Aktivistit keräsivät allekirjoituksia ydinaseita vastustavaan adressiin Helsingissä 29. huhtikuuta 2026. / LEHTIKUVA/KUVITUSKUVA
Suomalainen vasen laita on päättänyt tehdä tunteisiin vetoavaa teatteria maamme turvallisuuden kannalta ratkaisevissa asioissa. Onko tämä vain refleksinomaista ruikutusta USA:sta, vai onko vasemmalla villoja, kysyy perussuomalaisten poliittinen suunnittelija Juhani Huopainen tuoreessa kolumnissaan.
Venäjä käy hyökkäyssotaa Ukrainassa, Suomi on Naton jäsen, Itämeren turvallisuusympäristö on kiristynyt ja Euroopan on kannettava aiempaa enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan.
Tässä tilanteessa olisi tärkeää erottaa kaksi asiaa toisistaan: pelote ja pelottelu.
Pelote tarkoittaa sitä, että hyökkäyksen kynnys nostetaan niin korkeaksi, ettei hyökkääminen kannata. Pelottelu tarkoittaa sitä, että kotimaan yleisölle luodaan mielikuvia päätöksistä, joita ei olla tekemässä.
Valitettavasti SDP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton vastalauseissa ulkoasiainvaliokunnan mietintöön nämä kaksi asiaa menevät helposti sekaisin.
Nato-keskustelu on muuttunut menneistä vuosikymmenistä. Muutoksia Suomen turvallisuusympäristössä ei kiistetä, eikä Venäjän uhkaa sivuuteta. Tilalle on tullut vasemmistolainen turvallisuuspoliittinen malli: hyväksytään kova turvallisuus periaatteessa, mutta Naton, pelotteen, ydinasepolitiikan ja Yhdysvaltojen roolin todellisten kysymysten osalta maalataan kauhukuvia.
Spektaakkelien ja erottuvuuden haku kuuluu perinteiseen politiikkaan. Kympin muutos johonkin tukiaiseen tuo muka kosmisen köyhyyden ja miljoonan lisäys valtion lähes sadan tuhannen miljoonan budjettiin velkavankeuden. Mutta turvallisuuteen liittyvissä asioissa ei ole tapana ottaa vastakkaista kantaa ihan pelkkien show-pisteiden toivossa.
Turvallisuus on siitä viheliäinen aihe, että puhe vaikuttaa siihen. Suomalaisten puolueiden puheet Naton normaalien asioiden vastustamisesta voivat näkyä heikkona sitoutumisena puolustusliittoon. Sitä voivat katsoa liittolaistemme lisäksi mielenkiinnolla ne, jotka pahat mielessä etsivät Suomesta ja Natosta sotilaallisia ja henkisiä heikkouksia.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan laatima mietintö on selkeä. Se kertoo eduskunnan näkemyksen siitä, onko valtioneuvoston selonteko ulko- ja turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutoksesta kohdallaan.
Mietintö kertoo muun muassa seuraavaa:
1. Suomen turvallisuusympäristössä ei ole tilapäinen häiriö, vaan pitkäkestoinen rakenteellinen muutos.
2. Venäjä muodostaa uhan Euroopan turvallisuudelle.
3. Ukrainan tukeminen on Suomen oma turvallisuuspoliittinen intressi.
4. Transatlanttinen suhde on Suomelle edelleen keskeinen, mutta Yhdysvaltojen politiikkaan liittyy aiempaa enemmän epävarmuutta.
5. Euroopan pitää kantaa enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan.
6. Nato on Suomen puolustuksen keskeinen kehys, mutta Suomen on samalla kehitettävä omaa puolustuskykyään, pohjoismaista yhteistyötä, huoltovarmuutta ja teknologista kriisinkestävyyttä.
Tämä on aika kuivaa turvallisuuspoliittista realismia.
Ydinaseiden osalta mietintö toteaa sen, minkä jokainen Nato-jäsenyyttä vakavasti tarkasteleva tietää: Naton pelote ja puolustus perustuvat ydinase-, tavanomaisten ja ohjuspuolustuskykyjen yhdistelmään. Ydinaseet muodostavat liittokunnan pelotteen viimekätisen perustan.
Samalla mietinnössä pidetään tärkeänä selonteon kirjausta siitä, ettei Suomi aio sijoittaa ydinaseita alueelleen rauhan aikana.
Valiokunnan enemmistön linja on siis varsin maltillinen: Suomi on Nato-maa ilman kansallisia rajoitteita, mutta Suomi ei ole sijoittamassa ydinaseita alueelleen rauhan aikana. Tästä vasemmistopuolueet yrittävät rakentaa paljon dramaattisemman tarinan.
