Suomessa on pitkään puhuttu koulutuksen paradoksista. Yritykset ilmoittavat toistuvasti osaajapulasta – erityisesti IT-alalla, terveydenhuollossa ja teknisissä tehtävissä. Samaan aikaan tuhannet vastavalmistuneet etsivät töitä aloilta, joilla avoimia paikkoja on niukasti tai ei lainkaan.
Humanistisista ja taiteen aloilta valmistuneiden työttömyys on ollut toistuvasti korkeampaa kuin teknisten alojen valmistuneiden. Silti humanistisia koulutusohjelmia ei supisteta. Koulutustarjontaa ei ohjaa työmarkkinoiden tarve, vaan se elää omaa elämäänsä.
Lääkäreiden tilanne kuvaa koulutuksen epätasapainoa. Jokaisesta avoimesta lääkärinvirasta kilpailee käytännössä alle yksi hakija. Työtön lääkäri on Suomessa lähes tuntematon ilmiö.
Silti lääkärikoulutuksen sisäänottomäärä pysyi pitkään noin 750:ssä vuodessa, vaikka opetus- ja kulttuuriministeriö sekä yliopistot ovat esittäneet nostoa noin 950 tutkinnon tasolle. Sisäänottoa on sittemmin kasvatettu, mutta hitaasti. Suomen lääkärimäärät ovat Pohjoismaiden alhaisimmat.
Lääkäriliiton arvion mukaan noin 1 200 suomalaista opiskelee lääketiedettä ulkomailla. He kiertävät kapasiteettirajoitteen – mutta se, että rajoite ylipäätään on olemassa, kertoo järjestelmän logiikasta.
Liitto valvoo, että pienet sisäänottomäärät pitävät palkkatason korkeana. Omien etujen ajaminen on ymmärrettävää, mutta se toteutetaan kansalaisten terveyden kustannuksella.
Tässä on Suomen koulutuspolitiikan ytimessä oleva ongelma: järjestelmä palvelee usein eturyhmiä enemmän kuin koko yhteiskuntaa.
Japani kouluttaa tarpeeseen – ei tavan vuoksi
Japanissa on tehty päätöksiä, joita Suomessa ei uskalleta ääneen sanoa.
Vuonna 2015 Japanin opetusministeri Hakubun Shimomura lähetti kansallisille yliopistoille kirjeen, jossa kehotettiin supistamaan humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen opiskelijapaikkoja ja kohdentamaan resursseja STEM-aloille – tieteeseen, teknologiaan, insinööriopintoihin ja matematiikkaan.
Perusteena ei ole ideologia vaan demografia ja talous. Japanin väestö ikääntyy nopeammin kuin minkään muun kehittyneen maan. Työvoimapula uhkaa koko yhteiskunnan toimintakykyä, eikä maahanmuutolla ole paikattu rakenteellisia aukkoja. Ainoa kestävä ratkaisu on kouluttaa olemassa oleva väestö aloille, joilla työvoimaa oikeasti tarvitaan.
Miljardien investoinnit tuottaville aloille
Japanin opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoitti kolme vuotta sitten 300 miljardin jenin (noin kahden miljardin euron) rahoitusohjelmasta. Sen piiriin valittiin 111 yliopistoa ja ammattikorkeakoulua, jotka laajentavat luonnontieteiden, tekniikan ja maatalouden koulutusta. Lisäksi 62 oppilaitosta sai tukea uusien teknisten tiedekuntien perustamiseen. Yksittäinen yliopisto voi saada jopa kaksi miljardia jeniä (11 miljoonaa euroa).
Yksityisille yliopistoille on tarjottu rahoitusta, jos ne perustavat uusia teknologiatiedekuntia tai yhdistävät humanistisiin ohjelmiin teknisten alojen opintoja. Kannustin on taloudellinen, mutta looginen. Rahaa saa siitä koulutuksesta, johon yhteiskunnalla on todellinen tarve.
Yritykset tarvitsevat satoja tuhansia osaajia
Päätösten taustalla on konkreettinen laskennallinen tarve. Japanin talous-, kauppa- ja teollisuusministeriön arvion mukaan maassa on vuoteen 2030 mennessä jopa 790 000 IT-ammattilaisen vaje. Jo nyt yli 70 prosenttia organisaatioista raportoi olevansa alimitoitettuja keskeisillä teknologia-aloilla.
Muun muassa kyberturvallisuus, tekoäly ja data-analytiikka ovat aloja, joille yritykset etsivät osaajia ja joilta ei löydy riittävästi koulutettua väkeä. Japanin hallitus on luonut kannustimia uudelleenkoulutukseen ja uranvaihtoon kasvualoille.
Yritykset ovat alkaneet rekrytoida aktiivisemmin teknillisiltä aloilta valmistuneita, ja palkkakehitys teknisissä tehtävissä on ollut selvästi muita aloja nopeampaa. Japanin hallitus on asettanut tavoitteeksi, että puolet yliopisto-opiskelijoista valmistuu teknisiltä aloilta vuoteen 2040 mennessä. Tällä hetkellä osuus on noin kolmannes.
Naisille lisäkannustimet
Japanissa nuorten ohjauksessa on ryhdytty toimiin myös siellä, missä muutos on ollut hitainta. Kansallisissa naisvaltaisissa yliopistoissa, joissa perinteisesti on opiskeltu humanistisia aloja, on avattu uusia teknologiatiedekuntia.
Vuodesta 2023 lähtien sekä yksityiset että valtiolliset yliopistot ovat ottaneet käyttöön kiintiöitä naisille insinööri- ja luonnontieteellisille osastoille. Tavoite on sekä kasvattaa insinööritieteiden osaajien kokonaismäärää että laajentaa rekrytointipohja koko väestöön – ei vain perinteisesti teknisille aloille hakeutuneisiin.
Japanilaiset suuryritykset kuten Toyota ja Sony tekevät tiivistä yhteistyötä oppilaitosten kanssa.
Nuoria ohjataan tulevaisuuden aloille jo varhain. Uraneuvonta ei ole pelkkää ”tee mikä kivalta tuntuu” -haaveilua vaan faktapohjaista tietoa siitä, mistä löytyy vakaa toimeentulo ja mahdollisuus rakentaa isänmaata.
Suomessa tabu, Japanissa strategia
Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa erityisesti vasemmiston suunnalta kuuluu toistuvasti iskulause: koulutuksesta ei saa leikata. Iskulause on poliittisesti tehokas, mutta se ohittaa oleellisen kysymyksen: koulutetaanko Suomessa ihmisiä oikeille aloille?
Jos koulutusohjelma tuottaa systemaattisesti työttömiä, sen ylläpitäminen ei ole koulutuspolitiikkaa. Se on kuluerä ilman yhteiskunnallista hyötyä. Japanissa tämä logiikka on hyväksytty ja muutettu toiminnaksi. Suomessa se on yhä tabu.
Tilastot osoittavat, että osaajapula ja koulutusylijäämä elävät Suomessa rinnakkain. Japanissa on päätetty, ettei niin tarvitse olla. Kysymys kuuluu: onko Suomella poliittista tahtoa tehdä sama päätös – vai jatketaanko linjaa, jossa eturyhmät jarruttavat muutosta, mutta valmistuneet maksavat laskun heikkona työllistymisenä ja pieninä palkkoina.