Keskuskauppakamarin järjestämässä puoluejohtajatentissä perussuomalaisten Riikka Purralta vaadittiin vastausta seuraavan hallituksen työllisyysastetavoitteeseen. Purra kuitenkin huomautti, että työllisyysaste on keinotekoinen mittari. – Järkevämpää on tarkastella tehtyjä työtunteja tai bruttotuloja, eikä sitä, kuinka paljon ihminen käy töissä tietyllä aikavälillä, Purra sanoi.

Puoluejohtajat Annika Saarikko (kesk), Petteri Orpo (kok), Iiris Suomela (vihr) ja perussuomalaisten Riikka Purra keskustelivat tänään työmarkkinakysymyksistä Keskuskauppakamarin järjestämässä puoluejohtajatentissä.

Debatin alkupuolella tentin juontaja Timo Haapalan kasetti alkoi hajoilemaan, kun hän ei heti saanutkaan Purralta haluamaansa täsmävastausta kysymykseen työllisyysasteen prosenttiluvusta. Haapalan pohjustus koski sitä, millainen työllisyysprosentti seuraavan hallituksen tulisi ottaa tavoitteeksi.

– Millainen työllisyystavoite seuraavan hallituksen tulee ottaa, 78 vai 80 prosenttia, mikä olisi perussuomalaisten hallitusohjelmakirjaus? Haapala uteli.

Työllisyysprosentti ei kuvaa aitoa työllisyyttä

Purra kuitenkin aloitti puheenvuoronsa esittämällä, että pelkän työllisyysprosentin tarkastelu ei ole järkevää, jolloin Haapala alkoi keskeyttämään toistuvasti.

– Työllisyysprosentti ei kuvaa aitoa työllisyyttä, Purra sanoi.

– Mikä kuvaa? Haapala keskeytti, johon Purra totesi, että on vastaamassa kysymykseen.

– Mutta minä haluan vastauksen tähän prosenttikysymykseen, se on hyvä mittari, Haapala jankutti.

Purra napautti, että Haapalan keskeyttäminen häiritsi vastaamista ja tarkensi, että työllisyysaste kuvaa ainoastaan sitä määrää ihmisiä, jotka ovat tarkasteluvälillä käyneet töissä, kuka enemmän, kuka vähemmän.

– Töissä on voitu olla vaikka kaksi tuntia, vaikka tukityöllistettynä tai jollain kurssilla. Työllisyysasteen kansantaloudellinen merkitys ei siis ole kovin suuri. Järkevämpää on tarkastella tehtyjä työtunteja tai bruttotuloja, eikä sitä, kuinka paljon ihminen käy töissä tietyllä aikavälillä.

Työllisyyttä nostettava yksityissektorilla

Poliittisten puheiden tasolla Suomessa on pitkään tavoiteltu 75 prosentin työllisyysastetta eri hallituskokoonpanoilla. 75 prosentin taso on ollut myös Sanna Marinin (sd) hallituksen tavoitteena. Mediassa esitettyjen tietojen mukaan 75 prosentin tason tuntumaan olisi päästy kuluneen syksyn aikana.

Purra kuitenkin vertasi työllisyysasteen tarkastelua kuplaan, koska työllisyysastetta voi nostaa myös keinotekoisesti ja veronmaksajien tuella, esimerkiksi erilaisilla tukityöllistämistoimilla.

– Työllisyysaste on siis sangen keinotekoinen mittari. Tietenkin me kannustamme työllisyyden nostoon, sitä pitää tehdä erityisesti lisäämällä yksityisen puolen tuottavaa työtä eikä niinkään paisuttamalla julkista sektoria muiden kuin oleellisten tehtävien osalta.

Oleellisiksi julkisen sektorin tehtäviksi Purra mainitsi esimerkkeinä hoitajat, opettajat ja lääkärit.

– Perussuomalaiset haluaa tarkastella tehtyjä työtunteja. Ne pitää saada nousuun.

Keskustan Saarikko myönsi, että työllisyysasteen tarkastelua on aihetta kritisoida, koska työllisyysaste on vain yksi tapa mitata työllisyyttä.

Joustoja tarvitaan, samalla neuvotteluasemat on huomioitava

Suomalaiset työmarkkinat ovat maailman jäykimmät, ja useiden selvitysten mukaan paikallinen sopiminen voisi vauhdittaa työllistymistä.

Saarikon mukaan nykyinen hallituspohja tuskin kuitenkaan on edistämässä paikallista sopimista keskustan haluamalla mallilla. Oppositiota edustava Orpo puolestaan sanoi kannattavansa laajasti paikallisen sopimisen edistämistä.

Vihreiden Iiris Suomelalla ei ollut näkemystä asiaan, vaan hän suositteli vahvasti palkanmaksun siirtämistä osin veronmaksajien harteille, eli sosiaaliturvan yhdistämistä ansiotuloihin.