Demarien vastalause ei pyri kirjoittamaan Suomen koko ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa uusiksi. Se keskittyy ydinenergialakiin ja vaatii, että ydinräjähteiden maahantuonnin, valmistamisen, hallussapidon ja räjäyttämisen kielto säilytetään laissa.
SDP:n perustelu on, että nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa jo Suomen mukanaolon Naton ydinpelotteessa ja ydinasesuunnittelussa. Lisäksi puolue korostaa parlamentaarisen konsensuksen merkitystä.
Tämä ei ole ihan katteetonta, sillä menettelytavalla on merkitystä. Isoissa asioissa perustelujen pitää olla kunnossa ja eduskunnan pitää saada käydä keskustelu kunnolla.
SDP:n linjauksen ristiriita on, että SDP haluaa Suomen olevan Naton ydinpelotteen suojassa, mutta samalla SDP haluaa säilyttää kansallisessa lainsäädännössä rajan tälle. Toisin sanoen halutaan auto, mutta hermostutaan, kun siinä on renkaat.
SDP yrittää asettua vastuullisen jarrun rooliin. Se on poliittisesti ymmärrettävää. Mutta palveleeko se Suomen etua? Mitä tästä tuumivat ne tahot, jotka seuraavat Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, etsien siitä heikkoja kohtia ja heikkoja mieliä? Tai liittolaisemme, jotka miettivät, onko meistä kovassa paikassa jäseneksi, jonka tukeen voi luottaa?
Vihreiden vastalauseessa ydinasekysymys laajenee nopeasti paljon suuremmaksi moraaliseksi kokonaisuudeksi. Mukaan tulevat Yhdysvallat, Israel, Palestiina, YK, kansainvälinen oikeus, kehitysyhteistyö ja sääntöpohjainen maailmanjärjestys.
Nämä eivät ole yhdentekeviä kysymyksiä. Lähi-idän tilanne on vakava. Kansainvälisen oikeuden johdonmukaisuudesta pitää keskustella. Myös valiokunnan mietintö käsittelee Lähi-idän epävakautta, humanitaarisen avun tarvetta ja YK:n merkitystä.
Mutta vihreiden ongelma on tuttu: kaikki kytketään kaikkeen. Kun konkreettista Nato-jäsenyyden lainsäädäntökysymystä käsitellään samassa paketissa koko maailman moraalisen epätäydellisyyden kanssa, itse turvallisuuspoliittinen kysymys hämärtyy.
Se on juuri sitä poliittista spedeilyä, jossa käsitellään periaatteessa tärkeitä asioita, mutta sekavana kokonaisuutena. Meidän pitää pystyä puhumaan myös rajatuista kysymyksistä.
Vasemmistoliiton vastalause on laajin ja ideologisin. Sen varsinainen hermokeskus ei ole vain ydinaseissa, vaan Yhdysvaltojen ja länsiliittolaisuuden arvioinnissa.
Vasemmistoliitto korostaa Trumpin Yhdysvaltojen arvaamattomuutta, vaatii Suomen johdonmukaisuutta kansainvälisen oikeuden puolustamisessa, arvostelee Israelia ja Yhdysvaltoja sekä vaatii Suomea allekirjoittamaan ja ratifioimaan YK:n ydinasekieltosopimuksen.
On totta, että Yhdysvaltojen politiikassa on tapahtunut muutos. Valiokunnan mietintö myöntää sen. Euroopan ja Yhdysvaltain suhteeseen on tullut ennakoimattomuutta, ja Euroopan pitää varautua siihen, että Yhdysvaltojen suhtautuminen Eurooppaan voi muuttua ehdollisemmaksi.
Tästä ei seuraa, että Suomen pitäisi tehdä turvallisuuspolitiikkaa ensisijaisesti epäilemällä merkittävimpiä liittolaisiamme. Mietinnön mukaan Yhdysvallat on edelleen Suomen ja Euroopan turvallisuudelle keskeinen ja Euroopan pitää kantaa aiempaa enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan.
Vasemmistoliitto painottaa suhteen epävarmuutta, mutta vähemmän niitä johtopäätöksiä, joita suuremmasta omasta vastuusta ja liittolaisuuden ehdollisuudesta seuraa.
Juha Ristamäki kirjoitti Iltalehden pääkirjoituksessa Kultaranta-keskustelujen jälkeen olennaisen huomion: eurooppalaisten pitäisi lopettaa ruikuttaminen Yhdysvaltain roolista.
