Oliko Sanna Marinin sijaisesta EU-huippukokouksessa päätetty hallituksen sisällä? – Eurooppaoikeuden professorin mukaan kysymys pääministerin sijaisesta on kansallisen tason asia

Pääministeri Sanna Marin ilmoitti perjantaina poistuvansa Eurooppa-neuvoston kokouksesta. Marinin mukaan hän oli pyytänyt Ruotsin pääministeri Stefan Löfveniä edustamaan Suomea loppukokouksen ajaksi. Tapaukseen liittyy useita epäselvyyksiä, kuten esimerkiksi se, oliko sijaisjärjestelyistä päätetty Suomen hallituksen sisällä. Suomen perustuslain mukaan pääministerin sijaistaminen edellyttää poikkeustilanteessa erillistä päätöstä.

Kuka voi sijaistaa EU-huippukokouksessa Suomen pääministeriä, jos tämä on estynyt osallistumaan? Asiaa on pohdittu kiihkeästi koko viikonloppu siitä lähtien, kun pääministeri Sanna Marin ilmoitti Twitterissä perjantaina:

– Olen poistunut Eurooppa-neuvoston kokouksesta varotoimenpiteenä ja pyytänyt Ruotsin pääministeri Stefan Löfveniä edustamaan Suomea loppukokouksen ajan.

Eurooppa-neuvosto määrittelee suuntaviivat

Eurooppa-neuvoston kokous, eli EU-huippukokous on EU:n korkein poliittinen päättävä elin vaikka se ei ole varsinaisesti lainsäädäntöelin.

Eurooppa-neuvostossa kokoontuvat EU-jäsenvaltioiden valtionpäämiehet voivat kuitenkin tehdä koko EU:ta sitovia päätöksiä. EU-perussopimusten mukaan Eurooppa-neuvosto muun muassa määrittelee unionin yleiset poliittiset suuntaviivat ja painopisteet. Eurooppa-neuvoston päätökset siis ovat merkittäviä ja kauaskantoisia.

Epäselväksi on jäänyt, oliko Marinilla edellytykset omalla päätöksellään luovuttaa Suomen edustus toisen valtion edustajalle EU-huippukokouksessa? Kysymystä voidaan tarkastella sekä eurooppaoikeuden että Suomen kansallisen oikeuden näkökulmista.

Kahden jäsenvaltion blokki periaatteessa mahdollinen

Helsingin yliopiston eurooppaoikeuden professori, useita EU-oikeuden oppikirjoja kirjoittanut Juha Raitio toteaa, että sinänsä yksi EU-jäsenvaltio voi EU-huippukokouksessa antaa oman äänensä toisen jäsenvaltion käytettäväksi.

Raitio hakee tuen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 235 artiklasta, jonka mukaan Eurooppa-neuvoston jäsen voi äänestyksessä edustaa vain yhtä muuta jäsentä.

– Eurooppa-neuvostossa siis voi olla kahden jäsenvaltion muodostama blokki, jossa ei kuitenkaan voi olla mukana enempää. Periaatteessa siis yksi jäsenvaltio voi käyttää jonkin toisen jäsenvaltion ääntä, mutta enempää blokki ei voi laajentua.

EU-oikeus siis mahdollistaa tämäntapaisen sijaistamismenettelyn EU-huippukokouksessa. Raitio korostaa, että tästä täysin erillinen asia on se, mitä Suomen valtio on säätänyt pääministerin toimivaltuuksista ja sijaisuuksista.

– Suomen edustaja Eurooppa-neuvostossa ei siis ole eurooppaoikeudellinen vaan kansallinen kysymys, Suomessahan asia on määritelty niin, että käytännössä edustaja on pääministeri, Raitio sanoo, ja viittaa Suomen perustuslakiin.

Suomen perustuslain 66 §:n mukaan pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa.

Marinin menettely laillisuusvalvojan pöydälle

Perussuomalaisten kansanedustaja, lakivaliokunnan puheenjohtaja Leena Meri kiinnitti eilen huomiota siihen, että Suomen perustuslain mukaan pääministerin sijaistaminen EU-huippukokouksessa edellyttää poikkeustilanteessa erillistä päätöstä.

– Perustuslain mukaan menee sijaistus hallituksen sisällä ja poikkeustapauksissa edellyttää valtioneuvoston päätöstä. Mihin päätökseen sijaistus perustuu? Saisiko sen julkisuuteen. Kiitos, Meri kirjoittaa Twitterissä

Suomen puhevallan luovutus toiselle valtiolle EU-huippukokouksessa päätyy jatkossa myös ylimmän laillisuusvalvojan pöydälle. Perussuomalaisten entinen kansanedustaja Pentti Kettunen kertoi perjantaina jättäneensä Marinin menettelystä kantelun oikeuskanslerille.

Kantelussa Kettunen pyytää oikeuskansleria ”..selvittämään sen seikan, millä oikeudella ja minkä Suomen lain tai valtiosäännön nojalla Suomen pääministeri voi valtuuttaa vieraan vallan edustajan käyttämään Suomen esitys-, puhe- ja äänivaltaa tärkeässä Eurooppa-neuvoston huippukokouksessa.”