Hallituksen koronastrategia on joutunut julkisuudessa kovaan ristiaallokkoon. Linja on epäselvä, eikä tällä hetkellä tiedetä, mihin Sanna Marinin hallitus perustaa päätöksensä. Media on paikoitellen pyrkinyt tasoittamaan hallituksen tietä joko myötäsukaisella journalismilla tai suoranaisilla sensuroinneilla. Tänään nähtiin eriskummallinen näytelmä, jonka myötä yliopistonlehtori, dosentti Arto Luukkasen blogikirjoituksia sensuroitiin Uuden Suomen blogipalvelusta urakalla. Sensuuri ei iskenyt ainoastaan kerran vaan kahdesti – ja Luukkaselta vietiin samalla myös kirjoitusoikeus. Toinen julkisuuteen noussut tapaus on kielitieteilijä, professori Janne Saarikiven sensurointi.

Suomen Uutiset julkaisee molemmat Arto Luukkasen poistetut tekstin kokonaisuudessaan.


ARTO LUUKKASEN ENSIMMÄINEN KIRJOITUS:

Sanna Marinin hämärä tiedotustilaisuus avasi tien arkipäivän fasismille

Pääministeri Sanna Marin kertoi tänään klo 10.00 mitä se hallituksen ”hybridistrategia” oikein on. Oli pakko katsoa kun tuli utelias olo.

Nytkö sen sisältö kerrotaan?!

Tulokseksi tuli uutistenlukijan maneereilla ja hymyillä tyhjää puhetta ja ristiriitaisuuksia. On kuulemma menestytty ja rajoituksia on. Marin kertoi onneksi sen, että menestys johtuu hallituksesta. Ruotsissa asiat ovat eri tavalla. Tiedotustilaisuuden anti lyhyesti: epidemia hidastuu – jatkamme samalla tyylillä.

”Ei spektaakkeleita” linjasta ”tyhjään hybridistrategiaan”

Tässä hieman historiaa. Hallitus siirtyi virallisesti 22. huhtikuuta hybridistrategiaan. Tätä ennen meillä oli tammikuusta maaliskuuhun ”hälläväliä-strategia” (”ei tehdä spektaakkeita”) joka siirtyi maaliskuussa ”eristysstrategiaan” kun presidentti ja oppositio painostivat hallitusta.

Äkillisen pysähdyksen jälkeen mentiin THL:n keskusteluissa Ruotsin malliin tai ”laumaimmuniteetti-strategiaan”.

Mutta huhtikuussa ilmoitettiin, että olemme päätyneet ”hybridistrategiaan”.

Ongelmana on se, että tätä strategiaa ei silloin eikä nyt oikein selitetty. Aluksi huhtikuussa selitettiin, että se tarkoitti “testaa, jäljitä, eristä ja hoida” linjaa.

Huhtikuussa tämä oli utopiaa. Testejä oli minimaallisen vähän, ihmisiä ei jäljitetty, ihmisiä ei eristetty. Tavalliset ihmiset eivät vieläkään saa maskeja, sairaalassa ne ovat aluksi kortilla ja sairaanhoitajia pyydettiin tuomaan omia sadetakkeja. Karanteenit jopa tartunnansaaneille saati epäillyille ovat tosiasiassa vapaaehtoisia, suosituksenluontoisia.

Huhtikuussa hallituksen ”hybridistrategia” oli siten tyhjää puhetta.

Hallituksen avuttomuus

Entä nyt toukokuussa?

Tämän päivän tiedotustilaisuus oli täynnä tyhjää yhdentekevyyttä ja ristiriitaisuutta. Ainoa selvät lauseet liittyivät siihen, että kiitettiin hyvistä kysymyksistä.

Ristiriitaisuudet jylläsivät. Pääministeri kertoi, että ei saa katsoa R-lukua. Pelkästään. Mutta sitä pitää katsoa. Toisaalta Sanna Marin totesi, että lauma-immuniteetti on kuulemma pahasta mutta sitten yhteiskuntaa ei saa sulkea. Se, mikä on hallituksen tavoite, jäi vieläkin avoimeksi: pyritäänkö korona tukahduttamaan vai hidastamaan? Mitä se estäminen on?

Kun toimittajat kysyivät sitä suoraan, niin Marin sanoi, että ei haluta että virus leviää. Upeaa!

Tätä sanotaan tyhjäksi retoriikaksi ja voivottelupuheeksi. Minä ja 5 miljoonaa muuta suomalaista haluamme ihan samaa. Kaikki haluavat sitä. Kukaan ei halua koronaa.

