Vilhelm Junnila: ”Etnisen armenialaisväestön pakeneminen on valitettavasti sekä Azerbaidžanin että Venäjän intresseissä”

Venäjä käyttää tilannetta hyväkseen lietsomalla eripuraa Armeniassa. Kansanedustaja Vilhelm Junnila (ps.) kommentoi Vuoristo-Karabahin konfliktia ja sen geopoliittisia ulottuvuuksia. Junnila on Armenia-ystävyysryhmän puheenjohtaja.

Vuoristo-Karabahin aseellinen valtaus Azerbaidžanin toimesta on herättänyt huolta myös Suomessa. Lauantaihin mennessä separatistihallinto ”Artsakhin tasavallan” alueelta oli paennut yli 90 000 ihmistä Armeniaan. Kiistanalainen Vuoristo-Karabah kuuluu Neuvostoliiton aikaisten rajalinjausten mukaisesti Azerbaidžanille, mutta alueen väestö on ollut etnisesti armenialainen jo kolmen vuosikymmenen ajan ja alueen armenialainen historia ulottuu 600-luvulle ennen ajanlaskun alkua. Suomessa asuvat armenialaiset pelkäävät historiallisista syistä jopa kansanmurhaa alueella. Pidätyksiä ja väkivallantekoja on jo dokumentoitu.

– Etnisen armenialaisväestön pakeneminen alueelta on valitettavasti sekä Azerbaidžanin että Venäjän intresseissä. Azerbaidžan saa alueen täydelliseen hallintaansa ja Karabahin armenialaisten toiveet kulttuurinsa säilyttämisestä, rauhallisesta yhteiselosta ja paluusta muodostuvat käytännössä mahdottomaksi. Venäjä taas käyttää tilannetta painostaakseen Armenian nykyistä länsimielisempää hallintoa ja yrittäessään ujuttaa lonkeronsa takaisin maan sisäisiin asioihin. Geopoliittisesta näkökulmasta tätä konfliktia on kansainvälisen yhteisön taholta liian pitkään käsitelty merkitykseltään toissijaisena, perussuomalaisten kansanedustaja Vilhelm Junnila kertoo.

Ennen viimeistä hyökkäystä alueella asui noin 120 000 armenialaista, joista yli 50 000 alueen pääkaupunki Stepanakertissa, jota Azerbaidžan kutsuu Khankendiksi.

Mittava humanitaarinen kriisi

Venäjällä on sotilastukikohta Armenian Gyumrissa, josta on siirretty kalustoa ja sotilaita Ukrainaan. Vuoristo-Karabahin alueella toimivat ”rauhanturvaajiksi” kutsutut venäläissotilaat eivät ole käytännössä puuttuneet Azerbaidžanin toimintaan millään tavalla.

– Armenialla on ollut kollektiivinen turvallisuussopimus Venäjän kanssa. Venäjä ei ole kuitenkaan vuonna 2020 tehdyistä lupauksista huolimatta suojellut Karabahissa eläviä armenialaisia eikä ole pitänyt ainoaa alueelle johtanutta tieyhteyttä eli Laçinin käytävää auki, joka on johtanut mittavaan humanitaariseen katastrofiin. Tuoreinta hyökkäystä edelsi lähes kymmenen kuukautta kestänyt täydellinen eristäminen, jonka johdosta alueella oli pulaa kaikista perustarvikkeista, kuten ruuasta, vedestä, lääkkeistä, polttoaineista ja sähköstä. Venäjä on jälleen osoittanut epäluotettavuutensa ja pettänyt – tällä kertaa armenialaiset, Junnila jyrähtää.

Venäjä käyttää tilannetta hyväkseen lietsomalla eripuraa Armeniassa. Vaikka pääministeri Nikol Pašinjan on Vuoristo-Karabahin vuoksi joutunut epäsuosioon, on Venäjä muuttunut sitäkin luotaantyöntävämmäksi kansan keskuudessa. Tilanteesta huolimatta Pašinjanin asema on ainakin toistaiseksi vakaa, sillä todellisia vaihtoehtoja ei ole olemassa.

