Professoreilta täystyrmäys suurkunnille – tehokkuus ei kasva kuntakoon myötä

Taloustieteen professori Matti Virén on tutkinut kuntien henkilöstömäärän kasvua. Kuntien toiminnan tehokkuutta ja kuntaliitosten vaikutuksia on hänen mukaansa selvitetty vuosien varrella, mutta päätöksenteossa ja kuntauudistusten suunnittelussa näihin selvityksiin ei ole yleensä mitenkään reagoitu.

– Esimerkinomaisesti voi mainita ainakin Moision ja Uusitalon (2003) kuntaliitoksia koskevan tutkimuksen ja Loikkasen ja Susiluodon (2005) kuntakoon ja toiminnan tehokkuuden välistä yhteyttä selvittävän tutkimuksen. Mikään niistä ei tue oletusta, jonka mukaan kuntien toiminta tehostuu kuntakoon kasvaessa, Virén selvittää.
Julkisilla menoilla ja julkisesti rahoitetuilla organisaatioilla on professorin mukaan tapana kasvaa vuosi vuodelta.

– Vähäinenkin kuntien henkilöstömäärän kehityksen seuranta saa meidät epäilemään, että aivan kaikki ei kohdallaan kuntien henkilöstömäärissä. Kuntasektorilla oli 1970-luvun alussa töissä hieman vajaa 200 000 työntekijää, nyt noin 450 000.

Työntekijöiden määrän kasvu on Virénin mukaan niin suuri, että sitä on mahdotonta laittaa valtion asettamien lisävelvoitteiden, väestökehityksen tai muun vastaavaan piikkiin. Pikemmin kyse on siitä, että järjestelmä on byrokratisoitunut. Henkilöstön määrän kasvu noudattaa hänen mukaansa samaa kaavaa kaikissa virastoissa ja laitoksissa – ilman välitöntä yhteyttä kysynnän määrään ja rakenteeseen.

– Miten muuten voi olla mahdollista, että kunnallisten palveluiden kysyntä kasvaa samalla tavalla kaikilla sektoreilla ja kaiken kokoisissa kunnissa? Markkinataloudessa näin ei koskaan tapahdu. Yksityisellä sektorilla on myös moneen kertaan saneerattu ja jokaisen työntekijän tarve on tarkkaan laskettu. Kuntasektorin on paljolti säästynyt tältä katselmukselta, jo senkin vuoksi, että palkolliset ovat useasti itse päättämässä työpaikoistaan, Virén huomauttaa.

Tällaisessa tilanteessa on Virénin mukaan vaikea nähdä, että kuntakoon kasvattaminen ei ratkaisisi ongelmia – päinvastoin tuntuu siltä, että ongelmat vain pahenisivat.

Tutkimustieto ja ulkomaiset mallit sivuutettu

Helsingin yliopiston kaupunkitaloustieteen emeritusprofessori Heikki A. Loikkanen on seurannut aktiivisesti kunta- ja sote-uudistuksen etenemistä.

Loikkanen harmittelee sitä, kuinka vähälle huomiolle tieteellisen tutkimustiedon käyttö ja vastaavien ulkomaisten mallien vertailu on jäänyt uudistusten valmistelussa. Kuntien yhdistämistä perustellaan hänen mukaansa sillä, että näin saataisiin ratkaistua useita ongelmia ja parannettaisiin alueen kilpailukykyä.

– Kuntakoon kasvusta kuvitellaan jotenkin automaattisesti seuraavan kilpailukyvyn paraneminen sekä maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmien ratkeaminen. Näin ei tietenkään ole.

Useiden eri maita koskevien tutkimusten perusteella ei Loikkasen mukaan valitettavasti voida sanoa, että kuntakoolla ja kuntien yhdistymisellä voitaisiin helposti saavuttaa merkittäviä säästöjä. Useimmissa tutkimuksissa kuntakoolla tai kuntaliitoksella ei ole joko merkitsevää vaikutusta kuntien asukaskohtaisiin menoihin tai sitten se on pikemminkin niitä kasvattava.

Suomen mallille ei perusteluja eikä esikuvia

Yhdeksälle kaupunkialueelle juuri nyt kaavailtu kuntaliitosten sarja synnyttäisi Loikkasen mukaan suurkuntia, joiden tehtävät olisivat maailmanennätysluokkaa. Tällaiselle ratkaisulle ei ole hyviä perusteluita eikä hyviä esikuvia.

Suomessa hallituksen esityksiä on Loikkasen mukaan kritisoitu siitä, että sen esitysten yhteydessä ei esitetä niiden vaikutuslaskelmia.

– Mutta sitäkin suurempi ongelma on se, että monet harkinnanarvoiset vaihtoehdot eivät Suomessa tule usein edes esille. Tämä asetelma koskee kunta- ja palvelurakennetta, sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja monia muitakin politiikka-politiikka-alueita, Loikkanen harmittelee.

Tämä artikkeli on julkaistu Perussuomalainen 3/14 -lehdessä.  Matti Virénin ja Heikki A. Loikkasen artikkelit voi lukea kokonaisuudessaan Kunnat kuntoon! -kokoelmassa (pdf), jonka on julkaissut Suomen Perusta -ajatuspaja.