Purra alv-keskustelusta: Opposition vaihtoehdot perustuvat enemmän veronkorotuksille kuin hallituksen linja

PISA: Kun vasemmiston argumentit loppuvat, rasismisyyttely alkaa – Miko Bergbom antaa Li Anderssonin kuulla kunniansa

Helsingin perussuomalaiset vastustavat Kaivokadun sulkemista henkilöautoliikenteeltä – Raatikainen: ”Kaupungin tulisi palvella kaikkia liikkujia, myös autoilijoita”

Onni Rostilan kolumni: Sunnuntainen suru-uutinen

USA:n varapresidenttiehdokkaiden väittelyssä puhuttiin Trumpista, joukkokarkotuksista ja Suomesta

Juutalaisvastaisten iskulauseiden ilmaisu este kansalaisuuden saamiselle Saksassa – tiukennettu kansalaisuuslaki puuttuu erikseen sosiaalisen median julkaisuihin

Elokapinan sisäisellä keskustelupalstalla fantasioidaan massamurhalla: “Pyhää veristä raivoa”, “veristä lihamössöä”, “veriset pylväät, verta valuvat portaat”

Demaripomo Razmyar kommentoi maahanmuuttajien Pisa-tuloksia – PS:n Koponen: ”Kujalla kuin käkikello”

Suomalaisilta ärhäkkä vastareaktio Elokapinan käsittämättömään veriläyträykseen: järjestön kieltämistä ajava kansalaisaloite keräsi yli 60 000 nimeä yhdessä päivässä

Elokapinan kieltämistä ajavasta kansalaisaloitteesta tuli megahitti – aloitteen tekijöiden mukaan suursuosio lähettää selkeän viestin: ”Kansa ei enää hyväksy Elokapinan laitonta toimintaa”

Kansallisarkiston ex-pääjohtajalta vakava varoitus Elokapinan radikalisoitumisriskistä – vertaa terroristijärjestö Punaiseen armeijakuntaan

Julkisen sanan neuvosto

Julkisen sanan neuvosto on vetelä keskustelukerho: Kokoustaa harvoin, käsittelyyn seuloutuu vain kapea siivu kansalaisten kanteluista

Euroopan parlamentin jäsen Pirkko Ruohonen-Lerner (ps./ECR) on tehnyt kantelun Julkisen sanan neuvostolle Helsingin Sanomien uutisoinnista. Kantelu liittyy HS:n 11.3. julkaisemaan taulukkoon, jonka tarkoituksena oli otsikon mukaan vertailla meppien toimia vuosina 2019-2024 Euroopan parlamentissa.

