Kansanedustaja Lulu Ranne sanoo, että Suomen talous voidaan tasapainottaa talouspolitiikan määrätietoisella muutoksella. – Suomella on erinomaiset mahdollisuudet suorittaa julkisen talouden useiden miljardien tuottavuusloikka, jolla sekä katetaan kestävyysvaje muutamassa vuodessa, että turvataan keskeisten hyvinvointipalveluiden rahoitus, kunhan vain keskitytään perusasioihin, jotka palvelevat suomalaisten hyvinvointia, turvallisuutta ja tulevaisuutta.

Hallituksen puoliväliriiheltä odotetaan uskottavia linjauksia siitä, miten ja millä aikataululla Suomen talouden kestävyysvaje katetaan, koska se samalla vaikuttaa ratkaisevasti, miten työllisyys ja hyvinvointi kehittyvät tulevaisuudessa. Polttavan ajankohtainen kysymys kuuluu erityisesti, miten kestävyysvaje katetaan tuhoamatta elinkeinoelämää, työllisyyttä ja peruspalveluja?

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän 2. varapuheenjohtaja Lulu Ranne kuitenkin pelkää, että hallituksen ideologisesti värittyneet toimet ovat vaikuttamassa juuri päinvastoin.

– Nyt näyttää pahasti siltä, että Sanna Marinin punavihreä hallitus ehtii tehdä yhdessä vaalikaudessa korjaamattomat vahingot. Tulossa on lisää velaksi paisuvaa julkista sektoria, lisää veroja ja lisää nousevia elinkustannuksia, jotka syövät meiltä kasvun edellytykset.

– Hallituksen työllistämistavoitetta katetaan väitteillä, että ilman koronaelvytystä työllisiä olisi 22 000-30 000 vähemmän. Toisessa vaakakupissa kuitenkin on, paljonko työpaikkoja ja ihmiselämiä hallitus on tuhonnut huonosti harkituilla ja kohdennetuilla rajoituksillaan ja puutteellisilla tukitoimillaan, Ranne sanoi maanantaina Tuumaustunnilla.

Korkeat verot ja nousevat elinkustannukset

Nykyään puhutaan paljon julkisesta velasta, mutta yksityinen velkaantuminen on vielä tärkeämpää. Ranne huomauttaa, että tämä koskee myös Suomea: Vuoden 2019 lopussa Suomen julkinen velka oli 142,5 miljardia, mutta yksityisen sektorin velka 2,5-kertainen eli lähes 355 miljardia. Yhteensä julkinen ja yksityinen velka olivat 207 % BKT:sta jo ennen koronaa.

Ranne toteaa, että pelkkä kasvu ei tule tasapainottamaan julkista taloutta, koska ei ole kysyntää. Syy on selvä: Sekä julkiset että yksityiset taloudet ovat pahasti ylivelkaisia finanssi- ja velkakriisien jäljiltä.

– Kysyntää ei ole, koska julkisen ja yksityisen talouden ylivelkaisuus yhdessä korkeiden verojen ja nousevien elinkustannusten kanssa on erittäin tehokas este kasvulle. Ylivelkaiset ja varattomat eivät luo kasvua.

Ranteen mukaan talouden perusasiat ovatkin kokonaan unohtuneet Marinin hallitukselta.

– Kuluttajien näkökulmasta ylivelkaisuus, korkeat verot ja nousevat elinkustannukset tarkoittavat, että ei ole enää mahdollisuutta lisätä kulutusta. Myös energia- ja liikenneköyhyys ovat kasvussa. Tällaisten ihmisten määrä kasvaa koko ajan. Ylivelkaisten lisäksi esimerkiksi eläkeläiset, työttömät, lomautetut, vähäosaiset ja luottotietonsa menettäneet eivät tässä maassa kykene luomaan kasvua, ja Marinin hallitus koko ajan vaikeuttaa heidän asemaansa.

