Rami Lehtinen: Hyvinvointialueiden ”demokratiarahasta” tulee luopua

Eduskunnassa keskustellaan tänään perussuomalaisten kansanedustaja Rami Lehtisen lakialoitteesta, jossa ehdotetaan hyvinvointialueiden niin sanotun demokratiarahan lopettamista. Käytännössä tämä tarkoittaa hyvinvointialueesta annetun lain 27 §:n 2 momentin kumoamista.

Kansanedustaja Rami Lehtisen mukaan eduskuntapuolueille maksetaan tänä vuonna yhteensä suoraa tukea 34,5 miljoonaa euroa.

– Sen tulisi riittää tässä taloustilanteessa kattamaan puolueiden tarpeet myös hyvinvointialueilla. Hyvinvointialueiden tarkoitus ei ole edistää puolueiden politiikkaa. Niinpä tämä demokratiaraha olisi hyvä vapauttaa hyvinvointialueille käytettäväksi palvelutuotantoon. Lakialoitteen tarkoituksena ei siis ole vähentää hyvinvointialueiden kokonaisrahoitusta, kertoo Lehtinen.

Miljoonien menokustannukset

Hyvinvointialueilla maksettavaa demokratiarahaa on tähän mennessä käytetty esimerkiksi valtuustoryhmien sihteerien palkkaamiseen, poliittiseen suunnittelijaan, puolueiden toimistotilojen vuokriin ja erilaisiin pyhäpäivien tervehdyksiin sanomalehdissä, sanoo Lehtinen.

– Ryhmärahalla on ostettu myös telttoja ja grillejä ja sillä on maksettu vaalityöstä tuttua pikkutilpehööriä kuten karkkeja, heijastimia, laastareita tai ilmapalloja, hän hämmästelee.

– Yksittäistä valtuutettua kohti maksetaan demokratiarahaa puolueille 1 790 eurosta 6 000 euroon saakka vuodessa. Se tarkoittaa hyvinvointialueille miljoonien eurojen menokustannuksia vuosittain, mikä on pois varsinaisesta toiminnasta.

– Jotain kertoo sekin, että osa poliittisista ryhmistä on myös palauttanut saamiaan rahoja, koska niille ei ole löydetty sopivaa käyttötarkoitusta.

Puolueilla jo riittävästi ”karkkirahaa”

Lehtinen myöntää ryhmärahojen olevan pieniä, jos ne suhteutetaan koko maan kaikkien hyvinvointialueiden rahoihin.

– Voidaan kuitenkin pohtia, onko tällaisten rahojen jako eettisesti oikein tai olisiko puolueilla jo riittävästi ”karkkirahoja” käytössään ilman demokratiarahaa?

– Lisäksi on syytä huomioida, että hyvinvointialueiden kokouspalkkiot ja muut korvaukset ovat varsin anteliaita. Hyvinvointialueilla käytetään aluevaltuustojen kokouspalkkioihinsa yhteensä yli 14 miljoonaa euroa. Lisäksi tulevat korvaukset matkakuluista ja ansionmenetyksistä.

Palkkiosummissa valtavasti alueellisia eroja

– Palkkiot vaihtelevat moninkertaisesti eri puolilla Suomea. Suurimmillaan kokouspalkkiot ovat 19 000 euroa, pienimmillään 4 000 euroa valtuutettua kohti vuodessa. Summassa on mukana aluevaltuuston, -hallituksen ja -lautakuntien kokouspalkkiot, Lehtinen jatkaa.

Hyvinvointialueesta annetun lain 27 §:n 2 momentin mukaan valtuustoryhmien toimintaedellytyksien parantamiseksi hyvinvointialue voi taloudellisesti tukea valtuustoryhmien sisäistä toimintaa, jolla valtuustoryhmät edistävät hyvinvointialueen asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Tukea myönnettäessä on yksilöitävä tuen käyttötarkoitus. Tuen määrä valtuustoryhmittäin on ilmoitettava hyvinvointialueen tilinpäätöksessä.

Käsittelyssä olevalla lakialoitteella ehdotetaan siis tämän lain momentin kumoamista ja siten koko demokratiarahan poistamista.