LEHTIKUVA
KOLUMNI | Talous on niin kuralla, että vain suostumalla EU:n liittovaltiohankkeisiin voi seuraava hallitus välttyä kovilta leikkauksilta ja veronkorotuksilta. SDP:n vaalilupaus on Suomen itsenäisyyden myyminen hetken käyttörahoista, kirjoittaa perussuomalaisten poliittinen suunnittelija Juhani Huopainen.
Työkaveri laittoi yksityisviestin. Björn Wahlroos oli lausunut jotain mielenkiintoista MTV:n haastattelussa.
Kuuntelin ja suutuin.
Wahlroosin viesti oli, että koska yhteisvaluutassa valuuttakurssi ei jousta Suomen talouden tilanteen mukaan, maamme työmarkkinoiden on joustettava senkin edestä. Eli jos emme lisää työmarkkinoiden joustoa, edessä on työttömyyttä ja valtiontalouden heikkoa tilaa loputtomiin.
Ei jumalauta. Tämmöisellä mitättömyydelläkö mua häiritään keskellä viikonloppua? Eikö sillä ole mitään parempaa tekemistä, ymmärtääkö se edes asiasta mitään? No näköjään kukaan ei ymmärrä mistään mitään. Tulisipa asteroidi ja päästäisi meidät pahasta, ajattelin.
Tässä ei ole mitään uutta tai ihmeellistä. Sama asia on ollut tiedossa 90-luvun alusta lähtien Suomessa. Kun euroon liittymistä pohdittiin, jäsenyyden hyviä ja huonoja puolia pohtinut EMU-työryhmä sekä ekonomistit laajemin Suomessa, Eurooppassa ja Yhdysvalloissa kertoivat saman asian. Jos poistat keskeisen kansantalouden joustokeinon, muiden asioiden on joustettava senkin edestä.
Jäsenyyttä ajoi Suomessa innokkaimmin silloinen pääministeripuolue SDP, pääministeri Paavo Lipposen johtamana. Samaan aikaan SDP:n suurin rahoittaja, suomalainen ay-liike, vastustaa kaikkia työmarkkinoiden joustavuutta lisääviä keinoja. Miten SDP on ajatellut tämän itse aiheuttamansa ongelman ratkaista? Erotaanko eurosta, vai murskataanko ay-liikkeiden asema työmarkkinoilla? Eihän tässä ole kuin 30 vuotta odoteltu, että Suomi pärjäisi eurojäsenenä.
Yliopiston professori Vesa Kanniainen mainitsi viestipalvelu X:ssä, että Suomen Pankki on julkaissut rohkean paperin, jolla varmastikin on siis myös pääjohtaja Olli Rehnin tuki taustalla.
Kyseessä oli tammikuussa yleistajuisten selvitysten sarjassa julkaistu Elämää rahaliitossa: Yhteisestä rahasta kohti valtioiden liittoa?, kirjoittajina Juha Kilponen ja Jarmo Kontulainen. Raportti löytyy Kansantaloustieteellisen aikakauskirjan tai Suomen Pankin verkkosivuilta.
Luin ja suutuin.
Ei jumalauta. Vai että oikein rohkea paperi. Paperissa Suomen Pankki myöntää sen, minkä ihan kaikki ovat tienneet jo 20 vuotta: Euro on ollut Suomelle ja muille Euroopan maille melkoinen taakka, koska suhdannevaihteluihin ei saa helpotusta kansallisella korkotasolla tai valuuttakurssilla. Ja että nyt rahaliittoon kuuluvien maiden pitää tiivistää rahaliittoa tekemällä siitä tulonsiirtojen ja yhteisvastuiden liittovaltio. Aivan kuten jo 70-luvulla varoitettiin Euroopan johtajia. Aivan kuten varoitti Esko Aho, kun eduskunnassa äänestettiin eurojäsenyydestä. Aivan kuten perussuomalaiset varoittivat eurokriisin yhteydessä, tai viime hallituskauden aikana, kun koronaelpymispaketista oltiin päättämässä.
Tässä muutamia keskeisiä kohtia paperista:
”…laajasti arvioitiinkin, että euroalue ei täytä optimaalisen valuutta-alueen kriteereitä…”
Oma sana: Euro perustettiin, vaikka tiedettiin sen olevan talousteorian näkökulmasta ongelmallinen. Maiden suhdanteet, tuottavuuskehitys ja työmarkkinat olivat liian erilaisia. Yhteinen korkotaso ja sama valuuttakurssi ei voinut sopia kaikille.
