Seppänen jyrähtää koulujen tilasta: ”Koululaiset eivät ole kotouttamisen väline”

Sara Seppänen pitää tuoretta Pisa-tulosta jälleen yhtenä hälytysmerkkinä. Lukutaito on pudonnut 474 pisteeseen ja matematiikan tulos 469 pisteeseen. Luonnontieteissä Suomi sai 504 pistettä, kun OECD-keskiarvo oli 482. Pitkässä tarkastelussa suunta on kuitenkin selvä: vuodesta 2006 luonnontieteiden tuloksesta on kadonnut 59 pistettä.

– Oppilaan pitää oppia lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan ja ajattelemaan. Opettajalla pitää olla mahdollisuus opettaa, ja opettajan auktoriteetti on palautettava koululuokkiin. Koulussa pitää olla työrauha, ja koko kulttuurin on muututtava yksilön oikeuksia korostavasta, yksilökeskeisestä kulttuurista takaisin kohti tekemisen kulttuuria. Näiden asioiden ei pitäisi olla millään muotoa radikaaleja tavoitteita, Seppänen huomauttaa.

– Samaan aikaan keskustelemme erityisesti Helsingissä koulushoppailusta. Koulupiirejä muutetaan ja oppilaita siirretään koulujen välillä tavoitteena ehkäistä segregaatiota ja tasata oppilasrakenteita. Tässä kohtaa pitäisi pysähtyä kysymään yksi yksinkertainen kysymys: mikä on koulun ensisijainen tehtävä?

– Onko sen tehtävä maksimoida tilastollisesti tietynlainen oppilasjakauma eri kouluissa vai varmistaa, että jokainen lapsi saa mahdollisimman hyvät edellytykset oppia? Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden ja kantaväestön väliset Pisa-erot ovat Suomessa hälyttävän suuria. Luonnontieteissä ei-maahanmuuttajataustaisten tulos oli 517 pistettä, toisen polven maahanmuuttajataustaisten 444 ja ensimmäisen polven 417. Maahanmuutto on siis merkittävässä osassa koulujen välisissä osaamiseroissa.

Lasten tehtävä ei ole toimia kieliresurssina

Jos luokassa valtaosa oppilaista tarvitsee tukea suomen kielen oppimiseen, sillä on väistämättä vaikutuksia opettajan työhön ja koko oppimisympäristöön. Ratkaisu ei Seppäsen mielestä voi olla se, että hyvin pärjääviä lapsia siirrellään järjestelmässä paikasta toiseen, jotta tilastot näyttäisivät paremmilta. Suomalaisilla lapsilla on oikeus rauhalliseen oppimisympäristöön, eikä heidän tehtävänsä ole toimia kieliresurssina. Koululaiset eivät ole kotouttamisen väline, joiden tehtävä on paikata epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan seurauksia.

– Jos koulujen ongelmana on liian suuri oppilasmäärä, siihen pitää puuttua. Jos ongelmana on puutteellinen kielitaito, siihen pitää puuttua eikä leimata faktoja rasistisiksi, kuten jo osa kansanedustajakin on kiirehtinyt tekemään.

– Ennen kaikkea meidän on uskallettava kysyä, miksi suomalainen koulu on muuttunut järjestelmäksi, jossa vaatimustasosta, työrauhasta ja perustaitojen opettamisesta joudutaan jatkuvasti muistuttamaan, Seppänen sanoo.

On palattava perusasioihin

Tuoreessa Pisa-tutkimuksessa vain 41 prosenttia suomalaisnuorista ilmoitti lisäävänsä yrittämistä tehtävän vaikeutuessa. Se oli koko joukon heikoin tulos.

– Koulun ei pidä olla paikka, jossa lapselle opetetaan, että vaikean tehtävän kohdalla luovuttaminen on hyväksyttävää. Eikä koulun pidä olla paikka, jossa opettajan auktoriteettia asetetaan kyseenalaiseksi samaan aikaan, kun opettajille sysätään yhä enemmän kasvatusvastuuta. Muutoin yhtälö muodostuu mahdottomaksi.

– Pisa-koe tehtiin keväällä 2025. Sen jälkeen hallitus on jo tehnyt muutoksia, kuten kännykkärajoitukset ja osaamistakuun. Niiden vaikutuksia näissä tuloksissa ei vielä voi nähdä.

– Muutos vaatii sen myöntämistä, että koulun tärkein tehtävä ei ole toteuttaa jokaista pedagogista muotivirtausta, tasata jokaista tilastoa tai korjata yhteiskunnan kaikkia muita ongelmia, vaan koulun tehtävä on opettaa. Ja lapsen tehtävä on oppia. Meidän tulee palata takaisin perusasioiden äärelle, Seppänen vaatii.