Pirkko Ruohonen-Lerner katsoo, että HS:n julkaisema taulukko on virheellinen, harhaanjohtava ja kannaltaan erityisen vahingollinen, minkä johdosta hän pyytää tutkimaan, onko HS rikkonut uutisoinnissaan Journalistin ohjeita.
– Minun toimintaani parlamentissa verrattiin niihin europarlamenttiedustajiin, jotka ovat olleet tehtävässä koko kauden eli vuodet 2019-2024. Itse aloitin työskentelyn parlamentissa vasta 12.4.2023 eli olin ollut tehtävässä alle vuoden jutun julkaisun aikaan.
– Nettijutun taulukossa on hyvin huomaamaton maininta siitä, että aloitin meppinä vasta huhtikuussa 2023. Paperilehdessä julkaistun jutun taulukossa ei tuotu millään tavalla esille, että olen tullut parlamenttiin vasta vuonna 2023. On selvää, että lukijat eivät tätä nettijutunkaan huomaamatonta tarkennusta havainneet.
Meppien toimintaa tulisi vertailla samalta viivalta
Ruohonen-Lerner pyysi vastineoikeutta HS:n päätoimittajalta 20. maaliskuuta. Vastinetekstissään hän selitti, kuinka taulukon metodologia on muutoinkin kyseenalainen.
– Meppien toimien vertailutaulukosta puuttui mm. osallistuminen täysistuntokeskusteluihin ja äänestyksiin kokonaan, ja toisaalta siinä käsiteltiin täysin eri vaativuustason toimia samanarvoisina. Esimerkiksi päätöslauselmaesitysten painoarvo vertailussa oli suorastaan mieletön, sillä nämä &#8220;touhupisteet&#8221; meppi tienaa yksinkertaisella allekirjoituksella tekemättä itse mitään muuta asian eteen.
Ruohonen-Lerner kertoo toimittaneensa HS:lle korjaavan taulukon, jossa meppien toimia vertailtiin tasapuolisesti ja samalta viivalta eli 12.4.2023 alkaen, jolloin kaikki mepit ovat olleet toimessaan.
– Vastineoikeuteni evättiin. Sain esittää kommenttini mielipidepalstalla, mutta toimittamaani korjaavaa taulukkoa ei kuitenkaan julkaistu mielipiteeni yhteydessä.
<a href="https://www.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2024/05/hs.jpg"><img loading="lazy" decoding="async" class="alignnone size-full wp-image-117363" src="https://www.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2024/05/hs.jpg" alt="" width="1600" height="945" srcset="https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2024/05/hs.jpg 1600w, https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2024/05/hs-300x177.jpg 300w, https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2024/05/hs-1024x605.jpg 1024w, https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2024/05/hs-768x454.jpg 768w, https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2024/05/hs-70x40.jpg 70w, https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2024/05/hs-1536x907.jpg 1536w, https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2024/05/hs-100x59.jpg 100w, https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2024/05/hs-60x35.jpg 60w" sizes="(max-width: 1600px) 100vw, 1600px" /></a>
Kuva: HS:lle toimitetun kaltainen meppien aktiivisuusvertailu 12.4.2023 lähtien, jota lehti ei julkaissut. Heidi Hautalan puheenvuoroihin ei ole sisällytetty varapuhemiehen roolista johtuvia fraasipuheenvuoroja, kuten &#8220;Keskustelu on päättynyt.&#8221; Tiedot on koottu Euroopan parlamentin sivuilla julkisesta saatavilla olevista tiedoista. Kuva On Ruohonen-Lernerin koostama. 
Ruohonen-Lernerin mukaan HS:n reagointi harhaanjohtavaan uutisointiinsa ei ole ollut asianmukaista. HS:n julkaiseman virheellisen taulukon antamat mielikuvat elävät vahvasti ihmisten mielissä, mikä on käynyt ilmi vaalikentillä.
– HS:n virheellistä taulukkoa voidaan kannaltani pitää jopa negatiivisena vaalivaikuttamisena ja mustamaalaamisena.

HS:n uutisoinnista kantelu Julkisen sanan neuvostolle – Ruohonen-Lerner: Negatiivista vaalivaikuttamista ja mustamaalaamista

Toimittaja Martti Backman kirjoitti elokuussa ilmestyneessä Kanava-lehdessä (5/2023) paniikista, jota media lietsoo luontokatastrofista, lajikadosta tai massasukupuutoista.