”Rahaliitolta puuttui yhteinen fiskaalinen kapasiteetti ja budjetti, verotusta koskevat säännöt, pankkivalvonta sekä tehokkaat ja riittävät riskienjakomekanismit…”
Oma sana: Euro ei ollut valmis instituutio. Sen toimivuus perustui oletukseen, että ongelmia ei tule. Kriisit paljastivat puutteet. Suomen Pankin kirjoittajat toteavat, että euro rakennettiin ilman niitä rakenteita, joita euron toiminta olisi edellyttänyt.
”…se ei ole onnistunut saavuttamaan toivottua talouksien konvergenssia…”
Oma sana: Euroa myytiin osin ajatuksella, että korot lähentyvät, investoinnit lisääntyvät ja tuottavuuserot kaventuvat. Mutta kirjoittajat toteavat, ettei näin käynyt.
”…rahaliitto toi vakaat hintaolot, se ei ole onnistunut saavuttamaan kestävää kasvua euroalueen maissa Kiinaan ja Yhdysvaltoihin nähden…”
Oma sana: euro ei tuonut luvattua kasvuloikkaa, ja euroalue jäi jälkeen tärkeimmistä kilpailijoistaan.
”No bail-out -säännön uskottavuus osoittautui heikoksi alusta alkaen…”
Oma sana: Rahaliiton ”perustamiskirjan” Maastricht-sopimuksen alkuperäinen lupaus oli, että jokainen valtio vastaa omista veloistaan ja että muiden maiden veronmaksajat eivät maksa. Lisäksi jäsenvaltioiden keskuspankkirahoitus kiellettiin eksplisiittisesti. Eurokriisin yhteydessä kriisimaita luototettiin kuitenkin muiden euromaiden toimesta. Perustettiin Euroopan vakausmekanismi. Luotiin Euroopan keskuspankille erilaisia tukiohjelmia, joilla keskuspankki voi tukea yksittäisiä jäsenmaita ja käytännössä toteuttaa kiellettyä setelirahoitusta. Maastrichtin keskeinen lupaus ei toteutunut.
Artikkelin mukaan markkinakuri ei estänyt velkaongelmien kasaantumista.
Oma sana: Markkinat hinnoittelivat mm. Kreikan riskin lähes Saksan tasolle, koska yhteinen valuutta vääristi riskien arviointia ja halpa korkotaso ruokki velkaantumista. Tämä on myös yksi tunnetuimmista eurokriittisistä selityksistä velkakriisille.
Kirjoittajat kuvaavat, kuinka rahapolitiikan välineistö muuttui kriisien myötä.
Oma sana: EKP:stä tuli käytännössä myös kriisirahoittaja. Keskuspankki joutui paikkaamaan puuttuvaa finanssipoliittista unionia. Rahapolitiikka alkoi tehdä asioita, joita Maastrichtissa ei sille suunniteltu.
…ja sitten se tärkein, eli raportin johtopäätökset ja toimintasuositukset:
”Kannatamme fiskaalisen unionin asteittaista kehittämistä euroalueella.”
Tämä on koko raportin tärkein poliittinen johtopäätös. Fiskaalinen unioni tarkoittaa käytännössä enemmän yhteistä EU-/euroaluebudjettia, yhteisiä velkainstrumentteja, yhteisiä tulonsiirtomekanismeja, enemmän EU-tason päätösvaltaa finanssipolitiikassa ja kansallisen budjettisuvereniteetin kaventumista. Eli euroalueen maiden talouspolitiikka sidottaisiin nykyistä paljon tiiviimmin yhteen.
”Rahaliitto tarvitsee nykyistä vahvempia yhteisiä riskienjakomekanismeja.”
Oma sana: Riskienjako tarkoittaa muiden maiden kriisikustannusten jakamista, yhteisiä tukimekanismeja sekä pankki- ja velkariskien yhteisvastuullistamista. Eli Italian ongelmat ovat Suomen ongelmia ja päinvastoin. Esimerkiksi elpymisrahasto, yhteisvelka, pankkiunionin yhteinen talletussuoja, Euroopan vakausmekanismi ja mahdolliset tulevat eurobondit. Maiden väliset talousriskit siirtyvät asteittain yhteisiksi.
”Yhteinen rahapolitiikka edellyttää tuekseen vahvempaa yhteistä finanssipoliittista kapasiteettia.”
Oma sana: koska euromailla ei ole omaa valuuttaa tai korkopolitiikkaa, kirjoittajien mukaan kansalliset budjetit eivät enää riitä kriisien tasaamiseen, ja siksi tarvitaan tarvitaan EU-tason budjettikyky.
Tämä tarkoittaisi esimerkiksi EU-tason investointiohjelmia, yhteisiä kriisirahastoja, automaattisia tulonsiirtoja maiden välillä ja suurempaa EU-budjettia. Eli ideana on tehdä Euroopasta eräänlainen Yhdysvallat, jossa liittovaltio tasaa osavaltioiden ongelmia kaikkien muiden osavaltioiden kustannuksella.
