Järki käteen kouluissa!

Kansanedustaja ja sivistysvaliokunnan jäsen Ari Koponen (ps., kuvassa) sekä erityisluokan opettaja Katja Rantala (ps.) ottavat yhteisessä kirjoituksessaan kantaa koulurauhan puolesta.

Tilanne kouluissa on huolestuttava. Viimeaikaiset uutisoinnit vain vahvistavat näkemystämme siitä, että toimia tarvitaan. Erityisen tuen oppilaiden sijoitus yleisopetuksen koululuokkaan on lopetettava ja taattava erilaisille oppilaille tarvitsemansa apu. Varhaisessa vaiheessa kelkan kääntäminen ja oikea-aikainen apu on paljon kustannustehokkaampaa kuin apu tilanteen jo kriisiydyttyä. Epäonnistuneesta inkluusiosta on luovuttava ja tasoryhmät palautettava. Pisa-tulokset laskevat entisestään ja suunta on käännettävä nyt. Enää ei voi hyssytellen sulkea silmiään, on aika ryhtyä tositoimiin.

Liian monta erilaisen tuen tarvitsijaa samassa luokassa johtaa tilanteeseen, jossa oppilailla ei ole rauhaa oppia eikä opettajilla opettaa. Kännykät heikentävät myös luokan oppimisrauhaa ja ne tulisi jokaisessa koulussa kerätä pois koko koulupäivän ajaksi.

Erityisluokissa opettajat joutuvat toisinaan työssään pelkäämään niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa. Iso osa päivästä kuluu erilaisten ”tulipalojen” sammutteluun ja selvittelytyöhön. Opettajat ja ohjaajat uupuvat työssään, siksi tarvitaan oppimisen tuki kuntoon ja riittävät kurikeinot luokan hallintaan.

Meiltä valmistuu peruskoulusta oppilaita, jotka eivät välttämättä taida perustaitoja kuten laskemista, lukemista ja kirjoittamista. Samaiset oppilaat eivät pärjää myöskään ammattikoulun puolella, koska pohjataso on niin matala. Ammattikouluista valmistuu työelämään nuoria, jotka eivät työllisty, koska heidän osaamistasonsa ei vastaa työelämän vaatimuksia. Tämä puolestaan johtaa syrjäytymiseen, työttömyyteen ja jengiytymisen kasvuun. Nämä ongelmat tulevat maksamaan yhteiskunnalle rutkasti enemmän tulevaisuudessa, kuin panostaminen koulujen resursseihin nyt. Onneksi tähän on vihdoin toden teolla herätty ja hallitus panostaa perusasioihin.

Jokainen lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta, sekä tavan tulla nähdyksi ja kuulluksi. Vapaa kasvatus ja kaverivanhemmuus kasvatusmenetelminä ovat toimimattomia ja tulokset näkyvät vahvasti peruskoulussa. Ovatko nämä uuden kasvatusmallin lapset kovassa elämänkoulussa vai täysin oman onnensa nojassa?

Kodin ja vanhempien vastuuta täytyy korostaa. Kaikkea kasvatusvastuuta ei voi sysätä päiväkodeille, kouluille ja harrastustoiminnan vetäjille, saatikka lapselle itselleen. Urakeskeisyys, ajanpuute, mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat syitä miksi moni vanhempi ei jaksa, siksi apu on saatava varhaisessa vaiheessa.

Teemme lapsillemme karhunpalveluksen, mikäli emme opeta heitä käsittelemään pettymyksiä. Tosielämä tulee olemaan karu paikka, mikäli normaalit tunnetaidot eivät ole kunnossa, mukaan lukien itsehillintä ja empatiakyky. Lapsi ansaitsee olla lapsi, joten liiallinen päätösvallan sysääminen lapselle itselleen on haitallista. Lapsi tarvitsee ikätasoisesti leikkiä, valintoja, vapautta, rajoja ja kannustusta. Älä siis miinoita lapsesi elämänpolkua, vaan anna hänelle työkaluja elämän tielle.

Koulukiusaaminen on raaistunut viimevuosina ja kunnioitus vanhempia kohtaan on huolestuttavasti vähentynyt. Kiusaaminen on oire jostain, hätähuuto avun tarvitsemiselle. Kiusatulle puolestaan voi jäädä elinikäset traumat niin henkisestä kuin fyysisestä väkivallasta, molemmat pitää ottaa vakavasti. Itsehillintää sekä tunne- ja empatiataitoja tulee opetella kouluissa kodin kanssa hyvässä yhteistyössä.

Ongelmat on nyt tunnistettu ja niitä hallitusohjelman mukaisesti ratkaistaan.

Ari Koponen, kansanedustaja
Katja Rantala, erityisluokan opettaja