Euroopan komission puheenjohtajan ex-neuvonantaja Philippe Legrain miettii Foreign Policyssä yhteisvaluutta euron ja demokratian yhteensopivuusongelmia. Hänen mukaansa demokratia ei toimi riittävän hyvin euroalueella, koska kansalaisten äänet tukehduttavia sääntöjä on luotu kovalla tempolla.

Samaten vanhoista säännöistä on luovuttu. Legrain mainitsee erityisesti ”no bail-out” -säännön ohittamisesta. Säännön mukaan muut maat eivät saisi tehtailla tukipaketteja, mutta niitä kuitenkin tehtiin.

Demokratiavaje ei koske vain Kreikkaa

Kreikkalaiset äänestivät tammikuun loppupuolella valtaan radikaaleja muutoksia luvanneen vasemmistolaisen Syrizan. Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäublen kommentti oli, etteivät vaalit ”muuta mitään”.

Legrain huomaa, että muissakin maissa on haluttu muutosta. Ranskan presidentinvaalit voittanut François Hollande lupasi hänkin hillitä talousleikkauksia. Italian vaaleissa pääministeriksi noussut Matteo Renzi teki samoin. Molemmat joutuivat kuitenkin taipumaan Saksan tahdon edessä.

Demokratiaa on loukattu myös syöksemällä vaalit voittaneet valtiojohtajat syrjään. Kreikan ja Italian vaaleilla valitut pääministerit joutuivat pihalle ja tilalle tuli teknokraattijohtajat.

Schäublen mielestä kreikkalaisten äänestäjien tulisi kunnioittaa muiden maiden äänestäjien toiveita – ja unohtaa omat toiveensa.

Markkinat eivät vaadi talouskuria

Automaattiset velkajarrut Euroopassa ovat kaikin puolin poliittisen päätöksenteon seurausta. Markkinat eivät vaadi euromailta – Kreikkaa lukuunottamatta – leikkauksia. Legrain mainitsee, että markkinat olisivat valmiita lainaamaan Ranskalle rahaa puoli-ilmaiseksi.

Suomi lainasi aiemmin tällä viikolla kolme miljardia euroa 16 vuodeksi. Tuotto jäi 0,844 prosenttiin.

Legrain väittää, että Saksan liittokansleri Angela Merkelin ihannoima talouskuri ei ole millään muotoa taloudellinen tosiasia. Monet euromaat voisivat tehdä suuriakin investointeja piristääkseen kysyntää ja saada talouskasvu tukevammalle pohjalle.

Saksan vientituotteena deflaatio

Legrain kertoo Saksan suuren vaihtotaseen ylijäämän vaikeuttavan muiden euromaiden mahdollisuuksia saada omat alijäämänsä kuriin. Ilmiö johtaa siihen, että Saksan ”vientituote” muille euromaille on deflaatio.

Merkel on laittanut saksalaispankkien edut eurooppalaisten veronmaksajien etujen edelle. Samalla euromaat ovat ajautuneet toisiaan vastaan eturistiriitojen vuoksi.

Legrain ehdottaa, että Kreikan tulisi vaatia velkajärjestelyä. Kreikka voisi ottaa käyttöön rinnakkaisvaluutan. Kreikalla olisi tähän nyt aikaa neljä kuukautta. Tuon verran aiempaa tukiohjelmaa venytettiin.

Parhain vaihtoehto Legrainin mielestä olisi palata tukipakettien sijaan alkuperäiseen, tukipaketit kieltävään, sääntöön. Muussa tapauksessa euro on vaarassa hajota.

Henri Myllyniemi