”Rahaliiton vakaus edellyttää jäsenmaiden talouspolitiikan nykyistä tiiviimpää koordinointia.”
Oma sana: EU valvoo enemmän jäsenmaiden budjetteja, alijäämiin ja velkaan puututaan herkemmin ja kansallisen talouspolitiikan liikkumatila pienenee.
Kun valuuttaa ei voi säätää, myös finanssipolitiikka alkaa siirtyä keskukseen.
”Pankkiunionia tulisi täydentää yhteisellä talletussuojalla.”
Oma sana: Suomalaiset pankkitalletukset olisivat osin yhteisen eurojärjestelmän vastuulla. Suomalaiset osallistuisivat muiden maiden pankkiriskien kattamiseen. Pankkiriskejä siirretään kansalliselta tasolta yhteiselle tasolle. Tämä on ollut Saksassa ja Suomessa erittäin kiistanalainen kysymys.
Oma sana: raportin rivien välistä, paikoin melko suoraankin, käy ilmi ajatus: yhteinen valuutta johtaa väistämättä syvempään poliittiseen integraatioon.
Miksi tämä minua harmittaa? Ihan kaikki päättivät leikkiä aikoinaan todella tyhmää tämän asian tiimoilla. Kansantaloustieteen varoitukset sivuutettiin poliittisista syistä. Kun aikuisvauvat halusivat yhteisvaluutan, he itsekin sanoivat, että se välttämätön liittovaltio tulee sitten myöhemmin, kriisien kautta. Nykyiset vaikeutemme niin Suomessa kuin Etelä-Euroopassa eivät ole yllätyksiä kenellekään muulle kuin amatööreille. Ammattilaiset tiesivät koko ajan. Euro nähtiin kriisiyttäjänä, josta sitten syntyy pakon edessä se Euroopan Yhdysvallat. Vaikeutemme eivät ole vahinko, vaan tarkoitus.
Käsi sydämelle: Onko sinulla sellainen olo, että haluamme siirtää päätäntävallan veroistamme ja verotulomme EU-komissiolle, ja luotammeko siihen, että EU tietää paremmin, millä ehdoilla ja kuinka paljon me saamme rahoistamme takaisin? Pärjääkö Suomi yhden prosentin äänivallallaan EU-kokouksissa, kun Ranska, Saksa ja Etelä-Euroopan maat rakentavat sellaisen tulonsiirtoliittovaltion, joka turvaa heidän strategiset intressinsä?
Minua kyllästyttää, v*tuttaa ja väsyttää.
Se, minkä Esko Aho sanoi ääneen eduskunnassa tulevasta julmasta tulonsiirtoliittovaltiokehityksestä ja jolle pääministeri Paavo Lipponen (sd.) ja valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.) naureskelivat, oli täyttä totta. Se, mistä olen möykännyt yli kymmenen vuotta, on täällä ja nyt.
Ne vain odottivat asioiden myöntämistä siihen pisteeseen asti, että Suomenkin talous on niin kuralla, että melkein mikä tahansa käy suomalaisille.
EU:n nerokkuus on ollut perustaa yhteisvaluutta tietäen, että siitä syntyvä kriisi pakottaa jäsenmaat lopulta suostumaan liittovaltiokehitykseen ja kansallisen päätäntävallan luovuttamiseen.
Jäsenmaat on sidottu talouskurisopimuksella supistamaan budjettivajeitaan ja velkaansa. Koska poliitikot tykkäävät käyttää rahaa, SDP:n puoluekokouksessa pidetty linjapuhe, jossa jälleen kerran puhuttiin melkein yhtä paljon persuista kuin demareista, oli paljastava. SDP ei pysty käyttämään budjetin kautta rahaa niin paljon kuin se haluaisi käyttää. Siksi se haluaa EU-tasolla uusia elpymisvälineen tapaisia härveleitä, joiden turvin seuraavallakin vaalikaudella voisi käyttää rahaa reippaasti. Se, paljonko se maksaa Suomelle, ei pelkästään suorien tappioiden muodossa (saadaan käyttää kaksi miljardia, mutta maksetaan korkoineen kymmenen miljardia), ei merkitse mitään, koska lasku tulee vasta seuraaville hallituksille.
SDP ei suostu joustavoittamaan työmarkkinoita, koska ay-liike ei siihen suostu. SDP ei siis suostu elämään kestävällä tavalla siinä eurossa, johon SDP Suomen liitti. Kokoomukselle tämä kelpaa, koska kokoomus tekee aina, kuten Elinkeinoelämän keskusliitto suosittelee, ja totta kai ne suosittelevat suostumista kaikkiin elpymis- ja kilpailukykypaketteihin. Niissähän valtio eli veronmaksajat maksavat paljon, mutta suuryritykset saavat sentään vähän. Se riittää niille.