Luontokatopelottelu muistuttaa ilmastopaniikkia. Mutta siinä, missä tiedeyhteisöllä on varsin laaja konsensus kasvihuonekaasujen vaikutuksesta lämpötiloihin, eivät luonnontutkijat tiedä edes sitä, kuinka monta lajia erilaisia eliöitä maapallolla elää. Puhumattakaan siitä, kuinka moni niistä olisi kuolemassa sukupuuttoon lähitulevaisuudessa.
Silti “päivittäin kuulemme väitteitä, että maailmassa kuolee vuodessa sukupuuttoon 50 000 lajia ja että miljoonaa lajia uhkaa pikainen sukupuuttokuolema”, Martti Backman kirjoittaa.
Backmanin paraatiesimerkki luonnonsuojelujärjestöjen ja median pelotteluagendasta on uutisointi viime marraskuussa Montrealissa pidetyn YK:n biodiversiteettikokouksen alla.
HS: kaksi kolmannesta lajeista sukupuutossa
Helsingin Sanomat julisti luontokatouutisensa ingressissä, että “kaksi kolmannesta eliölajeista on kadonnut alle 50 vuodessa”.
Siis että kaksi kolmannesta maailman lajeista, niin eläimistä, kasveista kuin mikrobeistakin, olisi kuollut sukupuuttoon!
Lähteeksi HS mainitsi Maailman luonnonsäätiön WWF:n Elävä planeetta -raportin.
Eikä tässä vielä kaikki. HS väitti myös, että Etelä-Amerikan lajisto olisi kutistunut 94 prosentilla – eli että jäljellä olisi enää kuusi prosenttia lajeista.
&#8211; Jokainen täysijärkinen ymmärtää, että tämä tieto ei voi olla totta, Backman kirjoittaa.
HS myönsi puhuneensa älyttömyyksiä
Eikä se olekaan totta. Backman otti yhteyttä HS:n toimitukseen ja pyysi korjaamaan jutun faktavirheet ja käsitesotkut. Jutun kirjoittaja myönsi kirjoittaneensa iltavuoron päätteeksi älyttömyyksiä ja lupasi korjata ne.
Seuraavan päivän lehdessä olikin oikaisu.
“Toisin kuin torstaina 13. lokakuuta sivulla 28 kerrottiin, maapallon selkärankaisista villieläimistä ei ole kadonnut 69 prosenttia.” Oikaisussa oikaistiin mutkat suoriksi, sillä alkuperäisessä uutisessa ei ollut puhe selkärankaisista vaan kaikista eliöistä.
Varsinainen pihvi oli kuitenkin siinä, että kyse ei ollut lajikadosta vaan yksilöiden määrän vähenemisestä. Oikaisun mukaan “selkärankaisten villieläimien populaatiot ovat kutistuneet keskimäärin 69 prosenttia”.
HS rikkoi hyvää journalistista tapaa
Backman teki huonosta journalismista kantelun Julkisen sanan neuvostoon (JSN), joka antoikin langettavan päätöksen jutusta huhtikuussa 2023, syynä nimenomaan asiavirheet, joita ei korjattu kunnolla ja viipymättä. Printtijuttuun jääneitä virheitä ei korjattu lainkaan.
JSN kuitenkin totesi, että “lehden lähdekritiikissä ei ollut puutteita ja se oli pohjannut juttunsa alkuperäislähteisiin”. Tämän Backman kyseenalaisti.
&#8211; Lukijan silmin näyttää kuitenkin siltä, että HS oli pohjannut juttunsa suoraan ja vain WWF:n lehdistötiedotteeseen, huomioimatta mitenkään alkuperäistä tutkimusta, joka “paljasti” lajien tai populaatioiden tuhon, Backman toteaa.
Eikä siihen alkuperäiseenkään tutkimukseen ehkä kannattaisi liikaa luottaa.
WWF liioittelee rajusti sukupuuttoaaltoa
Backman käy läpi tutkimuskirjallisuutta maailman eliölajien sukupuuttovauhdista. Ongelma on siinä, ettei edes lajien kokonaismäärää tiedetä. Nykyisin elävistä lajeista on tieteellisesti kuvattu ja nimetty noin neljä miljoonaa. Maailman lajien sukupuuttovauhti on laajasti omaksutun tieteellisen näkemyksen mukaan noin 0,7 prosenttia 50 vuodessa, Backman kirjoittaa.
