyötynytkin tästä.

Henkistä alistamista ja hyvävelikerhoja

Moni tohtori kertoo myös, kuinka syrjintä, kiusaaminen tai puolueellisuus ovat haitanneet akateemista urapolkua.

Syrjinnän syinä voi olla lähestulkoon mikä tahansa: ikä, sukupuoli, joukosta poikkeava tieteellinen lähestymistapa tai pelkästään se, että sattuu olemaan luonteeltaan introvertti.

Huonon ilmapiirin kuvaukset toistuvat samankaltaisina:

Tutkimusryhmässäni oli aina yksi nuorempi tutkija pomon kiusaamisen ja syrjinnän kohteena ja itse olin vuorossa pian aloitettuani. Sain nähdä, miten vuoro siirtyi seuraaviin. Koko ryhmän edessä kohteen itkettäminen oli pahinta mitä sain todistaa.

Ikävin ehkä, kun professori pahoinpiteli lievästi työpaikalla. Mustelmat jäi. Useita silminnäkijöitä oli, mutta luikkivat peloissaan huoneisiinsa. Työpaikan johtoporras kieltäytyi keskustelemasta asiasta.

Tutkimusmaailma on täynnä hyvävelikerhoja, nuorten tunnollisten tutkijanalkujen hyödyntämistä, henkistä alistamista, lähentelyä, ulkonäön perusteella palkkaamista, ongelmien sivuuttamista, jne. En koe, että se olisi pelkästään tätä – mutta olen todistanut näitä kaikkia.

Sisäpiiri vahvoilla rahanjaossa

Vastauksissa toistuu myös ilmiö, joka osoittaa, kuinka työpaikkoja tai rahoitusta ohjataan sisäpiirin henkilöille tai tiettyjen professorien suosikeille muodollisen kilpailutuksen sijaan. Tämä johtaa siihen, että usein pätevämpi hakija sivuutetaan verkostojen puutteen vuoksi.

Osa alan työpaikoista täytetään ilman avointa hakua. Hakemukset räätälöidään vastaamaan sen henkilön pätevyyttä, joka halutaan palkata. Paikka on vain näennäisesti avoimesti haettavissa.

Yleinen kokemus on, että työpaikkoihin pääsee verkostojen kautta, tuntemalla oikeat ihmiset.

Akatemian siivottava oma pesänsä

Laboren tutkimuksen esille nostanut sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman toteaa, että yliopistot ja akateeminen maailma tekisivät itselleen ja koko yhteiskunnalle palveluksen, jos ne loputtoman ahnaasta veronmaksajan rahan pumppaamisen asemesta siivoaisivat oman pesänsä kuntoon.

– Akateeminen maailma ei voi olla pellossa elävä saareke yhteiskunnassa, jossa kaikki muutkin joutuvat säästämään. Ylevä julistus ”tieteen vapaudesta” vahingoittaa itse tieteenkin asiaa silloin, kun tosiasiallisesti on kyse vain rahan kinuamisesta itselle ja omille kavereille, ministeri kirjoittaa omilla kanavillaan.