Ristamäen mukaan eurooppalaiset surkuttelevat Yhdysvaltoja arvostellessaan pitkälti omaa saamattomuuttaan. Yhdysvallat on jo pitkään tehnyt selväksi, että Euroopan pitää ottaa enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan. Nyt se hetki on tullut.
Tämä on hyvä vastapaino vasemmistopuolueiden vastalauseille.
Jos Yhdysvaltojen rooli huolettaa, johtopäätös ei voi olla pelkkä valitus Yhdysvaltojen epäluotettavuudesta. Johtopäätöksen pitää olla se, että Eurooppa ja Suomi vahvistavat omaa puolustuskykyään, puolustusteollisuuttaan ja Nato-yhteensopivuuttaan.
Ristamäki muistuttaa myös, ettei Yhdysvallat ole ainakaan toistaiseksi ilmoittanut, ettei se pitäisi kiinni Nato-velvoitteistaan tai Euroopan ydinasesuojasta.
Yhtä osuva oli Ristamäen siteeraama eurooppalaisen Nato-komentajan huomio: ”Meidän pitää lopettaa itkeminen ja liikkua eteenpäin.”
Tämä on aika hyvä ohje myös suomalaiselle keskustelulle.
Ristamäen pääkirjoituksessa oli toinenkin kiinnostava nosto: Euroopan unionin päätöksenteon heikkoudet. Hänen mukaansa puolustusasiat kuuluvat ennen kaikkea Natolle tai halukkaiden ja kyvykkäiden koalitioille, kuten JEF.
Tämä on erityisen kiinnostavaa valiokunnan mietinnön rinnalla. Mietintö korostaa EU:n merkitystä laaja-alaisessa turvallisuudessa: pakotteissa, puolustusteollisuudessa, kriittisissä riippuvuuksissa, hybridiuhissa, teknologiassa ja taloudellisessa turvallisuudessa. Se on perusteltua.
Ristamäen varoitus EU:n puolustuspuuhastelusta on aiheellinen. EU:lla on oma roolinsa, mutta Euroopan sotilaallinen puolustus rakentuu Natossa. Ja jos tarvitaan nopeaa toimintaa, halukkaiden ja kyvykkäiden maiden koalitiot voivat olla usein toimivampia kuin 27 jäsenmaan yhteinen orkesteri, jossa jokainen soittaa eri nuoteista.
EU:lle on paikkansa ja aikansa niissä asioissa, joissa se voi tuoda lisäarvoa. Mutta Suomen turvallisuutta ei pidä rakentaa EU-juhlapuheiden varaan. Kova puolustus kuuluu Natolle, kansalliselle puolustukselle ja toimiville kumppanuuksille.
Perussuomalaisten julkisissa kommenteissa on korostunut sama perusajatus kuin valiokunnan enemmistöllä. Suomi liittyi Natoon ilman kansallisia rajoitteita, ja lainsäädännön pitää vastata tätä todellisuutta.
Keskeinen ajatus on ollut, että uskottava pelote ei synny kriisin hetkellä. Se syntyy rauhan aikana tehdyistä päätöksistä, yhteensopivuudesta, suunnittelusta ja siitä, ettei oma lainsäädäntö muodosta tarpeettomia esteitä liittokunnan yhteiselle puolustukselle.
Pelote on rauhan väline. Pelottelu on politiikan väline. Näitä kahta ei pidä sotkea toisiinsa.
Juhani Huopainen
Artikkeliin liittyvät aiheet
Aiheeseen liittyviä artikkeleita
Nato-maat ovat osoittaneet kiinnostusta Suomen Ilmavoimien maantietukikohtatoimintaan, jossa lentokoneita hajautetaan eri puolille maata. Yhdysvaltain merijalkaväki sekä Puolan ja Espanjan ilmavoimat harjoittelevat nyt ensimmäistä kertaa suomalaisessa maantietukikohdassa. Suomessa on meneillään laaja Ramstein Flag 26 -lentotoimintaharjoitus, joka kestää juhannukseen saakka.
Puolustusvaliokunta hyväksyi tänään mietinnön hallituksen esityksestä ydinenergialain sekä rikoslain 34 luvun 6 §:n muuttamisesta. Puolustusvaliokunnan perussuomalaiset pitävät tärkeänä, että eduskunta päivittää Suomen lainsäädännön vastaamaan Nato-jäsenyyden mukanaan tuomia turvallisuus- ja puolustuspoliittisia vaatimuksia.