Luku tietysti pitää suhteuttaa johonkin. Backman viittaa YK:n ympäristöohjelmaan UNEP:iin, joka arvioi parikymmentä vuotta sitten, että maailmassa oli tuolloin enemmän lajeja kuin koskaan 600 miljoonaan vuoteen. Lajiutuminen on siis voittanut suupuuton pitkällä aikavälilä.
Tanskalainen tilastotieteilijä ja “skeptinen ympäristönsuojelija” Björn Lomborg on päätynyt meta-analyysimenetelmillään samaan 0,7 prosentin sukupuuttovauhtiin puolessa vuosisadassa. Se on toki 1 500 kertaa enemmän kuin luonnollinen taustasukupuutto, jota tapahtuu koko ajan, Backman huomauttaa.
Mutta ympäristöjärjestöjen levittämät luvut ovat 20 000–200 000 kertaa korkeammat kuin luonnollinen sukupuuttovauhti, Backman kirjoittaa. Toisin sanoen WWF ja muut ympäristöjärjestöt laittavat omiin lukuihinsa “Lapin-lisää” tai ilmaa 13-130 kertaa sen, mistä on tieteellinen konsensus.
WWF:n luontokatotutkimus herätti voimakasta arvostelua myös tiedepiireissä. Muun muassa Montrealin McGill-yliopiston biologit osoittivat, että WWF:n Living Planet Indexin (LPI) pelottavan tuloksen oli saanut aikaan vain 2,4 prosentin osuus otannan eläinpopulaatioista. Kun nämä 764 heikoimpaan jamaan ajautunutta populaatiota 31 821:stä jätettiin pois tarkastelusta, loput 31 000 populaatiota näyttivät voivan hyvin ja kasvavan, Backman kirjoittaa.
Näiden tutkijoiden mukaan erillisten populaatioiden sisäisten kehitysten sulattaminen yhdeksi maailmanlaajuiseksi indeksiksi vääristää kokonaiskuvan. Montrealin tutkijat ehdottivat LP-indeksin korjaamista raakkaamalla pois jyrkimmät ääritapaukset.
Suomalaisbiologit kyseenalaistavat WWF:n indeksin
Myös joukko Jyväskylän yliopiston biologeja totesi tutkija Mikael Puurtisen johdolla, että “mitä enemmän populaatioiden runsastumis- tai kutistumisnopeuksissa on vaihtelua, sitä enemmän LP-indeksi vääristyy alaspäin runsauden mittarina”.
&#8211; HS:n uutinen oli siis kaksinkertaisesti virheellinen, tupla-ankka: ensinnäkin WWF:n välittämä tieto valtavasta luontokadosta ei kestä lähempää tieteellistä tarkastelua ja toiseksi HS toi vielä sen uutiseen oman virheellisen tulkintansa, Backman summaa.
Suojelujohtaja Jari Luukkonen WWF Suomesta vastasi Backmanille Kanava-lehden keskustelupalstalla (6/2023) otsikolla “Luonto köyhtyy, vaikka Backman ei ole huomannut”.
Jo otsikko on ilmeinen olkiukko eli argumentaatiovirhe, jossa vastaväittäjän teesi vääristellään helposti kumottavaan muotoon. Omassa artikkelissaanhan Backman ei suinkaan väittänyt, etteikö sukupuuttovauhti ole suuri. Backmanin väite oli, että alarmistiset luonnonsuojelujärjestöt pelottelevat yleisöä liioittelemalla luonnon monimuotoisuuden vähenemistä merkittävästi.
Suurin osa Luukkosen kirjoituksesta takertuu lillukanvarsiin käsittelemällä Backmanin väitettä, jonka mukaan WWF ei olisi pyytänyt Helsingin Sanomia oikaisemaan jutussa esiintynyttä virhettä. WWF tosiasiassa pyysi oikaisua.
Tärkeää on se, että olennaisiin Backmanin väitteisiin – koskien niin ympäristöjärjestöjen kuin mediankin suorittamaa luontokadon liioittelua – ei Luukkosella ollut mitään sanottavaa.
&nbsp;