– Sosiaaliturvan pitää huomioida nämä uudet työn muodot, eli sosiaaliturvan uudistus on tässä myös merkityksellinen kysymys. Vihreät ajaa perustuloa, Suomela totesi ja mainitsi myös, että vuokranmaksu on hankalaa pelkän palkan avulla.

Perussuomalaiset on pitkään esittänyt työn verotuksen ja muidenkin veromuotojen keventämistä ostovoiman vahvistamiseksi. Purra totesi, että paikallinen sopiminen ja työmarkkinoiden joustot ovat tulevaisuudessa välttämättömiä.

Purra kuitenkin totesi, että kun puhutaan työmarkkinoiden uudistamisesta, on samalla huomioitava se, että työmarkkinoilla on hyvin erilaisessa asemassa ja tilanteissa olevia neuvottelijoita.

– Jos ajatellaan vientiteollisuutta, vaikka UPM:lla sopimus on tehty sahaliiketoimintapuolelle, niin sehän on erinomainen, koska se ymmärtääkseni lisää ansioita ja työpaikkoja. Siellä myös työntekijöillä on varmasti hyvä neuvotteluasema, eli paikallinen sopiminen ei ole ollut ongelma työntekijälle.

– Jos kuitenkin katsotaan muita aloja, kuten kauppa-, ravintola- ja palvelualoja, vaikka pääkaupunkiseudulla, niin on selvää, että jos paikallista sopimista lisätään siellä, niin ei työntekijän asema ole enää samanlainen.

Perussuomalaiset vaatii, että hoitajien on osattava suomea

Eräs Suomen työmarkkinoiden kesto-ongelmista on niin sanottu hoitajapula. Hoitajapulasta puhuminen ei kuitenkaan anna totuudenmukaista kuvaa tilanteesta, sillä ainakin 72 000 koulutettua hoitajaa on vaihtanut alaa. Hoitajia on siis jo nyt työmarkkinoiden saatavilla.

Perussuomalaisia lukuun ottamatta lähes kaikki muut puolueet ratkaisisivat hoitajaongelman tuomalla Suomeen ulkomaista halpatyövoimaa, eli hoitajia olisi tuotava EU:n ulkopuolelta. Tätä näkemystä toistivat jälleen yksissä tuumin niin Saarikko, Orpo kuin Suomelakin.

Saarikko esimerkiksi painotti, että henkilöstöpulaan tarvitaan ”osaajia ulkomailta.”

– Se on fakta, jota ei voi väistää, Saarikko sanoi.

Hoitajia tarvitaan tällä vuosikymmenellä lisää kymmeniä tuhansia, sillä vanhusväestön osuus kasvaa ja myös työssä nyt olevia hoitajia jää eläkkeelle.

Perussuomalaiset kuitenkin torjuu suunnitelmat ratkaista hoitajapula työperäisellä maahanmuutolla. Perussuomalaiset lisäksi vaatii, että Suomessa lääkärien ja hoitajien on osattava suomea.

Hoitajien työkuormaa on kevennettävä

Purra esitti, että sotesektorin ongelmia, kuten hoitajavajetta ei voi ratkaista työperäisellä maahanmuutolla, vaan alan ongelmiin puuttumalla ja työn kuormittavuutta keventämällä.

– Sotesektorilla on matalat resurssit, selvästi pienemmät kuin muissa Pohjoismaissa, ja sillä on vaikutuksensa tähän asiaan. Kun hoitajalla on suuri työkuorma, esimerkiksi siitä syystä, ettei hänellä ole tarpeeksi kollegoita, niin se luonnollisesti vaikuttaa siihen, miten hoitaja näkee oman jaksamisensa suhteessa työn palkkatasoon.

– Tällä hetkellä moni hoitaja haaveilee alalta poistumisesta, koska koetaan, että työ on liian raskasta suhteessa palkkaan. Meillä on myös paljon alalta poistuneita. Tämä on sekä inhimillisesti, koulutuksellisesti että kansantaloudellisesti järjetöntä. Meidän pitäisi kyetä houkutteleman takaisin alalta lähteneitä henkilöitä, myös niitä hoitajia jotka ovat menneet töihin ulkomaille paremman palkan ja parempien työolojen vuoksi, Purra sanoi.

Hän painotti, että jos sotesektorin sisäisiä ongelmia ei kyetä ratkaisemaan, työperäinen maahanmuutto ei voi olla ratkaisu.

– Vaikka hoitaja olisi ukrainalainen tai filippiiniläinen, niin hän tulee kohtaamaan ihan samat ongelmat kuin suomalainen kollegansakin – ennemmin tai myöhemmin.

SUOMEN UUTISET