Kuusinumeroista palkkaa repivä EVAn ekonomisti ylimielisenä – vaatii muille korkeampia hintoja, kerskuu omasta törsäämistään, ”koska voin”

Kurronen vastaa kritisoijille: ”Idea olisi juuri laskea työn verotusta ja nostaa esim. lentämisen ja arvokiinteistöjen verotusta. Eli enemmän käteen pienituloiselle työssäkäyvälle.”

Yksityishenkilö vastaa Kurroselle: ”Kohupaljastuksia. Me ei ajeta autolla kuin töihin, me ei syödä muuta lihaa kuin jauhelihaa & halpismakkaraa eikä meidän perhe ole koskaan ollut lentokoneessa. Käytettäisi enemmänkin noihin rahaa jos olisi. Mutta vähän kun vielä kiristyy verot niin jää työt käymättä.”

Kurronen on antanut kuluvana vuonna useita haastatteluja medialle. Hänen kärkiviestinsä on jatkuvasti sama: bensan hinnan kuuluukin olla kallista, eikä sitä missään tapauksessa pidä alentaa.

EVAn äänitorvi

Suomalaisille yhteiskunnallisille keskustelijoille on tyypillistä, että käytännössä jokaisella keskustelijalla on taustayhteisö, jonka näkemyksiä keskustelija kommenteissaan edistää.

Sanna Kurronen on Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn näkyvä toimija.

EVA on suomalaisittain melko tyypillinen ajatushautomo, jonka julkisanottuna tehtävänä on kuulemma ”edistää suomalaisen yhteiskunnan pitkän aikavälin menestystä”.

Tämä on tietenkin höpöhöpöä. EVA on yksi monista suomalaisista kaverikapitalismin ja kähminnän linnakkeista. Sen tehtävä on edistää jäsenyritystensä taloudellisia intressejä. On niin kovin suomalaista kutsua muutaman keskenään liittoutuneen suuryrityksen taloudellista etua ”suomalaisen yhteiskunnan menestykseksi”.

EVAssa huseeraavat muun muassa Fiskars, Nordea Bank, Kone, Outokumpu, Marimekko, Kesko, Sanoma Media Finland, UPM, OP, Cargotec, Valmet, Varma ja Oras.

Kuten moni lienee tähän mennessä huomannut, suomalainen suuryrityskenttä toitottaa kaikin voimin kiihkeää ilmastonmuutoshysteriaa. Ei se tätä hyvää hyvyyttään tee. Toiminnalla on vahva taloudellinen motiivi.

Ilmastonmuutosregulaatio luo valtavan keinotekoisen markkinan juurikin niille suomalaisille firmoille, jotka sen nimiin innokkaimmin vannovat.

Synti numero yksi on ylimielisyys

Suomalaiset superrikkaat ovat yleensä osanneet varoa ylimielisyyttä. Kaikkein myrkyllisin yhdistelmä on ylimielinen porsastelu ja köyhien potkiminen yhtä aikaa. Tällainen sopii esimerkiksi erittäin huonosti Marimekon tai Osuuspankin brändiin.

Onkin epäselvää, onko Sanna Kurronen toiminut riittävän innokkaasti ja taitavasti EVA-herrojensa toiveiden eteen. Ei välttämättä, sillä hän vaihtaa työpaikkaa syyskuussa.