Puheet luontokadosta ovat vahvasti liioiteltuja – tutkimustieto ei tue median pelottelua

Median puolueettomuudesta ja objektiivisuudesta puhutaan paljon. Ruotsissa on tarkat säännöt sille, millaisia asioita radio- ja tv-ohjelmissa saa käsitellä &#8211; ja miten. Jos toimittaja ei riittävästi kyseenalaista ja väitä vastaan vääränlaisia mielipiteitä kohdatessaan, hän saattaa joutua itse vastuuseen. 
Ruotsin kulttuuriministeriön alaisuudessa toimiva Myndigheten för press, radio och tv (MPRT) on hallintoviranomainen, joka valvoo lakien noudattamista Ruotsin mediassa. MPRT:n tarkastuslautakunta on Suomen julkisen sanan neuvostoa (JSN) muistuttava elin, jolle ihmiset voivat tehdä <a href="https://www.mprt.se/anmal-program/">ilmiantoja</a> radio- ja televisio-ohjelmista.
Tarkastuslautakunta antoi äskettäin langettavan <a href="https://via.tt.se/pressmeddelande/granskningsnamnden-faller-ring-p1?publisherId=3235838&amp;releaseId=3315222">päätöksen</a> tapauksessa, jossa vanhempi naishenkilö oli soittanut radion <a href="https://sverigesradio.se/avsnitt/forlossningsskador-valrapportering-integration">keskusteluohjelmaan</a>, jonka aiheena oli muun muassa maahanmuuttajien integraatio.
&#8220;Rasistisen henkilön&#8221; annettiin ilmaista mielipiteitään
Kuuntelijan tekemän ilmiannon mukaan &#8220;toimittaja oli antanut rasistisen henkilön ilmaista mielipiteitään sosialidemokraateista, maahanmuuttajista ja muslimeista lainkaan kyseenalaistamatta&#8221;. Kantelun tekijän mukaan ohjelmaan soittaneen naisen puheet olivat kiihottamista kansanryhmää vastaan.
Soittaja oli arvostellut hallitusta ja sisäministeriä kovin sanoin ja pitänyt sisäministerin äskettäisiä puheita maahanmuuttajien integroimisesta pelkkinä tyhjinä vaalilupauksina. Ruotsissa puhutaan vaalien alla tarjottavasta &#8220;läskistä&#8221;, joka vastaa suomen kielen termiä &#8220;vappusatanen&#8221;. Soittaja oli sitä mieltä, että maahanmuuton kielteisille seurauksille on liian myöhäistä tehdä mitään, joten maahanmuutto pitäisi lopettaa kokonaan.
Ruotsin radio kirjoitti tarkastuslautakunnalle lähettämässään vastineessa, että kyseessä on ohjelma, johon ihmiset voivat soittaa kertoakseen mielipiteensä suorassa lähetyksessä. Tällöin kuuluville voi päästä myös ristiriitaa herättäviä ajatuksia. Vastineessa korostettiin, että soittajan kritiikki oli ensisijaisesti kohdistunut hallituksen politiikkaan ja toimittaja oli yrittänyt haastaa hänen väitteitään ja pyytänyt häntä esittämäään omia ratkaisujaan.
Median erityinen vaikutusvalta huomioitava
Säädösten mukaan Ruotsin radio- ja televisio-ohjelmien sisällössä tulee ottaa huomioon näiden medioiden erityinen vaikutusvalta. Tarkastuslautakunta pitää lähtökohtanaan, että ohjelmissa ei saa olla mitään sellaista, mikä loukkaa ihmisiä sukupuolen, etnisyyden, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella.
Kaikessa ohjelmatoiminnassa on korostettava ihmisten yhdenvertaisuutta. Rasismi on tuomittava jyrkästi. Tämä tarkoittaa, että toimittajien on otettava selkeästi kantaa &#8220;epädemokraattisia lausuntoja&#8221; ja &#8220;rasistisia ennakkoluuloja&#8221; vastaan. Näillä perusteilla tarkastuslautakunta katsoo, että toimittaja ei riittävästi problematisoinut soittajan näkemyksiä.
Mitä soittaja sitten oikeasti sanoi?
Suomalaisittain katsoen &#8220;rasistimummon&#8221; puheissa ei ollut mitään kovin ihmeellistä. Edes valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen tuskin nostaisi kiihottamissyytettä niiden pohjalta.
Soittaja piti sisäministerin vaalilupauksia &#8220;häpeämättöminä&#8221; ja oli sitä mieltä, että maahanmuuton ongelmista on vaiettu aivan liian kauan rasismisyytösten pelossa. Ja nyt niille on liian myöhäistä enää tehdä mitään, koska demarit ovat pilanneet kaiken.
&#8211; Pitäisi laittaa maahanmuutto nollaan ja yrittää saada tähän maahan jotain järjestystä, mummo sanoi.
&#8211; Minä olen 76-vuotta vanha ja olen elänyt maassa, joka oli turvallinen ja jossa luotettiin poliitikkoihin. Mutta se oli ennen se.
Soittajan mielestä maahanmuuttajia tulee koko ajan enemmän ja ruotsalaiset vain perääntyvät sen sijaan, että vaatisivat tulijoita elämään maassa maan tavalla. Hän puhui myös ammuskeluista, muslimien erilaisesta arvomaailmasta ja ennusti, että 30 vuoden päästä ruotsalaisnaisten tasa-arvoinen asema on mennyttä.
&#8211; Nyt tämän on loputtava. Nyt tulee Afganistanista massoittain väkeä. Ja meistä ruotsalaisista on tehty toisen luokan kansalaisia omassa maassamme.

“Rasistimummo” soitti Ruotsin radioon – tarkastuslautakunta antoi toimittajalle moitteet

Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila kirjoittaa Julkisen sanan neuvoston huterasta ratkaisukäytännöstä, joka suosii vihreitä ja kepittää näiden poliittisia vastustajia. Vino toiminta ei jää vaille seurauksia &#8211; sen sijaan, että JSN turvaisi mediatoimijoiden riippumattomuutta, se päinvastoin tekee nämä riippuvaikseksi. Suomalaisista viestimistä on tullut riippuvaisia puoluepolitisoituneen elimen poliittisista ratkaisuista, joita on pakko totella.

