Junnila: ”Eduskunta säätää lait, mutta tunteeko se omia lakejaan?”

Perussuomalaisten kansanedustaja Vilhelm Junnila oudoksuu eduskunnan tulkinnanvaraista työjärjestystä. Perjantaina pitämässään puheessa Junnila avasi keskeisiä ongelmia.

– On erikoista, että lakia säätävän eduskunnan omat säännöt, ohjeet ja lait ovat niin tulkinnanvaraisia, että se joutuu jatkuvasti turvautumaan entisten pääsihteerien muistin varaan. Juridiselta kannalta on myös niin, että velvoittavampiakin oikeuslähteitä on olemassa, Vilhelm Junnila aloitti.

Keskiviikkona elpymispakettia koskevassa keskustelussa pääministeripuolueen edustaja Kim Berg (sd) ehdotti elpymispakettia koskevan hallituksen esityksen pöydälle panoa eli niin sanottua pöytäämistä. Berg ehdotti, että asia pöydätään, ja asian käsittelyä jatketaan keskiviikkona toisessa täysistunnossa. Bergin ehdotus voitti perussuomalaisten kansanedustaja Ari Koposen vastaehdotuksen äänin 92-34.

Aiemmin eduskunnan virkamiesten kantaa oli selvitelty ja heidän mielipiteensä oli, että pöytäämisen voi tehdä uudestaan ja uudestaan. Lopulta eduskunnan pääsihteeri Maija-Leena Paavola konsultoi asiassa eduskunnan entistä pääsihteeriä Seppo Tiitistä, jonka mielestä pöytäämisen voi tehdä vain kerran.

Torstaina perussuomalaisten Ville Vähämäki ehdotti asian pöytäämistä, jonka jälkeen puhemies keskeytti istunnon, jota jatkettiin perjantaina iltapäivällä. Eduskunta äänesti pöytäyksestä siten uudelleen. Tätä ennen virkamieslähteet olivat kivenkovaan väittäneet, että asian voi pöydätä vain kerran.

Junnila siteerasi puheessaan lakimies Kalle Salavaa, joka on myös työskennellyt eduskunnassa ja pohtinut asiaan liittyviä lainkohtia kirjoituksessaan. Junnila kävi läpi eduskunnan työjärjestyksen pykäliä sekä puhemiesneuvoston pöytäkirjoja vuodelta 1999 ja 2010.

– Niistä selviää, ettei pöydällepanokäytäntöä ole ollut tarkoitus muuttaa aiemmasta ja puhemiehistön viittaama virke on vain kopioitu aiemmasta laista ilman tarkoitusta aiemman lain muuttamiseen. Tämän vuoksi Salava kaivoi asiaan syvemmältä, Junnila selvitti.

Vaaditaan riittävä aika perehtymiseen

Junnila luki puhemiesneuvoston pöytäkirjassa PNE 1/1999 esitetyn virkkeen kokonaisuudessaan:

”Perustuslain 41 ja 72 §:n mukaan siirrytään lakiehdotusten käsittelyssä kolmesta käsittelystä kahteen käsittelyyn. Jotta edustajille tästä muutoksesta huolimatta jäisi riittävä aika perehtyä mietintöön ennen lakiehdotuksen sisällön kannalta ratkaisevan käsittelyn alkamista, ehdotetaan, että asia pantaisiin pääsääntöisesti pöydälle aikaisintaan seuraavana päivänä pidettävään istuntoon. Näin edustajille jää myös aikaa valmistella ja tehdä pykäläkohtaiset muutosehdotukset 58 §:n mukaisesti viimeistään 3 tuntia ennen täysistuntoa. Mahdollisuutta erityisestä syystä panna asia pöydälle jo samana päivänä pidettävään istuntoon tulisi käyttää vain poikkeuksellisesti kiireellisissä tilanteissa eikä silloin, kun asia on senlaatuinen, että siihen perehtyminen vaatii aikaa. Suuren valiokunnan mietintö pannaan pöydälle samojen sääntöjen mukaan kuin muutkin mietinnöt.

Tämän pakollisen pöydällepanon jälkeen asia pannaan ensimmäisessä käsittelyssä, yhdessä käsittelyssä ja ainoassa käsittelyssä vielä kerran pöydälle, jos kaksi edustajaa sitä pyytää. Tämän jälkeen ensimmäisessä käsittelyssä, yhdessä käsittelyssä ja ainoassa käsittelyssä samoin kuin toisessa käsittelyssä asia pannaan pöydälle vain, jos siitä tehdään kannatettu ehdotus, jonka eduskunta äänestyksessä hyväksyy. Jos on kysymys erilaisessa menettelyssä käsiteltävien asioiden käsittelyn yhdistämisestä esimerkiksi 56 §:n 2 momentin mukaisesti, noudatetaan sen asian pöydällepanosääntöjä, joka otetaan useampaan käsittelyyn.

Kun on tehty kannatettu ehdotus pöydällepanosta tai muusta päiväjärjestyksen asian asiallisen käsittelyn keskeyttävästä toimenpiteestä, kuten valiokuntaan lähettämisestä, tehdään tästä ehdotuksesta päätös ensin, ennen kuin jatketaan asian asiallista käsittelyä. Jollei ehdotusta hyväksytä, jatketaan keskustelua antamalla aikaisemmin pyydetyt, mutta ehdotuksenjohdosta käyttämättä jääneet puheenvuorot. Samoin menetellään jatkettaessa keskustelua siinä istunnossa, johon asia on päätetty jättää pöydälle.”

Lain tulkinta kirkastuu

Salavan mukaan laintulkinta alkaa selkeytymään, kun otetaan lainattu puhemiesneuvoston pöytäkirja huomioon. Tärkeimpänä kohtana huomio siitä, että ”Muutoin asia pannaan pöydälle, jos eduskunta niin päättää.”

– Virkehän tarkoittaa, että ensimmäisessä käsittelyssä asia menee pöydälle, jos kaksi kansanedustajaa sitä pyytää. Se ei kysy enemmistöä, vaan menee pöydälle ihan vain vaatimalla. Tuon pöytäämisen jälkeen asia menee pöydälle, jos eduskunta niin päättää eli äänestyksessä pöytäämistä kannattavat voittavat. Pöytäämisten määrälle ei ole rajaa. Täällä on todettu ensin, että määrä on 1 ja sitten 2. Mutta edellä olevan huomioiden sen paikkaansa pitävyys on epävarmaa, Junnila huomautti.

– Pyydän, että oikeusoppineet lukevat edeltävän selvityksen osalta pöytäkirjan ja antavat oman arvionsa siitä, onko tässä menetelty lain mukaisesti. Eduskunta säätää lait, mutta tunteeko se omat lakinsa? Juuri siksi olisi demokratian kannalta perusteltua, että asia arvioitaisiin perusteellisesti uudelleen..

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Antti Rinne otti vastauspuheenvuoron tämän jälkeen ja sanoi, että asia selvitetään ja viedään perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi omana erillisenä asianaan.