Marinin hallitus kyykyttää Suomen markkinoita

Kansanedustaja Ranne huomauttaa, että vaikka ylivelkaisilla olisi hyvätkin tulot, kaikki käytettävissä olevat rahat on yleensä jo sidottu velan hoitoon ja pakollisiin menoihin. Lisäksi kuluttaja-asiakkaiden, yritysten ja velkaongelmaisten maksamat korot ovat jotain aivan muuta kuin markkinakorot.

– Ostovoiman ollessa tapissa, uusien tuotteiden tai palveluiden tuonti markkinoille ainoastaan siirtää kulutusta kohteesta toiseen. Näin käy, koska ylimääräistä rahaa ei kerta kaikkiaan ole, kun kaikki rahat menevät elämiseen ja tavallisen arjen pyörittämiseen. Tällainen taloustilanne ei luo sellaista kasvua, jota tarvitaan ja jonka varassa yritykset uskaltaisivat investoida. Me kuitenkin tarvitsemme nyt nimenomaan yksityisiä yrityksiä ja työpaikkoja niihin.

Ranteen mukaan Marinin hallitus toimillaan ”kyykyttää” Suomen markkinoita.

– Vaikka halpaa rahaa tulvii markkinoille, tuotannollisia ja työllistäviä investointeja Suomeen ei tehdä. Ei kukaan investoi nollakorollakaan, jos ei ole markkinoita. Lisäksi pankit ovat käyneet tässä tilanteessa erittäin varovaisiksi.

Velaksi elvyttäminen velan päälle ei toimi

Marinin hallitus ajaa voimakkaasti EU-elvytystä eli 750 miljardin elvytyspakettia, joka kuitenkin on käytännössä velaksi elvyttämistä jo ennestään velkaisille EU-maille.

Elvytyspakettia perustellaan talouden, ennen kaikkea julkisen talouden tasapainottamisella. Ranne kuitenkin huomauttaa, että tähän mennessä EU:ssa on elvytetty jo yli vuosikymmenen ajan.

– Kuten todettu, yksin EKP on kasvattanut tasettaan muutamassa vuodessa 5 200 miljardilla. Suomen julkinen ja yksityinen talous on elvyttänyt 2010-luvulla velaksi jo yli 225 miljardilla jo ennen koronaa. Tässä tilanteessa EU ja hallitus tarttuvat elpymisvälineeseen kuin hukkuva oljenkorteen. Mutta kuka oikeasti uskoo, että EU:n elpymisvälineen 750 miljardia, joista Suomi maksaisi kuusi ja saisi ehkä kaksi takaisin, tuottaisi yhtäkkiä jotenkin erilaisen tuloksen, kuin aiemmat elvytystoimet ovat tuoneet. Mehän tiedämme jo, että elvytyspaketin tavoitteet ovatkin toiset, kuten liittovaltiokehityksen vahvistaminen, Ranne sanoo.

Hän korostaa, että valmiiksi ylivelkaantunutta taloutta ei voi enää velkarahalla elvyttää pysyvästi korkeammalle kasvu-uralle.

– Se vaan ei toimi. Useat taloustieteilijätkin ovat tuoneet esille, että tällaisella elvytyksellä bruttokansantuote kasvaa vain velkarahan pumppauksen ajan, ja putoaa sen jälkeen pysyvästi heikommalle uralle. Tästä on olemassa myös selkeää tutkimusnäyttöä. Parempi siis olisi olla elvyttämällä velalla velan päälle. Sillä ei saada aikaan uutta työllisyyttä yksityissektorilla.

Menot ja palvelut tärkeysjärjestykseen

Synkistä näkymistä huolimatta Ranne painottaa, että Suomen talous on mahdollista tasapainottaa talouspolitiikan määrätietoisella muutoksella. Ensin katse on kuitenkin suunnattava julkisen talouden kokoon: Suomen julkisen rahan käyttö suhteessa kansantalouden kokoon oli EU-maiden toiseksi korkein vuonna 2018 eli 53,2 prosenttia.