– Nyt Venäjä neuvottelee Azerbaidžanin kanssa joukkonsa poisvetämisestä. Armenia on jätetty täysin oman onnensa nojaan. Kansalaiset tietenkin näkevät Kremlin valheiden läpi, hän jatkaa.

Vaarana sodan laajentuminen

Armenialla ei ollut enää vuoden 2020 jälkeen sotilaallisia tai taloudellisia edellytyksiä puuttua Vuoristo-Karabakhin tilanteeseen. Tilanne on muutenkin ollut monimutkainen: islamilainen Iran on tukenut kristittyä armeniaa, mutta Israel on myynyt aseita Azerbaidžanille. Turkki on tukenut vahvasti Azerbaidžania, mutta on viime aikoina parantanut välejään myös Armeniaan. Armenian pääministeri Pašinjan tapaa Azerbaidžanin presidentti Ilham Alijevin Espanjan Granadassa lokakuun alussa. Tapaamiseen osallistuu myös Ranskan presidentti Emmanuel Macron, Saksan liittokansleri Olaf Scholz ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel.

– Armenian herkkää asemaa ei täysin ymmärretä. Vaarana on, että Azerbaidžan ei tyydy Vuoristo-Karabahiin vaan havittelee maayhteyttä Nahitševanin autonomiselle alueelle, joka katkaisisi myös Armenian ja Iranin välisen tieyhteyden. Azerbaidžanin uutisissa on jo käytetty Armeniaan kuuluvasta Syunikin alueesta sen turkinkielistä nimeä. Olen käynyt alueella muutaman kerran, viimeksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin tehtävissä vuonna 2021, Junnila kuvaa tilannetta.

Puhetta on ollut YK:n alaisen valtuuskunnan lähettämisestä Vuoristo-Karabahiin turvaamaan armenialaisten ihmisoikeudet. Valtava pakolaisvirta kuitenkin muuttaa asetelmaa.

Armenian suvereniteetti turvattava

– Toiveita on rauhanomaisesta ratkaisusta, mutta se edellyttää myös länsimailta välittömiä toimia. Se edellyttää suurempaa roolia niin Yhdysvalloilta, Saksalta kuin erityisesti Ranskalta, jossa on hyvin suuri armenialainen diaspora, ja heillä on perinteisesti ollut vaikutusvaltaiset välit Armeniaan. Turkilla olisi halutessaan mahdollisuus toimia vakauttavana tekijänä, mutta se vaikuttaa toistaiseksi vain kiihdyttävän Azerbaidžanin pyrkimyksiä maakäytävän suhteen. Hätä ja geopoliittiset riskit kasvavat uhkaavasti, jos sotilaallista toimintaa katsotaan tästä eteenpäinkin läpi sormien, Junnila kertoo.

– Maakäytävä Nahitševanin ja Azerbaidžanin välillä voi syntyä vain, jos Armenia on osa ratkaisua ja jos valtion rajoihin ei kosketa. Muuten koko Etelä-Kaukasian alue ajautuu pitkäaikaiseen epävakauden tilaan. Ei Azerbaidžanin asemakaan säily yhtä vahvana kauas tulevaisuuteen. Tärkeää olisi, että maakäytävästä päästään yhteiseen sopimukseen, mielellään länsimaiden tuella ja siten, että Armenian suvereniteetti voidaan turvata, Junnila päättää.

Useat Euroopan maat ovat tarjonneet Armenialle humanitaarista apua.

Vilhelm Junnila on toiminut ETYJ:n Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana vuosina 2019-2023 ja jatkaa tällä eduskuntakaudella valtuuskunnan varapuheenjohtajana. Hän on myös eduskunnan Armenia-ystävyysryhmän puheenjohtaja ja vuosia perehtynyt Etelä-Kaukasian turvallisuushaasteisiin.

Vilhelm Junnila (ps.) eduskunnan täysistunnossa Helsingissä 27. toukokuuta 2020.