Se, mitä hallitus Marin suulla haluaa, on ”kultainen keskitie”, joka todellisuudessa merkitsee sitä, että me kuljemme Ruotsin tietä eli ”laumaimmuniteetin” hankkimisen tietä. Se johtuu siitä, että konkreettiset vastaukset ja ratkaisut puuttuvat. Testaustarvetta ei kuulemma ole ja tautiketjuja ei jäljitetä. Maskien käytöstä on tulossa kuulemma joku selvitys vaikka kansainvälisesti siitä on jo vaikka kuinka paljon materiaalia. Samoin jäljittämisessä ollaan aivan apinoissa – kännykkäaplikaation toimittajaa tutkitaan ja jäljittäjiä koulutetaan, asiaa selvitetään. Karanteeneihin kyllä pannaan, mutta niitä ei valvota eikä rikkojia rangaista.

Samanaikaisesti yhä useammat valtiot, varsinkin Aasiassa mutta myös Euroopassa, vakuuttavasti tukahduttavat epidemiansa.

Laumaimmuniteettistrategia on arkipäivän fasismia

Tiedotustilaisuus oli karvas pettymys. Sanna Marinin kultainen keskitie näyttää siltä, että ei oikein tehdä mitään. Tekemättömyys ja passiivisuus kuitenkin ohjaa arkipäivän fasismiin. Siihen, että heikkoja halveksitaan.

Kirjassaan ”Il fascismo eterno” (Ikuinen fasismi) italialainen kirjailija Umberto Eco’n määrittelee erääksi fasismin tuntomerkiksi ns. heikkojen halveksunnan (disprezzo per i deboli). Historian kuluessa diktaattorit ovat syyllistyneet tähän ns. arkipäivän fasismiin.

Tässä arkipäivän fasismissa heikot ja vanhat ovat uhrattavissa ja ihmisyhteisön katsottava ns. suurempia perspektiivejä. Koronatorjunnassa tätä ajatusta on hyödynnetty erityisesti Ruotsissa, jossa on ajateltu, että laumaimmuniteetin hankkiminen on halvin ja tehokkain tapa voittaa pandemia. Arkipäivän fasismi jyllää nyt Ruotsissa, jossa omaan erinomaisuuteen ja ainutlaatuisuuteen uskominen tukee armotonta ihmiskoetta. Sanna Marinin epäselvä ja ristiriitainen tiedotustilaisuus vahvisti epäilyksen, että me todellisuudessa ja konkreettisesti – huolimatta retoriikasta – kuljemme tätä tietä.

Arkipäivän fasismin tietä.

On moraalisesti epärehellistä, että ihmisten annetaan noin vain kuolla taudin vuoksi jopa vuosikymmeniä aikaisemmin kuin muuten ehkä tapahtuisi. Yhteiskuntamme pitäisi suojella heikkoja eikä halveksua heitä. Lapset, sairaat ja vanhukset ovat meidän kunniakansalaisimme siksi, että heitä hoitaessamme me kunnioitamme kansakuntaa ja koko ihmiskuntaa.

Se on sitä oikeaa Arvoa ja Pohjaa. Ihmisen kunnioittamista ja rakastamista.


ARTO LUUKKASEN TOINEN KIRJOITUS:

Arto Luukkanen: Sananvapauden kova ydin on vaarassa – Yle kaapataan?

Sain eilen 15.5. 2020 tietää, että blogini oli joutunut Uuden Suomen toimituksen sensuurin uhriksi. Blogini intentio eli hienosti sanottuna tarkoitus oli ihmetellä Sanna Marinin hallituksen koronastrategian epäselvyyttä ja puolustaa heikoimpia ts. vanhuksia ja sairaita. Se kuitenkin kiellettiin.

Uudella Suomella on tapana antaa aina selitys blogin bannauksesta. Seuraavat tummennetut kohdat olivat toimitukselle liikaa.

Otsikko: ”Ei spektaakkeleita” linjasta ”tyhjään hybridistrategiaan”. Sen jälkeen otsikko: ” Hallituksen avuttomuus”. Kolmas lause, joka oli vaarallinen Uudelle Suomelle ja lukijoille oli seuraava: ” Laumaimmuniteettistrategia on arkipäivän fasismia”.

Tämä journalistinen tulkinta on merkillinen sen takia, että Uudessa Suomessa esiintyy jatkuvasti henkilöitä, jotka jatkuvasti ja ilmeisesti toimituksen siunauksella solvaavat perussuomalaisia ”fasisteiksi”, ”rasisteiksi” ja demonisoivat ko. puoluetta ja sen johtohenkilöitä epäkorrektisti.