Kansanedustaja ja talousvaliokunnan puheenjohtaja Vilhelm Junnila vaatii Naton pohjoiseurooppalaisen putkiverkoston laajentamista Suomeen ja Ruotsiin. Hän esitti näkemyksensä Delphi Economic Forumissa energiapolitiikkaa käsittelevässä puheenvuorossaan.
Perussuomalaisten kansanedustaja Joakim Vigelius varoittaa, että Espanjan sosialistihallituksen kieltäytyminen puolustusmenojen nostosta on kehitys, jota Suomen tulee aktiivisesti torjua Natossa.
Eduskunta käsitteli tiistaina valtioneuvoston selontekoa Puolustusvoimien osallistumisesta Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin vuonna 2027. Perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpää huomautti puheenvuorossaan, että Puolustusvoimat aikoo hoitaa osallistumisen palkatulla henkilöstöllä ja vapaaehtoisilla sopimussotilailla reservistä. Varusmiehet eivät osallistu näihin tehtäviin.
Viikon suosituimmat
Perussuomalaisten sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman ei anna periksi kiistassa, joka on syntynyt STEA-avustusten uusista myöntämiskriteereistä. Kovinta arvostelua linjauksesta on esittänyt sote-järjestöjen kattojärjestön SOSTE:n demaritaustainen pääsihteeri Vertti Kiukas, joka yrittää saada leikkaukset leikkuriin julkisuuden kautta. Rydman ei huoju eikä horju, koska ”peruspalvelut tärkeämpiä kuin politrukkien työllistäminen lobbarijärjestöissä”.
Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho arvioi Suomen Uutiset perusasiaa -ohjelman tuoreessa jaksossa länsimaiden tilannetta, maahanmuuton seurauksia ja sitä, miksi hänen vuosikymmeniä sitten esittämänsä huomiot ovat vasta nyt nousseet poliittiseen valtavirtaan.
Ruotsidemokraatit ilmoitti kesäkuun alussa haluavansa totaalisen huivikiellon maan julkisille paikoille. Burka ja niqab eli ”islamistiset vaatekappaleet” joutivat jo aiemmin puolueen kieltolistalle. Islam-puolue Nyansin puheenjohtaja repi viimeisimmästä kannanotoista pelihousunsa ja uhkailee jo avoimesti ruotsidemokraatteja.
Turun kaupunginvaltuutettu Riku-Mikael Leppänen jätti viime elokuussa aloitteen, jossa hän esitti kaupungin luopuvan kaikesta Pride-toiminnasta. Aloite haluttiin poistaa käsittelystä, ja Leppäselle vaadittiin asiasta rangaistusta.
Kansanedustaja Sanna Antikainen vaatii, että STEA keskeyttää Helsinki Pride ry:n valtionavustukset ja Kela katkaisee yhteistyönsä järjestön kanssa.
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi irakilaiskaksosten valituslupahakemuksen, joten Helsingin hallinto-oikeuden aiempi ratkaisu jäi voimaan. Viranomaisten mukaan Suomen kansalaisuuden myöntäminen veljeksille vaarantaisi valtion turvallisuutta.
Vasemmistoliiton europarlamentaarikot ehdottivat viikonloppuna kuorossa perustuloa taiteilijoille. Tuki tälle punavihreiden perinteiselle äänestäjäkunnalle olisi esimerkiksi 1 300 euroa kuussa. Päälle omat tienestit. Taiteilijaksi saattaisi tällä kurin ilmoittautua moni ihan tavallinenkin taivaanrannan maalari.
Helsingin SDP nimesi ensimmäiset ehdokkaansa kevään 2027 eduskuntavaaleihin ja kertoo valinnoistaan arabiaksi sosiaalisessa mediassa. Täysin uudesta peliliikkeestä ei ole kyse, sillä demarit kosiskelivat arabiankielisiä äänestäjiä jo kunta- ja aluevaaleissa 2025.
Valtiovarainministeri Riikka Purra kommentoi Britannian laajaa tyttöjen järjestelmällistä hyväksikäyttöskandaalia. Purran mukaan viranomaisten pitkään jatkunut hiljaisuus johtui tekijöiden maahanmuuttajataustasta - ja samanlainen pelko leimaa myös suomalaista keskustelua.
Vihreät julkaisi omalla somekanavallaan kuvan, jossa he syyttivät hallitusta järjestöavustusten leikkaamisesta vähemmistöiltä, sateenkaari-ihmisiltä, perheiltä ja maahanmuuttajilta.
Lue lisää
Lue lisää
Lue lisää
