Ranne: Vihervasemmiston yletön julkisen talouden paisuttaminen on suurin uhka Suomen elinvoimaisuudelle – “Tilanne on jakomielinen”

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän 2. varapuheenjohtaja, diplomi-insinööri Lulu Ranne suomii kovin sanoin hallituksen budjettiriihen tuloksia. – Budjettiesitys ja -riihi ovat pannukakku, jonka lässähtäminen peitettiin hallitusviisikon omakehuilla ja kiertoilmaisuilla.

Esimerkkinä Lulu Ranne mainitsee, ettei hallitus omien sanojensa mukaan nosta polttoaineiden veroja. Kuitenkin hallitus aiheuttaa esimerkiksi biopolttoaineiden sekoitevelvollisuudella mittarihintoihin jopa kymmenien senttien nousun lähivuosina.

– Lisäksi valtionvarainministeri Annika Saarikko kehuu velanoton puolittumisella, vaikka liki 7 miljardin velkaantuminen on edesvastuutonta. Hallitus tavoittelee 78 % työllisyysastetta, mutta työllisyystoimien toistuva lykkääminen eteenpäin on jo vanha vitsi.

“75 miljradin euron virtahepo olohuoneessa”

Ranteen mukaan hallituksen aivan liian kireän hiilineutraaliustavoitteen todellinen hintalappu alkaa paljastua. Toinen polttoaineiden hintojen nousuautomaatti, kansallinen liikenteen päästökauppa, on varmasti taas pöydällä ensi keväänä, koska vihreille ja ilmastopaneelille ei mikään riitä.

Vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo puhuukin jo tavoitteen kiristämisestä viidellä vuodella.

– Tilanne on jakomielinen. Yhtäältä tavallisia ihmisiä syyllistetään kulutuksestaan, jota hallituskin pyrkii ilmastokiihkossaan rajusti leikkaamaan. Toisaalta hallitus samaan aikaan odottaa, että talouden eli juuri sen kulutuksen kasvu korjaisi kaikki ongelmat, Ranne sanoo.

– Meillä on 75 miljardin euron virtahepo olohuoneessa, kun sote irtoaa kunnista vuoden 2023 alussa, Ranne toteaa.

Julkinen talous retuperällä

Ranne huomauttaa, että julkisen talouden suurin ongelma on sen huono tuottavuus ja suuri koko: 63 miljardia euroa nyt ja vuodesta 2023 alkaen jo yli 75 miljardia euroa vuodessa.

– Vähäinen tuottavuuden kasvu on valunut valtion paremmin palkattujen, etenkin miesten, palkkojen korotuksiin.

Ranne huomauttaa, että esimerkiksi Helsingin yliopiston työelämäprofessori Vesa Vihriälä (KL 13.9.2021) vaatii TKI-investointeja tuottavuuden lisäämiseksi, mutta ei hän tai kukaan muukaan tunnu kyseenalaistavan sitä, käyttääkö valtionhallinto 75 miljardia yhteisiä varoja parhaalla mahdollisella tavalla tuottavasti, vaikuttavasti ja oikeisiin asioihin.

– Perussuomalaisten mielestä työn tekemisen verotusta on kevennettävä, Ranne toteaa.

– Velaksi sitä ei voi enää Sanna Marinin hallituksen jäljiltä tehdä, joten kevennys vaatii julkisen talouden koon pienentämistä. Verokiilan eli työnantajakustannusten ja työntekijän käteen jäävän palkan välisen eron pienentäminen edistää parhaiten yksityissektorin työllisyyttä, parantaa kuluttajien ostovoimaa ja siten poistaa työelämän kannustinloukkuja ilman, että sosiaalietuuksiin tarvitsee puuttua.

Mikään määrä veroja ei riitä

Ranne jatkaa, ettei ongelma ole pelkästään menojen suuruus vaan myös niiden painotukset eri tasoilla. Esimerkiksi, sote saattaa tarvita lisää rahaa muiden alojen kustannuksella, mutta samaan aikaan myös soten sisällä pitää pystyä parantamaan ohjattavuutta ja vaikuttavuutta, ja siten siirtämään varoja hoitajien määrän, palkkauksen ja työolojen parantamiseen.

– Heikoimmassa asemassa olevien suomalaisten lisätuen lisäksi tarvitsemme lisää tekijöitä hoivaan, kasvatukseen, koulutukseen sekä sisäiseen turvallisuuteen. Näissä henkilöstön tarve on pääasiassa osaamis- ja mitoituskysymys, saatavuus taas palkka- ja työolokysymys.

– Tällä julkisen talouden rakenteella mikään kasvu tai lisäverotus ei turvaa niiden rahoitusta. Vihervasemmiston yletön julkisen talouden paisuttaminen on suurin uhka Suomen elinvoimaisuudelle ja siten näiden perus- ja ydintoimintojen rahoitukselle.

Turhista ja vahingollista menoeristä karsittava

Ranne painottaa, että eduskunnan on jatkossa laitettava menot tärkeysjärjestykseen ja luovuttava turhista ja vahingollisista toiminnoista ja menoeristä.

– Esimerkkeinä maahanmuutto, liian kireät ilmastotavoitteet sekä oppivelvollisuuden pidentäminen, jotka eivät ratkaise vaan pahentavat ongelmia. Samalla julkisten palveluiden tuotantoa on tehostettava, keinot siihen ovat olemassa siinä kuin yksityisellä palvelusektorillakin.

– Tarvitsemme paljon vähemmän turhan suunnittelua ja hiiren napsuttelua. Tarvitsemme paljon enemmän vaikuttavuutta, läsnäoloa ja tekemistä, Ranne päättää.