Lähdetään liikkeelle tämän viikon keskiviikosta. JSN käsitteli kokouksessaan viittä tapausta, joista yksi koski Iltalehden 26.8.2019 julkaisemaa <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/58fddc94-a6a7-4c09-b852-6ae22add7f9c">uutista</a> otsikolla: Sisäministeri Ohisalo: Turvapaikan hakeminen on perusoikeus, joka menee kaiken muun edelle.
Tähän otsikkoon Iltalehden toimittaja Mika Koskinen oli pitkän haastattelun päätteeksi summannut ministerin kannan. Lainaus ei ole sanatarkka, vaan toimittajan oma luonnehdinta asiasta.
Asiasta tuli JSN:oon <a href="https://www.jsn.fi/paatokset/7159--7167--7170-sl-19/?year=2019">kolme kantelua</a>. Niissä painotettiin, ettei otsikon kanta ollut suora lainaus ministerin puheesta, niin kuin ei ollutkaan.
Iltalehti puolusti toimittajansa oikeutta tehdä ministerin puheesta oma tulkintansa. Lehden päätoimittaja vastasi kanteluun näin: ”Vakiintuneen journalistisen tavan mukaisesti tiedotusväline voi tällaisella epäsuoralla lainauksella esimerkiksi tiivistää haastateltavan laajemman sanoman tai esittää monisanaisesta ja haastavasta lausumasta oman tulkinnan.”
Kumpi on oikeassa &#8211; JSN vai Iltalehti? Onko toimituksilla oikeus esittää tulkintoja tapahtumien kulusta?
Pitäisi olla. Julkisen sanan neuvosto on 2017 antamassaan <a href="https://www.jsn.fi/uutiset/tiedotusvalineella-on-oikeus-valita-kayttamansa-ilmaisut/">julkilausumassa</a> itse todennut, että tiedotusvälineellä on oikeus valita käyttämänsä ilmaisut. Neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström kirjoitti tuolloin: ”Tiedotusvälineillä on oikeus valita käyttämänsä ilmaisut silloinkin, kun ne ovat kiistanalaisia. Neuvoston tehtävänä on vaalia sanan- ja julkaisemisen vapautta. Oikeus ilmaisujen valitsemiseen on keskeinen osa sananvapautta.”
Seuraava tapaus.
<h4>Toisinaan saivarrellaan, toisinaan ei</h4>
Kesäkuussa JSN pohti toista tapausta, jossa Iltalehti oli ottanut suorasukaisesti kantaa vaihtoehtotoimittaja Junes Lokkaa ja valtamediatoimittaja Johanna Vehkoota koskevassa oikeudenkäynnissä. Iltalehden <a href="https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/f72d16e6-506d-4493-b096-b847b6ee45e3">jutun</a> otsikko kuului: Näkökulma: Tänään nähdään irvokas puuhasteluhetki Oulun käräjäoikeudessa.
Lehti räimi Lokkaa tavalla, joka olisi jo itsessään antanut aihetta kunnianloukkauskanteeseen. Erityisen mielenkiintoista on se, että JSN:n <a href="https://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/">omien sääntöjen</a> mukaan ”oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen.”
Iltalehden juttu otti päivänselvästi kantaa syyllisyyteen. Asiasta kanneltiin JSN:ään, mutta tulos oli odotusten mukainen &#8211; langettavaa päätöstä ei tullut. JSN <a href="https://www.jsn.fi/paatokset/7074-sl-19/?year=2019">perusteli</a> asiaa sillä, että Iltalehti ei samaan aikaan rikkonut muita journalistin ohjeita. Vapauttavan päätöksen perustelut olivat surkuhupaisia:
”Neuvoston aiemmissa ratkaisuissa oikeudenkäynnin kriittistä käsittelemistä ei ole tulkittu asiattomaksi vaikuttamispyrkimykseksi, ellei jutussa ole rikottu myös muita Journalistin ohjeita tai ennakoitu selvästi syyllisyyttä.”
Ratkaisua oli tekemässä useita vihreitä aktiiveja.
Todettakoon, että myös journalistien ammattilehti on ottanut toistuvasti kantaa Lokka-Vehkoo-oikeudenkäyntiin, ja tehnyt hyvin selväksi, kuka on asiassa viaton ja kuka syyllinen. Tilanne on vähintäänkin erikoinen, sillä oikeudenkäynnissä on kyse siitä, että Vehkoo on käyttänyt törkeää kieltä Lokasta. Valtamedia toisaalta on kampanjoivinaan erittäin aktiivisesti ”vihapuhetta” vastaan ja vaatii eri puheenvuoroissa lainsäädännön kiristämistä.