– Vuodesta 2008 vuoteen 2018 Suomen menot kasvoivat ylivoimaisesti eniten EU:ssa, 4,8 prosenttiyksikköä. Samana aikana 21:ssä EU-maassa 29:stä menot kuitenkin laskivat suhteessa BKT:hen. Rahassa tämä Suomen nousu tarkoitti 30,3 miljardin euron vuotuista menolisäystä, Ranne sanoo.

Hän huomauttaa, että suuri osa rahoista menee julkisen sektorin itsensä pyörittämiseen.

– Suomen koko julkinen sektori käytti vuonna 2018 itsensä pyörittämiseen EU:ssa kolmanneksi eniten rahaa eli 23,2 % BKT:sta. Valtiontalouden kehysmenoista 29 % eli lähes 18 miljardia euroa menee hallinnon itsensä pyörittämiseen. Yleisiin julkisiin palveluihin, joihin kuuluu esimerkiksi ulkomaanapu, Suomi käytti EU:ssa toiseksi eniten rahaa, 8 % BKT:sta. Tästä ei kuitenkaan juuri puhuta. Harvoin kuulee, että punavihreä hallitus kritisoisi kaikkea sitä, mitä julkisella sektorilla tehdään.

Ranteen mukaan Suomella onkin erinomaiset mahdollisuudet suorittaa julkisen talouden palvelutuotannossa useiden miljardien tuottavuusloikka, jolla sekä katetaan kestävyysvaje muutamassa vuodessa, että turvataan keskeisten hyvinvointipalveluiden rahoitus, kunhan vain keskitytään perusasioihin, jotka palvelevat suomalaisten hyvinvointia, turvallisuutta ja tulevaisuutta.

– Poliitikkojen tehtävä on yhtäältä vaatia ja valvoa julkisen hallinnon tehostamista ja säätää tarvittavat lait, ja toisaalta laittaa palvelut ja menokohteet tärkeysjärjestykseen. Joka vuosi pitää myös pudottaa hukkaa, turhaa ja vähämerkityksellistä pois. Ei ole mieltä kehittää toimintoja, joita ei pitäisi tehdä ollenkaan. Painopiste on siirrettävä byrokratiasta, hankehässäköistä ja hiirtennapsuttelijoista kansalaisrajapintaan: kasvattajiin, opettajiin, hoitajiin.

Suomen julkinen hallinto trimmattava

Tasapainoinen julkinen talous on jokaisen arjen puurtajan, mummon, nuoren ja lapsiperheen tuki ja turva.

Ranne sanookin, että hallituksen talouspolitiikkaan tarvitaan täyskäännös: velkaelvytyksen sijaan lyhyellä tähtäimellä välttämättömät elvytystoimet on toteutettava työn verotusta ja verokiilaa pienentämällä.

– Tällä ylläpidetään ostovoimaa ja luodaan varmasti niitä yksityisiä työpaikkoja, joita hallituksen massiiviset ja jättikalliit työvoimapoliittiset hankkeet turhaan etsivät. Myös ilmastotoimet täytyy samalla suunnitella siten ja siinä aikataulussa, että ne eivät nosta kansalaisten elinkustannuksia ja siten syö ostovoimaa. Hiilijalanjälkeä voidaan pienentää parhaiten korvaamalla tuontia puhtaammalla kotimaisella tuotannolla.

– Julkinen hallinto tulee trimmata muutaman vuoden aikana EU:n tehokkaimmaksi, mikä mahdollistaa verojen ja maksujen laskemisen sekä kestävyysvajeen kattamisen. Julkisen sektorin pienentyessä myös verokiila pienenee. Tämä parantaa Suomen kilpailukykyä ja lisää työllisyyttä. Vapautuneita osaavia henkilöresursseja voidaan siirtää julkisen hallinnon sisällä työvoimapulaa kärsiviin tehtäviin, tai vaikka yksityiselle sektorille tekemään jotain, mitä Suomi voi myydä.

SUOMEN UUTISET