Vai johtuu se siitä, että toiset saavat käyttää sanoja ja toiset eivät? Onko niin, että perussuomalainen ei saa käyttää sanaan ”fasisti” – ei edes silloin kun hän viittaa siinä Ruotsin korona-strategiaan, joka uhraa vanhukset ja sairaat ts. heikoimmat suuren kokonaisedun alttarille? Ja onko niin, että Uuden Suomen on nyt puolustettava hinnalla millä hyvällä Sanna Marinin hallitusta, vaikka se on tehnyt lukemattomia virheitä ja osoittautunut avuttomaksi toimittamaan testejä ja maskeja ts. asioita, joita se on luvannut hoitaa?

Vai onko tässä takana jotain suurempaa?

Koronasensuurin varjolla käydään sananvapauden ja opposition kimppuun?

Näyttää siltä, että kyse ei ole yksittäistapauksesta. Sananvapauden kova ydin on nyt vaarassa. Juuri Sanna Marinin vihervasemmistolaisen hallituksen aikana.

En ole ainoa, joka on joutunut mielipidevainon kohteeksi. Esimerkiksi professori Janne Saarikivi joutui toteamaan, että hänen radiokolumniaan ei hyväksytty kun siitä arvosteltiin hallituksen koronalinjaa. Saarikivi on poistanut oman bloginsa omilta fb-sivuiltaan.

Samoin filosofi Jari Ehrnrooth joutui huomaamaan, että hänen radiokolumninsa ei päässyt julkisuuteen.

Hänen mukaansa: ”…vasemmistolaisen leimaamisen, halventamisen, uhkailun ja kuolemantuomioiden jakamisen tarkoituksena on vaientaa minut. Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula puki tämän sanoiksi suorassa radiolähetyksessä arvioimalla kolumnejani ala-arvoisiksi ja vaatimalla Yleisradiota lopettamaan niiden julkaisemisen. Hämmästyttävää kyllä, hänen vaatimuksiaan on Yleisradion kolumnituotannossa kuultu. Esimerkiksi käsillä olevaa tekstiäni ei tuottaja halunnut julkaista edes siinä muodossa, jonka sisältöpäällikkö olisi hyväksynyt. Näin toteutui uhkakuva verkossa ja ulkoparlamentaarisesti operoivien vasemmistoaktivistien vaikutuksesta parlamentaarisesti ylläpidettyyn laatumediaan. Vaientamiseni onnistui…”. [Muutenkin ylipitkä sitaatti, jota piti lyhentää!]

Hallitus aikoo kaapata Ylen itselleen

Yle ei koskaan, eikä varsinkaan viime vuosina ole ollut rehellisen journalismin tyyssija. Mutta rappeutumisen vauhti on vain kiihtynyt, kuten koronakäyrä. Ylen kolumnit tuottaa nyt henkilö nimeltä Rakel Liekki. Kyseinen henkilö on wikipedian mukaan ” Liekki on toiminut pornonäyttelijänä, -käsikirjoittajana ja -ohjaajana. Hän lopetti aikuisviihdeuransa 2005”. Sen jälkeen hän on päässyt töihin Yleen – uutis- ja ajankohtaistoimitukseen tuottajaksi.

Hänen aikaisempi keskusteluohjelmansa on kunnostautunut ns. punavihreän ideologian markkinoinnissa. Rakel Liekki ei kuitenkaan pelkästään toimi vasemmiston puolesta sensorina vaan on myös rekrytoinut Yleen seuraavia henkilöitä kolumnisteiksi: feministisen puolueen perustajajäsen ja ex-varapuheenjohtaja Maryan Abdulkarim, feministiaktivisti Emmi Nuorgam, kirjailija ja transaktivisti Susi Nousiainen, feministisen puolueen vaalitaiteentekijä taiteilija Aiju Salminen, feministitohtori Saara Särmä, kirjailijafeministi Sisko Savonlahti, sekä päätoimittaja ja vasemmistoliittolainen Tuukka Tervonen. Lista on pitkä ja käsittää pornoaktivisteja ja vasemmistolaisia vaikuttajia. Näyttää siltä, että kyseessä on harkittu ja tietoinen vyörytys, jossa Yle aiotaan täyttää oikeanlaatuisilla ihmisillä, joiden lojaalisuus kohdistuu vihervasemmistolaiseen arvomaailmaan ja ennen kaikkea hallituksen tekemisiin. https://www.suomenuutiset.fi/rakel-liekin-rekrytoinnit-yle-kolumnisteiksi-feministipoliitikko-feministiaktiivi-vihrea-poliitikko-transaktivisti-vasemmistoaktiivi-feministiaktivisti-feministi-vasemmistoaktiivi).

