Yhteiskunnan tuen puute johti sisäilmasairastuneen lapsen kuolemaan – isän vetoomus: ”Auttakaa meitä”

Rakennetun ympäristön aiheuttamat sairaudet ja sosiaaliturvan puute -suurseminaari Helsingissä käynnistyi dramaattisesti sisäilmakatastrofin uhriksi joutuneen perheen isän epätoivoisella avunpyynnöllä ja äidin traagisella kirjeellä.

Tämän perheen kohdalla viranomaisten välinpitämättömyys ja yhteiskunnallisen tuen puute johti lopulta tragedioista pahimpaan – oman lapsen kuolemaan. Isän vetoomus oli kirjoitettu ennen aivan äskettäin tapahtunutta menetystä.

– Vaimoni ajaa autolla vain harvoin, netin käyttö on hankalaa ja kaupassa käyminenkin tuskallista. Kuitenkin meille on tarjottu lähinnä vain psykologista tukea. Perheemme hajoaa palasiksi, ellemme saa apua. Auttakaa meitä, kirjoitti isä vetoomuksessaan, jonka perussuomalaisten työmies Matti Putkonen luki lauantaina seminaariyleisölle.

”Eilen havahduin suureen ikävään”

Juuri seminaaria edeltävänä päivänä oli Suomen Hajuste- ja Kemikaaliyliherkät ry:tä edustava Reetta Lappalainen saanut saman perheen äidiltä koskettavan kirjeen, jonka sisältö veti seminaariyleisön hiljaiseksi.

– Hyvä seminaariväki. En haluaisi kirjoittaa tällaista kirjettä. Haluaisin herättää lapseni aamulla kouluun ja saada elää tavallista elämää. Eilen havahduin suureen ikävään, Lappalainen luki liikuttuneena.

– Sisäilmakatastrofin uhriksi joutuminen ei kiinnosta viranomaisia Suomessa. Emme ole saaneet sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta apua, vain koska olemme sairastuneet vääränlaiseen sairauteen. Nyt toinen lapsistani ei ole enää täällä. Pitääkö lapsen kuolla ennen kuin saamme edes osan tarvitsemastamme tuesta? Lapseni kuoli sisäilmasairauden ja hoitovirheiden muodostamaan ketjuun.

Oulun poliisin astmaepidemia

Työsuojeluvaltuutettu Tero Väyrynen Oulun poliisilaitokselta puhui sisäilmaseminaarissa Oulun poliisin sisäilmaongelmista. Oulun poliisilaitos on vuonna 1989 käyttöönotettu tyypillinen sandwich-tyyppinen virastotalo, joka on kärsinyt sisäilmaongelmista ainakin vuodesta 2009 lähtien.

Henkilöstön valituksiin ja heidän kokemiinsa oireisiin ei uskottu, eikä kattavaa kuntotutkimusta haluttu tehdä ennen kuin vasta vuonna 2016. Samana vuonna aloitettiin suurempi peruskorjaus.

– Kiinteistönomistaja ei katsonut väistötiloja tarpeellisiksi, joten työskentelimme rakennustyömaalla, kunnes rakennusvalvonta keskeytti työt puutteellisen rakennuslupahakemuksen vuoksi. Nyt työskentelemme väistötiloissa, joista tuli käytännössä väliaikaistilat.

– Ymmärrämme ammatin riskit, mutta sitä on vaikea ymmärtää, että työpaikka on se, mistä sairastutaan. Poliisilaitoksen 270 työntekijästä 150 on sairastunut erilaisiin oireisiin, joten jos sisäilmaongelmat ovat pelkkiä mielenterveysongelmia, olisin vielä enemmän huolissani, Väyrynen ihmetteli.

18 astmadiagnoosia yhden kevään aikana

Poliisilaitoksen remontin aikana 138 työntekijää oli yhteydessä työterveyshuoltoon muun muassa silmä- ja hengitysoireiden, ihottumien, hengenahdistuksen sekä rytmihäiriöiden takia. Joulukuussa 2016 aloitettu vankilaosaston remontti vaikeutti oireita merkittävästi.

Ensimmäinen astmadiagnoosi tehtiin tammikuulla 2017. Kevään 2017 aikana astmadiagnooseja tehtiin jo 18. Sairastuneet siirrettiin välittömästi muihin tiloihin.

– Suomalaisessa hoitosuosituksessa sisäilmaongelmien ja sairastumisten syy-yhteyttä ei voida todeta, jos ei pystytä osoittamaan, mistä tekijöistä ja millä mekanismeilla oireet syntyvät. Sitä vastoin esimerkiksi saksalaisessa hoitosuosituksessa kosteusvaurio on aina terveysriski.

– Jatkoselvityksiä asiassa on tehty, joiden mukaan toksisten olosuhteiden ei aukottomasti voida osoittaa aiheuttaneen henkilökunnan sairastumisia, mutta sitä pidetään todennäköisenä, sanoi Väyrynen.

Kätilön unelma mureni

Kokkolalainen Tarja Kovalainen tiesi jo pikkutyttönä, että isona hänestä tulee kätilö. Haave toteutui, ja Keski-Pohjanmaan keskussairaalan synnytysosastolla työskennellyt Kovalainen toivoi saavansa jatkaa unelma-ammatissaan eläkeikään saakka.