Vaikka Vehkoo vihapuhui ja Lokka <a href="https://www.suomenuutiset.fi/rasistiksi-natsipelleksi-nimittaminen-rikos-karajaoikeus-tuomitsi-ylen-faktantarkistajan-sakkoihin-kaupunginvaltuutettu-junes-lokan-kunnian-loukkaamisesta/">voitti</a>, valtamedia suhtautuu silti Lokkaan erittäin vihamielisesti. Toisenlaiseenkin kantaan voisi päätyä. Vaikka mies on kieltämättä melkoinen rääväsuu, on kiistatonta, että <a href="https://www.suomenuutiset.fi/kommentti-johanna-vehkoon-eriskummallinen-oikeudenkaynti-valtamedia-julistaa-jo-etukateen-mika-on-oikea-tuomio/">hänen ansiostaan</a> Oulussa alaikäisiin kohdistunut seksuaalirikossarja nousi 2018 lopussa julkisuuteen.
Media yritti pitkään <a href="https://www.suomenuutiset.fi/imperiumin-vastaisku-kuinka-valtamedia-yrittaa-poisselittaa-seksuaalirikosilmiota/">poisselittää</a> rikossarjaa ja <a href="https://www.suomenuutiset.fi/ylen-sota-todellisuutta-vastaan-kiihtyy-oulun-poliisi-lahetti-purevan-vastauksen-toimittajalle-voisitteko-ystavallisesti-kertoa/">hyökkäsi</a> kirjoituksissaan jopa poliisia vastaan.
<h4>JSN:n viherhyöky</h4>
Suomen Uutiset kritisoi noin vuosi sitten JSN:n jäsenvalintoja <a href="https://www.suomenuutiset.fi/julkisen-sanan-neuvostoon-vihrea-hyokyaalto-samalla-ovenavauksella-sisaan-transaktivisti-ja-voima-lehden-kustannuspaallikko/">jutussaan</a> Julkisen sanan neuvostoon vihreä hyökyaalto – samalla ovenavauksella sisään transaktivisti ja Voima-lehden kustannuspäällikkö. Jutussa oudoksuttiin JSN:n tapaa valita runsaasti avoimen poliittisia toimijoita elimeen, jonka pitäisi olla journalistisen etiikan ylin valvoja Suomessa.
JSN:n istuva puheenjohtaja Elina Grundström on toiminut Vihreän langan päätoimittajana, Tuomas Rantanen on vihreiden kaupunginvaltuutettu, Nitin Sood on toiminut ex-kansanedustaja Jani Toivolan (vihr.) avustajana ja Maria Swanljung on puolestaan toiminut Pekka Haaviston (vihr.) kampanjassa.
<h4>Kaksoisstandardi</h4>
JSN:n henkilövalintojen, nyt nähtyjen kanteluratkaisujen sekä muiden, aivan yhtä linjattomien JSN-päätösten myötä on vaikeaa päätyä mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin tähän: JSN on politisoitunut elin. Kun vihreän puheenjohtajan johdolla päädytään säännönmukaisesti ratkaisuihin, joissa vihreitä toimijoita ja ajatuksia suositaan sekä vihreiden vastustajia lyödään, ei kyse ole enää sattumasta.
Näyttää vahvasti siltä, että JSN periaatteet eivät riipu enää riipu uutisten sisällöstä vaan siitä, koskevatko uutiset suosikkeja vai inhokkeja. Päätökset ovat tämän linjan mukaisia.
Kun vihreän ministerin Maria Ohisalon hatarista kommenteista tehdään tulkintaa, JSN älähtää. Vertailun vuoksi: perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahoa on on kuluvan viikon aikana sätitty &#8220;<a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000006284230.html">mielipiteiltään sairaaksi</a>&#8221; ja <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/01/timo-soini-voitti-voitti-ja-voitti-ja-havisi-kaiken-pieneen-pinssiin-tiivistyy">varkaaksi</a> (videon kohta 04:27). Kukaan järjissään oleva ei tekisi näistä kommenteista JSN-kantelua, koska tuloksena olisi automaattinen hylsy.
Yksistä saa sanoa mitä tahansa, toisista ei.
JSN:n toiminnassa haisee vahva kaksoisstandardi.
