EU:n tulevan huippukokouksen teemana on Euroopan turvallisuus ja puolustus. Teoriassa EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tavoitteena on yhteinen puolustus. Käytännössä EU:ta ei ole kehitetty puolustusliiton suuntaan, ja tuskin tullaan vakavasti kehittämäänkään. Syy on yksinkertainen: valtaosa EU:n jäsenvaltioista kuuluu Natoon. Päällekkäisten järjestelmien rakentamisessa ei ole järkeä.
Todennäköisesti kokouksen tuloksena on paljon porua, mutta vähän villoja. Suomen kannalta tärkeää on etenkin huoltovarmuuden edistäminen. Hallituksen on pidettävä tiukasti suomalaisen puolustusteollisuuden puolia, jos suuret jäsenmaat ajavat härskisti oman teollisuutensa etuja yhteisistä säännöistä piittaamatta.
Kokouksen lähtökohta on, että sotilaallisten voimavarojen yhdistäminen ja yhteiskäyttö, ”pooling and sharing”, otettaisiin huomioon jo kansallisen suunnittelun alkuvaiheessa. Suomen on nyt pohdittava, missä rajoissa me olemme valmiit tähän. Tarvitaanko valtiosopimuksia?
Kokouksessa on esillä myös EU:n taistelujoukot. Pääministeri Katainen on ilmoittanut, että Suomi on kiinnostunut ottamaan johtovastuun. Ammattiarmeijoita käyttävien maiden on yksinkertaisempaa määritellä taistelujoukkoihin osallistuvat. Suomessa on yleinen asevelvollisuus. Herää kysymys, mitä taistelujoukkojen johtovastuu maksaa ja minkälaista hyötyä sillä saadaan Suomen puolustuskyvyn kehittämisen kannalta verrattuna esim. reserviläisten säännöllisestä kertausharjoituskierrosta saavutettavaan hyötyyn.
