Metsissä piilee tuhansia työpaikkoja

Puun riittävyyteen ei sen energiakäytön lisääminen tosiaankaan kaadu: Suomen talousmetsissä kasvaa runkopuuta tällä hetkellä noin 100 miljoonaa kuutiometriä joka vuosi. Siitä hakataan ja käytetään eri tarkoituksiin vuosittain vain 50-55 miljoonaa kuutiometriä.

Puu palaa polttoaineena hyvin monissa muodoissa. Siitä tehdään esimerkiksi pilkkeitä, haketta, puupellettejä ja puuöljyä. Metsähaketta tehtiin Suomessa noin kahdeksan miljoonaa kuutiometriä viime vuonna. Tämän, suoraan metsästä tehtävän tavaran käytössä asiantuntijat näkevät rutkasti kasvunvaraa.

– Lähes kaikki volyymikasvu on metsähakkeessa, koska esimerkiksi pelletin raaka-aineena käytetään polttoon menevää purua, sanoo toimialapäällikkö Tage Fredriksson Bioenergia ry:stä.

– Kun tehtävä pellettimäärä kasvaa, sitä korvaamaan tarvitaan taas lisää haketta. Alan uudet tuotteet tehdään halvimmasta raaka-aineesta, eli mekaanisen teollisuuden sivutuotteista. Ja taas tarvitaan haketta tilalle. Kustannusten salliessa haketta voidaan käyttää kaikissa energiantuotantoprosesseissa.

Tuhansia uusia työpaikkoja

Puulla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita myös tien päällä. Esimerkiksi metsäjätti UPM on tekemässä ensimmäistä tehdasmittakaavan investointiaan biodieselin tuotantoon Lappeenrannassa sijaitsevilla tuotantolaitoksillaan. Siellä biodieselin raaka-aineena on selluntuotannon sivutuotteena talteen otettava mäntyöljy.

– Se on hyvä esimerkki siitä, mihin voidaan jo nyt päästä, Fredriksson huomauttaa.

– Jatkossa ja tekniikan kehittyessä meillä on hyvät mahdollisuudet tehdä tarvitsemaamme polttoainetta kotimaisista lähteistä ja kotimaisin menetelmin. Lisäksi tulevat huomattavat tekniikan ja osaamisen vientimahdollisuudet.

Kotimainen puu on jo merkittävä energianlähde monille sähköä tuottaville yhtiöille. Tämä puun käyttömuoto tulee edelleen kasvamaan – tosin osittain kotimaisen turpeen kustannuksella. Isoja, puuta lämmöksi ja sähköksi polttavia pannuja tarvitaan lisää. Erityisen tärkeinä Fredriksson näkee suurten kaupunkien (Helsinki, Tampere, Turku, Vantaa  ja Espoo) tulevat energiaratkaisut.

Toinen tärkeä tekijä on kotimaisen puun hintakilpailukyky kivihiilen hintaan nähden. Myös kansainvälinen, hiilidioksiditonneista käytävä päästökauppa merkitsee jotakin: kun hiilidioksiditonnin hinta markkinoilla nousee, se parantaa edellytyksiä vähäpäästöisen puun käyttöön.

Puuenergian hyödyntämisessä ei aina puhuta vain suurista laitoksista. Suomessa on jo puolentuhatta paikallisten yrittäjien hoitamaa lämpölaitosta. Heidän tuottamansa lämpö toimitetaan useimmiten kuntien lämpöverkkoihin. Yrittäjät hankkivat tarvitsemansa polttoaineen lähialueen metsistä ja sahoilta. Myös pieni ja keskisuuri teollisuus on tällaisille yrittäjille mitä potentiaalisinta asiakaskuntaa.

Esimerkiksi Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitossa MTK:ssa on arvioitu, että ulkomaisen öljyn korvaaminen pelkästään lämmityksessä pelleteillä, klapeilla, hakkeella ja maalämmöllä voisi saada aikaan noin 400 miljoonan euron vuotuiset markkinat ja loisi tuhansia uusia työpaikkoja bioenergia-alan yrityksiin.

Logistiikkaa kehitettävä

Tulevaisuuden kuva näyttää siis hyvältä – mutta kehittämiskohteitakin on.

– Teknologinen kehitys on ollut viimeisten kymmenen vuoden aikana huimaa, sanoo johtaja Olli Äijälä Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta.

– Jatkossa haasteena on erityisesti se, miten puuta voidaan toimittaa harvaan asutuilta seuduilta kannattavasti Etelä-Suomeen, Keski-Suomeen ja rannikoille suuriin käyttökohteisiin.

Tällöin puhutaan sekä tieverkon, rautateiden että uusien logististen ratkaisujen kehittämisestä, jotta esimerkiksi Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Itä-Lapin valtavat energiapuureservit saataisiin otettua käyttöön.

Eikä poliittisten päättäjien suopeus kotimaista energiaa kohtaan olisi huono asia. Bioenergia ry:n Fredriksson korostaa tänä keväänä tehtävien energiaratkaisujen tärkeyttä. Bioenergia-alan yrittäjän toimintaympäristö on nyt aivan liian epävarma.

– Suomen kansainvälisten sitoumusten mukainen velvollisuus nostaa uusiutuvien energialähteiden osuus 28,5 prosentista 38 prosenttiin voi onnistua etenkin puun lisäkäytön ansiosta. Tämän vuoden muutokset politiikassa voivat aiheuttaa ongelmia, muun muassa PETU-järjestelmä (pienpuun energiatuki) on ollut kauan auki. Tämän vuoden alusta polttoturpeen verotusta kiristettiin, ja samalla vähennettiin puusähkölle tulevaa tukea. Se vähentää puun kilpailukykyä.

SURKUHUPAISA PETU-TUKI

Metsistä energiapuuksi kerättävälle pieniläpimittaiselle puulle kaavailtu energiatuki (kavereiden kesken petu) on hyvä esimerkki siitä, kuinka kotimaan taloudelle edulliset päätökset voivat jäädä EU-komission armoille.

Suomessa on sorvattu jo useita vuosia uutta mallia, jolla lähinnä nuorien metsien hoidon yhteydessä kerättävälle energiapuulle voitaisiin maksaa sellaista tukea että sen korjuu kannattaisi ja hoidetut metsät varttuisivat nopeammin tukkipuukokoon.

Edellinen hallitus tarjosi ensimmäistä mallia tuen maksamisesta EU-komissiolle, vaan eipä kelvannut. Toinen, reilu vuosi sitten syyniin tarjottu malli ei sekään mennyt läpi. Tällä hetkellä Brysselissä syynätään jo kolmatta mallia. Mikään tarjotuista ehdotuksista ei sovi komission mielestä EU:n hyväksymän valtiontuen suuntaviivoihin.

Maa- ja metsätalousministeriössä on asetettu tähtäin uusien petu-tukien voimaantulossa nyt vuoteen 2014. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että puuenergian tuottamiseen investoiva yrittäjä ei voi tällä hetkellä olla varma, millaisin kustannuksin hän korjaa lähivuosina raaka-aineensa metsistä.

(Teksti on julkaistu Perussuomalainen 4/2013 -lehdessä)