Tyytymättömyys opetushallitukseen kasvaa – jo osa alan ammattilaisistakin näyttää vihreää valoa organisaation lakkauttamiselle

Kansalaiskeskustelu Opetushallituksen asemasta on selvästi vilkastunut sen jälkeen, kun valtiovarainministeri Riikka Purran budjettiehdotus julkistettiin viime viikolla. Osana ehdotettuja sopeutustoimia nykymuotoinen Opetushallitus lakkautetaan tammikuussa 2027 ja Opetushallituksen säilytettävät toiminnot siirrettäisiin osaksi opetus- ja kulttuuriministeriötä.

Myös osa opettajista kuvaa Opetushallitusta lähinnä turhaksi organisaatioksi, ja opettajat muistuttavat että opetuksen käytännön toimeenpanosta vastataan jo laajasti kunnallisessa opetustoimessa. Opetusalan hallintoa tunnistetaan siis olevan liikaa.

 

 

Paperilla näyttää hyvältä, mutta tulokset ovat huonoja

Suomen hallinnollisessa järjestelmässä Opetushallitus on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen virasto, joka eri tavoilla vastaa perusopetuksen, lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen, aikuiskoulutuksen, sivistystyön ja taiteen perusopetuksen kehittämisestä. Tarkemmin Opetushallituksen tehtävistä säädetään lailla.

Opetushallituksella on valtaa arkipäivän opetustyössä ja koululaisten arjessa. Etenkin Opetushallitus vaikuttaa laatimansa opetusnormiston, opetussuunnitelman perusteiden linjauksien mukaan. Paikalliset opetussuunnitelmat kouluissa laaditaan opetussuunnitelman perusteiden varaan.

Paperilla kaikki näyttää vielä hyvältä, mutta samaa ei voi sanoa lopputuloksista. Entinen koulutuksen mallimaa Suomi on notkahtanut luiskaan. Suomi on pudonnut Pisa-mittauksissa jo yli 20 vuoden ajan – erityisesti matematiikan ja lukutaidon alamäki on ollut jyrkkä.

Pisa-mittaukset ovat OECD-maiden toteuttama kansainvälinen tutkimus, jossa arvioidaan 15-vuotiaiden nuorten osaamista kolmen vuoden välein. Tutkimuksessa mitataan lukutaitoa, matematiikan osaamista ja luonnontieteiden osaamista.

Lukutaito-opettaja Pirjo Laatikaisen mukaan iso osa suomalaisista nuorista lukee jo niin huonosti, että kyseessä on kansallinen hätätila ja tarvitsemme lukutaitotalkoot.

Perusopetuksen oppimistuloksien lasku on ollut jopa kansainvälisesti poikkeuksellisen nopeaa.

Outoja seksisisältöjä koulujen aineistoissa

Viime vuosina suomalaisesta peruskoulusta on kuulunut kummia. Helsinkiläisellä yläasteella lapsille on äskettäin tarjottu luettavaksi härskiä pornokirjaa, jossa opetetaan imemisvinkkejä, liukuvoiteen käyttöä ja yksityiskohtaisia ohjeita siitä, miten esineitä työnnetään kehon aukkoihin. Kirja on jaettu suomalaisiin kouluihin jo 2019.

Opetushallitus myös edistää opetuksessa niin sanottua sukupuolen moninaisuutta, johon sisältyy käsitys vaihtuvista sukupuolista sekä siitä, että miehet voivat synnyttää. Näiden näkemyksien ottamista osaksi opetusta Opetushallitus perustelee tasa-arvolla.

Opetushallituksella on näppinsä pelissä monessa. Eduskuntavaalien 2023 alla Opetushallitus pyrki estämään tietojen julkaisun, jotka paljastaisivat maahanmuuttajien määrän kouluissa. Peliliike liittyi Ylen julkaisemaan Koulukone-palveluun.

Opetushallituksen some-tilillä kerrottiin vetoomuksesta, että Yle ei julkaisisi tietoja.

Inkluusio tuonut ongelmat mukanaan

Eräs Opetushallituksen tänä päivänä vaalimista periaatteista on inkluusio. Väljästi määriteltynä inkluusio opetuksessa tarkoittaa sitä, että kaikki oppilaat – myös erityistarpeiset – opiskelevat yhdessä yleisopetuksen ryhmissä. Tavoitteena on tasa-arvoinen osallistuminen ja tarvittavan tuen tarjoaminen jokaiselle oppilaalle.

Opetushallitus alkoi edistää inkluusiota kouluissa jo 1990-luvulta lähtien, mutta erityisen vahvasti inkluusio nousi keskiöön 2010-luvulla.

Käytännössä inkluusio on johtanut esimerkiksi tasoryhmien poistamiseen, ja erityisopetuksen integroimiseen yleisopetukseen.

