Tulevaisuuden Suomesta luennoiva Arto Luukkanen kysyy suoraan: “Saako yliopistossa käyttää järkeä vai onko tanssittava woke-ideologian tahdissa?”

Helsingin yliopistolla tänään luennoinut PS-puoluesihteeri, dosentti Arto Luukkanen puntaroi ihanne-Suomea 2030-luvulla.

Luukkanen katsoo, että tulevaisuuden Suomi on kansallismielinen ja isänmaallinen suomalaisen hyvinvoinnin keidas, joka on meille paras ja ensiarvoinen paikka.

Arto Luukkanen Youtube, 29 min 8 sek.

Suomen Uutiset taltioi tilaisuuden alkuosan. Tilaisuus jatkui opiskelijoiden kysymyksillä.

Luukkasen esitys kuului Helsingin yliopiston järjestämään “Tieteen voimalla 2030-luvulle”-luentosarjaan. Aiempia puhujavieraita ovat olleet ympäristöministeri Maria Ohisalo, kansanedustaja Kai Mykkänen, kansanedustaja Veronika Honkasalo ja puhemies Matti Vanhanen.

Luukkanen pohti Suomen historian alkutaipaleita:

“Suomalaisilla on olemassaolon oikeutus pelkästään siksi, että sen asujaimisto on puolustanut sitä, vuodattanut vertaan sen puolesta ja ennen kaikkea tehnyt työtä sen puolesta.

Olemme merkanneet reviirimme ja pidämme siitä kiinni. Olemme asuneet tuhansia vuosia täällä Suomenniemellä. Kansana, jotka on kolonialisoitu, riistetty ja orjuutettu. Tiedämme mitä siirtomaahistoria on.

Suomalaisten alkuperä on Volga-, Oka- ja Kama-jokien välillä. Sieltä suomalaisten esivanhemmat alkoivat siirtyä Dneprin yläjuoksulle ja sieltä puolestaan Väinäjoen yläjuoksulle, josta he lopulta siirtyivät jokea pitkin kohti Itämerta 1250–1000-luvuilla ennen ajanlaskun alkua. Viroon he saapuivat noin 1100–100-luvuilla ennen ajanlaskun alkua. Suomalaisten esivanhemmat saapuivat viimein Suomeen alkaen 800-luvulta ennen ajanlaskun alkua.

Suomalaiset ovat asuneet nykyisen Suomen alueella lähes kolmetuhatta vuotta. Suomalaiset ovat – jos sallitaan, että käytän luontovertausta – kuin harvinaisen valkoselkätikan populaatio. Populaatio, jolla on olemassaolon oikeutus pelkästään siksi, että sen asujaimisto on puolustanut aluettaan, vuodattanut vertaan sen puolesta ja ennen kaikkea tehnyt työtä sen puolesta. Olemme merkanneet reviirimme ja pidämme siitä kiinni. Olemme monessa mielessä täällä Suomenniemellä ”alkuperäiskansa” (vaikka saamelaiset ovat toki olleet seuduilla runsaat viisisataa vuotta pidempään) kaikkine sen luovuttamattomine oikeuksineen.

Meillä on ollut historiassa aikoja, jolloin meitä on kansanmurhattu kuten vuosina 1710-1721 ja raastettu orjuuteen kauas Persiaan saakka. Meillä on ollut aikoja, jolloin on kuoltu nälkään ja tauteihin kuten 1860-luvulla tai sotia, joissa olemme menettäneet kymmeniätuhansia miehiä mutta kaikista näistä koettelemuksista on selvitty.

Historia ja menneet sukupolvet velvoittavat meitä. Tätä meidän esi-isiemme ja -äitiemme saavuttamaa perintöä meidän pitää suojella siksi, että se on tärkeä itsessänsä – an sich. Mutta myös siksi, että puolustamalla sitä me toimimme lapsiemme, lastemme lapsien ja koko Suomen hyväksi.”