Poliisin katujengeistä tekemät arviot ja kriminologien tutkimus kertovat saman tarinan. Rikolliseksi ei synnytä, mutta tietyt lapsuuden olosuhteet tekevät rikoskierteestä paljon todennäköisemmän.
Taustalla ei ole yksi dramaattinen tapahtuma, vaan kasaantuva vyyhti. Rikki menneet kodit, päihteet, köyhyys, mielenterveysongelmat ja rikollisuus siirtyvät sukupolvelta toiselle. Suomi on tässä suhteessa menossa huolestuttavaan suuntaan.
Kaksi polkua rikoksiin
Kriminologi Terrie Moffitt esitti 1990-luvulla teorian, jota on sen jälkeen testattu monissa maissa.
Moffittin mukaan nuoret jakautuvat karkeasti kahteen ryhmään. Suuri joukko kokeilee rajoja teini-iässä – toisinaan myös rikoksia – mutta lopettaa laittomuudet muutamassa vuodessa. Pieni ryhmä aloittaa rikollisen ja antisosiaalisen käytöksen jo varhaislapsuudessa ja jatkaa sitä aikuisuuteen asti.
Jälkimmäisten kohdalla rikos ei ole yksittäinen hölmöys, vaan elämänkaaren mittainen ura. Taustalta löytyy usein hermoston kehitykseen liittyviä ongelmia, jotka pahenevat ympäristössä, jossa päihteet, väkivalta ja rikollisuus ovat arkea.
Rikollisuuden riskiä lisäävät matala perheen tulotaso, suuri perhekoko ja ahtaat olot, vanhemman oma rikosrekisteri, välinpitämätön vanhemmuus ja huono koulumenestys.
Yksittäinen riskitekijä ei vielä tee kenestäkään rikollista, mutta kun samaan lapseen osuu useita näistä, rikostuomion todennäköisyys nousee. Katujengit eivät synny tyhjästä, vaan rakentuvat muiden ongelmien päälle.
Päihdeäidin lapsi maksaa laskun
Pohjoismaiset tutkimukset ovat nostaneet esiin raskaudenaikaisen päihteiden käytön erityisenä riskitekijänä. Kun äiti käyttää raskauden aikana alkoholia tai huumeita, se voi heikentää sikiön aivojen kehitystä ja lisätä lapsen impulssiongelmia, tarkkaamattomuutta ja myöhempää päihderiskiä.
Tutkimuksissa on havaittu, että vanhempien päihdeongelmat ennustavat sekä lasten omia päihdeongelmia että rikollisuutta myöhemmin. Lapsi saa geenien lisäksi kasvuympäristön, jossa rajat, turvallisuus ja arjen rytmi puuttuvat.
Myös pitkäaikaisissa ulkomaisissa seurantatutkimuksissa raskaudenaikainen huumealtistus on yhdistetty siihen, että lapsella on aikuisena selvästi enemmän pidätyksiä ja käyttäytymishäiriöitä kuin verrokeilla. Vaikutus ei johda automaattisesti rikosten polulle, mutta se nakertaa lapsen kykyä hallita itseään. Juuri tällaisia nuoria katujengit vetävät puoleensa.
Katujengit ovat maahanmuuton varjopuoli
Suomen katujengi-ilmiö kytkeytyy vahvasti maahanmuuttoon, vaikka kaikki rikollisuus ei selity sillä. Poliisin ja keskusrikospoliisin selvityksissä on todettu, että monissa tunnetuissa katujengeissä suuri osa jäsenistä on maahanmuuttajataustaisia tai toisen polven maahanmuuttajia.
Jengiytymisen taustalla ovat pitkälti samat tekijät kuin kantasuomalaisten perheissä – köyhyys, yksinhuoltajuus ja päihteet – mutta lisäksi tulevat kotoutumisen ongelmat. Jos vanhemmat eivät kiinnity suomalaiseen yhteiskuntaan, hallitse kieltä tai puutu lastensa liikkumiseen, lapsen side Suomeen jää heikoksi.
Tämä ei koske kaikkia maahanmuuttajaperheitä, mutta katujengeissä tarina toistuu hälyttävän usein. Maahanmuuttopolitiikalla, kotouttamisella ja sosiaalipolitiikalla on suora yhteys katujenginuorten määrään.
Alaikäisten väkivalta rajussa kasvussa
Sisäministeriön ja poliisin tilastot kertovat, että alle 15-vuotiaiden tekemät väkivaltarikokset ovat lisääntyneet selvästi vuoden 2015 jälkeen. Joissakin selvityksissä kasvuksi on arvioitu jopa moninkertainen määrä aiempaan verrattuna.
Osa tästä näkyy katujengeissä, osa pienemmissä ryhmissä, jotka eivät vielä täytä jengin määritelmää, mutta toimivat samaan tapaan. Yhteistä on se, että rikollisuus alkaa yhä nuorempana ja että nuori on ollut usein lastensuojelun asiakas jo ennen ensimmäistäkään rikosta.
Kun nuoren nimi on poliisin listalla, monet varhaiset mahdollisuudet ovat jo menneet. Silloin ei ole kyse vain vanhempien epäonnistumisesta, vaan myös valtion. Varoitusmerkit on nähty neuvolassa, koulussa ja sosiaalitoimessa, mutta niihin ei ole puututtu ajoissa.
Ministeri Meri: Vanhemmilla on vastuu
Perussuomalaiset on jo pitkään varoittanut tästä kehityksestä, jonka tilastot ja poliisi vahvistavat. Oikeusministeri Leena Meri on ottanut asiaan kantaa useaan kertaan.
Meri on muistuttanut, että vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, etteivät lapset syyllisty laittomuuksiin, ja todennut, ettei ongelmaa voi ratkaista yksin rikosoikeudellisella lainsäädännöllä. Hän on korostanut, että muutos alkaa kotien kasvatusvastuusta.
Vaikka Meri korostaa kotien merkitystä, hän on samalla ajanut määrätietoisesti hallituksen niin sanottua ”jengipakettia”. Meren mukaan rangaistusten koventaminen ei ole vain tekninen muutos, vaan selkeä arvoviesti: yhteiskunta ei hyväksy jengiytymistä. Meri on painottanut, että jos pelotevaikutus puuttuu, kynnys lähteä rikolliselle uralle madaltuu.
Katujengi-ilmiö on ratkaistavissa
Vaikka lähtökohdat voivat olla vaikeat, lapsuuden hankalat olot eivät ole kenellekään ennalta määrätty kohtalo. Kriminologinen tutkimus osoittaa, että tietyt asiat suojaavat lasta, vaikka taustalla olisi paljonkin ongelmia.
Tällaisia ovat lämmin ja pysyvä suhde edes yhteen turvalliseen aikuiseen, vakaa ja turvallinen koulunkäynti sekä harrastus, jossa on vaativia mutta oikeudenmukaisia aikuisia ja selvät rajat. Opettaja, joka ei luovuta, vaikka poika häiriköi. Valmentaja, joka jaksaa kannustaa nuorta treeneissä, vaikka tämä myöhästelee.
Katujengi-ilmiö on Suomessa vielä ratkaistavissa, koska ilmiö ei ole toistaiseksi yhtä laaja kuin monissa Ruotsin ongelmalähiöissä. Se edellyttää kuitenkin, että yhteiskunta uskaltaa tunnustaa ongelman olemassaolon.
Korjaaviin toimenpiteisiin on ryhdyttävä ajoissa: neuvoloissa, päiväkodeissa, kouluissa ja sosiaalitoimessa. Ei vasta silloin, kun nuorella on jo pitkä rikosrekisteri.