Kun periaatteena kouluissa on ollut ”kaikki tekevät kaikkea” -periaate, käytäntö on valitettavasti johtanut myös vaatimustason asteittaiseen alenemiseen. Tämä taas on johtanut siihen, että usein oppilaat pääsevät kouluasteelta toiselle heikoin tuloksin, niin sanotuilla ”säälivitosilla”, vaikka oppilaan itsensäkin kannalta oppimatta jääneiden asioiden kertaaminen – siis luokalle jättäminen olisi saattanut olla parempi ratkaisu.

Inkluusion varjopuoli on myös se, että lahjakkaiden oppilaiden kouluarkea ei tueta. Tavallisissa kouluissa lahjakkaille oppilaille ei juuri ole tarjolla mahdollisuutta kehittää taitojaan omissa ryhmissä, vaikka lahjakkaat kaipaisivat lisää haasteita.

Kasvatustieteen professori Kirsi Tirri kannattaa opetuksen eriyttämistä ylöspäin lahjakkaiden tukemiseksi. Hän näkee nykytilanteen jopa tasa-arvo-ongelmana.

Hulluuden vain annettiin tapahtua

Opetuksen tuloksien heikkenemisen käynnistänyttä alkupistettä on vaikea määrittää, mutta monien alan ammattilaisten mielestä selkein muutos peruskoulussa tapahtui viime vuosikymmenellä.

Kirjailija Arno Kotro – toiselta ammatiltaan opettaja – kertoo uudessa blogissaan esimerkin eräästä suomalaiskoulusta, jossa viime vuosikymmenellä omaksuttiin tuolloin muotiin tulleet pedagogiset päähänpistot ja villitykset. Niinpä koulussa linjattiin, että kaikki se minkä varassa suomalainen koulu oli toiminut vuosikymmenten ajan, olikin äkkiä vanhanaikaista ja huonoa.

Uuden pedagogiikan mukaisesti vanhoista käytännöistä kuten arvosanoista, pulpeteista, kokeista, kirjoista, todistuksista hiljalleen luovuttiin. Tilalle tarjottiin ilmiöitä, digiä ja itseohjautuvuutta. Seurauksena oli erään nuoren koululaisen oppimiskokemuksien tuhoutuminen.

Opetushallitus on viime vuosikymmenellä ottanut opetussuunnitelmaan vahvasti mukaan niin sanottua ilmiö-oppimista, joka on kuitenkin oppilaalle vaativaa, koska menetelmä vaatii omatoimisuutta ja itseohjautuvuutta, johon läheskään kaikki koululaiset eivät ole valmiita.

Vuonna 2018 valmistuneen tutkimuksen mukaan koulujen uudet menetelmät heikentävät oppimista merkittävästi. Myös kouluissa samoihin aikoihin omaksuttu niin sanottu digiloikka on heikentänyt koululaisten oppimista.

Pahimmillaan digiloikka on tarkoittanut sitä, että oppilas on jätetty luokkaan yksinään tapittamaan tablettia.

Uudistuksia perustellaan tasa-arvolla

Opetushallituksella on ollut tapana perustella kaikkia esittämiään, outojakin uudistuksia ”tasa-arvolla”.

Viime keväänä tasa-arvopeittely ei enää menestynyt, vaan monen kansalaisen kuppi kellahti nurin, kun opetushallituksen työryhmä esitti, että ylioppilastutkintoon lisätään islamin uskonnon koe. Islam-ehdotus on osa katsomusaineiden kehittämisryhmän loppuraporttia. Työryhmä puntaroi muun muassa sitä, miten katsomusaineiden opiskelu olisi nykyistä yhdenvertaisempaa.

Ehdotus islamin aseman vahvistamisesta osana suomalaista koulutusjärjestelmää osui samaan aikaan, kun Suvivirttä ei enää lauleta monissa kouluissa, vaikka pääkaupunkiseudulla jo tuetaan islamilaisen ramadan-juhlan viettoa.

Opetushallitus on kansalaiskeskusteluissa nähty pitkälti politisoituneena instituutiona, joka on vähitellen ajautunut omille teilleen, alkuperäiset tavoitteensa unohtaen. Seurauksena on ollut muun muassa oppimistuloksien heikkeneminen.

Opetushallituksen pääjohtajana toimii kasvatustieteen tohtori Minna Kelhä, jolla on vahva tausta poliittisessa vasemmistossa. Kelhä on vasemmistoliiton jäsen. Hän toimi vasemmistoliiton eduskuntaryhmän pääsihteerinä 2016-2019 ja eduskuntasihteerinä 2015-2016.

Ennen Opetushallituksen pääjohtajuutta Kelhä toimi Sanna Marinin hallituksessa opetusministerien Li Anderssonin ja Jussi Saramon valtiosihteerinä. Jo viime vuosikymmenen alussa Kelhä oli silloisen kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen erityisavustaja.