Vasenleirin vaalivoitto, ja varsinkin sinipuna, olisi katastrofi Suomen EU-politiikan näkökulmasta. Ja tähän kuvaan sopii täydellisesti se, että SDP itse kutsuu heidän katastrofilinjansa vastustajia vastuuttomiksi populisteiksi.
Juhani Huopainen
Artikkeliin liittyvät aiheet
Aiheeseen liittyviä artikkeleita
Perussuomalaiset moittii komissiota paitsi valtavasta budjettitason nostosta, myös kyvyttömyydestä priorisointiin: valtavaa budjettilisäystä ei esitetä esimerkiksi sisäiseen turvallisuuteen, puolustukseen ja Ukrainan tukemiseen, vaan useisiin toissijaisiin kohteisiin.
Viikon suosituimmat
Poliittiseksi pelinappulaksi joutunut virsi 571, "Jo joutui armas aika", kytkeytyy suomalaisuuden syntymiseen syvällisemmin kuin monet nykyään ymmärtävät. Se muistuttaa esivanhempiemme karmeista kohtaloista ja suomalaisen sisun synnystä. Siihen liittyvät niinkin ajankohtaiset puheenaiheet kuin sään ääri-ilmiöt, Venäjän uhka ja pandemia, kirjoittaa tiedetoimittaja Marko Hamilo.
Keskustelu Suvivirrestä kuumeni jälleen, kun Espoon kaupunki sai uhkasakon koulun juhliin liittyvästä tapauksesta. Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman kommentoi kohua Iltalehden suorassa lähetyksessä ja kiisti, että Suvivirsi olisi ihmisoikeusloukkaus.
Espoon koulujen väkivalta- tai uhkatilanneilmoitukset ovat lisääntyneet lähes 70 prosenttia viidessä vuodessa. Ilmiön taustalla on kehityskulku, jota pääkaupunkiseudun perheet ovat jo vuosia ratkoneet muuttamalla pois maahanmuuttajavaltaisilta alueilta.
Uniper oli suomalaisten huijaamista alusta katkeraan loppuun asti. Näin arvioi Pauli Vahtera kriittisessä blogikirjoituksessaan sitä, miten suomalaiset onnistuivat tärväämään kirjoittajan laskujen mukaan 9 miljardia euroa Uniperiin, kun Saksa tekee Uniperista 12 miljardin euron voiton. Fortum on kysymyksiä herättävä malliesimerkki siitä, miten pörssilistatun valtionyhtiön valta ja vastuut eivät välttämättä kohtaa.
Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho varoitti Suomalaisuuden Liiton 120-vuotisjuhlassa pitämässään puheessa suomen kielen aseman heikentymisestä ja englannin kasvavasta roolista suomalaisessa arjessa, koulutuksessa ja palveluissa. Hänen mukaansa kehitys on jo muuttamassa yhteiskunnan rakenteita ja uhkaa suomen kielen elinvoimaa.
Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman kritisoi voimakkaasti Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan linjausta Espoon koulujen kevät- ja joulujuhlien virsilaulusta. Näyttäisi ilmeiseltä, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan linjaus on selvästi virheellinen ja vastoin vakiintunutta perustuslaintulkintaa.
Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta on päässyt sopuun taksiuudistuksesta. Valiokunta hyväksyi liikenne- ja viestintäministeriön laatiman hallituksen esityksen sisällön ilman suuria muutoksia.
SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman löi puoluekokouksessa pöytään raskaan syytöksen: Orpon hallitus "alistaa ja kiusaa maahanmuuttajia”. Konkreettisia esimerkkejä ei seurannut. Muutama tunti myöhemmin Lindtman esitti vaatimuksia, jotka kuulostavat lähes identtisiltä hallituksen omien maahanmuuttolinjausten kanssa.
SAK ja Akava torjuvat EK:n vaatimuksen 45 000 vuosittaisesta työperäisestä maahanmuuttajasta. Siihen yhteinen sävel loppuu. Saatavuusharkinnassa SAK asettuu osin perussuomalaisten kannalle, Akava sen sijaan haluaa luopua järjestelmästä kokonaan.
Perussuomalaiset on jo pidempään puhunut käänteestä Suomen taloudessa, mutta valtamedia on tähän saakka lähinnä ohittanut asian sähkeillä ja pikku-uutisilla. Tilastokeskuksen tänään vahvistaman uutisen jälkeen Taloussanomat ja Ylekin joutuivat tunnustamaan, että Suomen talous on kääntynyt selvään kasvuun. Taloussanomien mukaan kasvu Suomessa on nyt jopa vauhdikkaampaa kuin muualla Euroopassa.