Unelma kuitenkin mureni synnytysosaston homeongelmiin, jotka veivät Kovalaiselta ja kolmelta kollegalta työkyvyn hänen ollessaan vasta nelikymppinen. Nyt Kovalainen joutuu jättämään eläkepaperit, vasta 56-vuotiaana.

– Minulta meni työ, terveys ja toimeentulo. Matkakorvauksia lääkärikäynteihin ei saanut, Tehy ei maksanut ansiosidonnaista. Olimme vajaakuntoisia työntekijöitä ja mukana useissa työkokeiluissa. Yli vuoden pyysin, että minut irtisanottaisiin. Vuonna 2018 näin viimein tapahtui.

– Mietin kuitenkin, miksi Suomessa pitää aina mennä vaikeimman kautta. En koskaan uskonut sanontaa, että jyvät erottuvat akanoista, valitettavasti se on totta. Se illuusio minulta on mennyt, että Suomi olisi oikeusvaltio, Kovalainen kertoi suurseminaarissa.

“Olen menettänyt luottamukseni yhteiskuntaan”

Marjut Vesala Suomen Hajuste- ja Kemikaaliyliherkät ry:stä on joutunut karvaasti kokemaan, että monikemikaaliyliherkkyyteen sairastumisen jälkeen ei ole elämää eikä yhtään normaalia arkea. Monelta tautiin sairastuneelta viedään kaikki – terveys, koti, työ ja perhe, ulkonäköä ja itsetuntoa myöten.

Huonosti tunnetun sairauden taustalla on usein homealtistus. Monikemikaaliyliherkkyys ei ilmoittele etukäteen, se iskee yhtäkkiä ja varoittamatta kuin auto-onnettomuus – ja sitten joutuu äkkiä lähtemään kotoaan pois.

– Olen ollut koditon kohta kolme vuotta. Vuonna 2015 pystyin vielä käymään kaupassa ilman hengityssuojaa, nyt tarvitsen kaksi suusuojaa kauppareissua kohti. Olen jo siinä tilanteessa, että jos otan suusuojan pois, minulta saattaa mennä taju.

– Kun yhdellä verikokeella ei löydy mitään poikkeavaa, eivät läheisetkään usko, vaan päivittäin joudun selittelemään sairauttani ja oireitani ihmisille. Ja koska diagnoosia ei saa, ei myöskään Kelalta saa mitään tukia. Olen menettänyt luottamukseni tähän yhteiskuntaan, nyt toivon, että yhteiskunta todistaisi minulle olevansa vielä luottamukseni arvoinen, Vesala kuvasi seminaariyleisölle ahdinkoaan.

Lääkärit vakuuttuneita – homeongelma on todellinen

35 vuotta työterveyslääkärinä toiminut Kyösti Rinne havaitsi jo varhain, että suurimmalla osalla toistuvista poskiontelotulehduksista kärsivillä oli myös homeongelmaa joko kotona tai työpaikalla. Rinne toimi vuosikymmeniä kauhajokelaisen homekoulun työterveyslääkärinä.

Tänä päivänä koulu ei enää ole käytössä, mutta 18 koulun kolmestakymmenestä opettajasta on jossain vaiheessa sairastunut melko vakaviin sairauksiin.

– Homeongelmat aiheuttavat muutakin kuin vain limakalvo- ja hengitystieoireita. Sairastuneiden joukossa on ollut esimerkiksi todella harvinaisia autoimmuunisairauksia, rintasyöpiä ja keuhkosyöpä tupakoimattomalla naisella. Yhden nuoren syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle noin miljoona euroa.

– Koulun rakentaminen maksoi Kauhajoella 8,5 miljoonaa euroa, eli jos kahdeksan oppilaan tulevaisuus muuttuu homeettoman koulun ansiosta normaaliksi, on se kannattava satsaus jo taloudellisestikin, Rinne kertoi.

Kenen korvien välissä on vikaa?

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Christer Häggvist kertoi seminaariyleisölle, että tänä päivänä käydään tietyissä piireissä lääkärien keskuudessa kiivasta keskustelua siitä, ovatko homeongelmat pelkästään mielen tuotteita. Koska sisäilmaongelmista sairastuneet raportoivat lääkäreille hyvin monenlaisia oireita, taudinkuvaa on vaikea saada yhden diagnoosin alle.

Koska harhaluuloisuushäiriön oireisiin liittyy myös kokemus tai pelko fyysisestä sairaudesta, tulee monelle lääkärille kiusaus ajatella ongelman olevan korvien välissä.

– Tänä päivänä tiedetään, että neuroinflammaatio eli aivojen tulehdusreaktio on keskeinen tekijä monen psykiatrisen ja neurologisen sairauden taustalla, kuten skitsofreniassa, masennuksessa, kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä, lihasrappeumataudissa ja Alzheimerissa.

– On valitettavaa, että tietyt julkisilla varoilla ylläpidetyt erikoislääkäreiksikin kutsutut tahot harjoittavat edelleen hoitomuotoja, joiden tehosta ei ole mitään näyttöä. Kenen korvien välit ovat tässä päässeet tulehtumaan? Häggvist kysyi.