Sanna Marinin hallitus haluaa, että Yle on sen ihqu-oma

Hallituksen politiikkana näyttää olevan Ylen suhteen se, että se vyöryttää omia ihmisiään vaikuttaville paikoille ja pyrkii savustamaan pois niitä, jotka eivät täytä ns. ”ilmiöjournalismin” kriteereitä. Koronakriisin luoma poikkeusaikana on johtanut kummalliseen tilanteeseen, jossa hallitus haluaa ja edellyttää, että Yle toimii sen äänitorvena, joka asiassa, ja että pieninkin kritiikki tai arvostelu horjuttaa se asemaa. Hallituksen hermoilu näkyy kaikessa: se torailee opposition kanssa ja syyttää sitä valehtelusta. Tämä kertoo siitä, että hallituksen riveissä on nyt huojuntaa – se ei ole yksimielinen ja epäröi.

Samoin näyttää siltä, että hallitus tulkitsee veromaksajien yhteisesti maksaman Ylen olevan sen oma puoluepoliittinen äänitorvi ja että journalistinen monimuotoisuus tai erilaisten äänien kirjo aiotaan hiljentää. Korona sopii loistavaksi tekosyyksi ja jos tämä poikkeusaika jatkuu pitkään, niin sen varjolla on mahdollista tehdä dramaattisempiakin perusoikeuksien ja sananvapauden vastaisia iskuja.

Tämän hiljaisen vallankumouksen traagisin piirre on siinä, että se vähitellen käy myös niiden kimppuun, jotka ovat hiljaisesti hyväksyneet tämän kehityksen. Aivan kuin aikoinaan Lapuan Liikkeen kanssa. Sen hiljaiset ymmärtäjät joutuivat pian sen maalitauluiksi ja muilutuksen kohteiksi, kun Lapuan Liike radikalisoitui.

Hallituksen ”hiljainen vallankumous”

Hallituksen linja radikalisoituu, sen kannattajat jatkavat vyörytystä ja korona varjolla on mahdollista iskeä kaiken oppositiohenkisen kimppuun niin, että tuntuu. Ajatuksena näyttää olevan se, että kun vihapuhe-projekti on juuttunut perustuslaillisiin ongelmiin, niin vallansiirto on mahdollista ehkä hoitaa mediankaappauksen avulla.

Se merkitsee sitä, että Ylestä aiotaan lopullisesti savustaa pois kaikki ne, jotka uskovat vanhanaikaisesti siihen, että journalismin pitää toimia faktojen pohjalta – ilman mitään ideologiaa. Potkut tai ennenaikaisen eläkkeen saavat ne varovaiset ja vanhanaikaiset porvarillisen ajattelutavan omaavat toimittajat tai päälliköt, jotka uskovat, että journalismin ei pidä ajaa minkään linjan poliittisia vankkureita.

Ja sitten jatkoa tulee seuraamaan. Kun koronakulkutautia ei aiota tukahduttaa eikä rokotetta tms. ole näkyvissä voidaan jatkuvasti vaihtelevan virusuhan varjolla vuosikausia murtaa perusoikeuksia yksi toisensa perään. Kieltää ”huhupuheiden” levitys, rajoittaa ihmisten kokoontumista ja liikkumista, siirtää kaikki mahdollinen digitaaliseksi tai sähköiseksi vaivattoman valvonnan mahdollistamiseksi jne.

Ongelmana on se, että toisin kuin Hella Vuolijoen pääjohtajakautena kommunistivyörytysaikana tai Eino S. Revon radikaaliaikana meillä ei ole nyt mitään selvää vastavoimaa, joka vaatisi Ylen normalisointia. Ylen hallintoneuvostonssa olevat hallituspuolueiden edustajat, edustivat he sitten hallituspuolueita taI ”hänen majesteettinsa kuningattaren oppositiota” eli kokoomusta eivät uskalla asettua journalismin puolelle tai Ylen ”normalisoinnin” puolelle tai sanavapauden puolelle. Ei edes se, että heidän oma sananvapautensa olisi vaarassa saa heitä toimimaan – ennen kuin on liian myöhäistä. Ja kuten aina puhdistuksissa, monet vaaranalaiset lähtevät ulvomaan susina susien mukana. Eihän Uusi Suomi koskaan ole ollut nimenomaisesti nykyisten hallituspuolueiden käsikassara.

Nyt on siis käännyttävä kaikkien vapautta arvostavien kansalaisten puoleen puoluerajojen yli. Ennen kuin on liian myöhäistä. Me emme saa vajota totalitarismiin. Siitä suonsilmästä ei nousta enää helposti.


Luukkasen kirjoitusoikeus on poistettu 22.5.2020 saakka.

SUOMEN UUTISET