Sama kaksoisstandardi on parin viime vuoden aikana nopeasti vallinnut alaa suomalaisessa journalismissa. Kyse on radikaalifeminismin rinnalla nousseesta ideologiasta nimeltä intersektionalismi. Tämä <a href="https://www.merriam-webster.com/dictionary/intersectionality">tarkoittaa</a> sitä, että yksilön oikeudet määrittyvät yksilön sekundääristen ominaisuuksien (sukupuoli, etninen ryhmä jne) sekä oletetun sorron määrän perusteella.
Vaikkei asiasta ole käyty asian vakavuuden edellyttämää laajaa julkista keskustelua, <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10818989">Yleisradio</a> ja <a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005594582.html">HS</a> ovat omaksuneet toimintaansa intersektionalismin periaatteet. Molemmat yhtiöt esimerkiksi priorisoivat sukupuolta haastatteluvalinnoissaan. Yhtiöt eivät enää valitse haastateltavia osaamisen perusteella vaan sen, sattuuko henkilö olemaan sopivaa sukupuolta ja etnistä ryhmää. Toiminta on monin tavoin ongelmallista. Se on ensinnäkin mitä ilmeisintä syrjintää, ja toiseksi se heikentää asiaohjelmien ja uutisten tasoa olennaisesti. Lopputuloksena heikentyy myös yleisön luottamus kyseisiin viestimiin.
Mediat epäilemättä ovat itsekin huomanneet luottamuskadon. Kunnallisalan kehittämissäätiön mukaan suomalaiset <a href="https://www.suomenuutiset.fi/tutkimus-sen-vihdoin-paljasti-kansa-luottaa-median-tekemiin-urheilu-uutisiin-muttei-politiikan-uutisiin/">luottavat</a> kylläkin median tarjoilemiin urheilu-uutisiin, mutteivät enää politiikan uutisiin. HS puolestaan <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006249808.html">kummastelee</a>, miksi vain puolet kansalaisista uskoo sen ilmastoapokalyptisiin manauksiin.
Missäköhän vika mahtaa olla?
<h4>JSN:n asema</h4>
Suomessa on tapana, etteivät toimittajat moiti JSN:ää, vaikka se tekisi kuinka typeriä tai linjattomia ratkaisuja hyvänsä. Näin ollen lienee turha olettaa, että näistäkään tapauksista nousisi muualle mediaan minkäänlaista keskustelua.
Ehkä tällaiseen olisi kuitenkin syytä.
JSN:n sääntelyyn kuuluvat mediatoimijat alistuvat niihin päätöksiin, joita neuvosto katsoo asianmukaiseksi antaa. Esimerkiksi Iltalehti joutui keskiviikon tuomion myötä muuttamaan Ohisaloa koskevan <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/58fddc94-a6a7-4c09-b852-6ae22add7f9c">juttunsa</a> otsikkoa, kertomaan muutoksesta varsinaisen jutun lopussa sekä <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/11fb24da-79dc-4065-b34e-5b1ec07f3bf9">julkaisemaan</a> itsekritiikkinä vielä erillisen oikaisu-uutisen.
Kerrataan vielä lopputulos: Iltalehden riippumaton toimittaja kirjoittaa vihreästä ministeristä kriittisen jutun. Viher-JSN jyrää jutun ja pakottaa lehden muuttamaan näkemystään.
Näytämme elävän tilanteessa, jossa hyvin pieni, itse itseään täydentävä poliittisesti latautunut JSN kontrolloi lähes koko suomalaista mediakenttää. JSN:n pitäisi olla median riippumattomuuden ylin turvaaja, mutta valitettavasti koko asetelma on kiepsahtanut päälaelleen. Suomalaiset mediat ovat riippuvaisia JSN:stä. Ne ovat riippuvaisia puoluepolitisoituneen elimen poliittisista ratkaisuista, joita on pakko totella. Vihreä elin määrää, mitä mieltä toimittajat saavat olla.
Neuvostoa koskeva kritiikki on tehty mahdottomaksi. Joka sellaiseen syyllistyy, joutuu kirkonkiroukseen. Tämä ei ole vähäpätöinen asia toimittajapiireissä, joissa mahdollisia työnantajia on vain muutamia.
Suomen Uutiset ei ole JSN:n jäsen.

Kommentti: Elina Grundströmin johtama viher-JSN jakaa medialle tuomioita, joissa haisee kaksoisstandardi

Suomen Uutiset <a href="https://www.suomenuutiset.fi/julkisen-sanan-neuvostoon-vihrea-hyokyaalto-samalla-ovenavauksella-sisaan-transaktivisti-ja-voima-lehden-kustannuspaallikko/">kirjoitti</a> joulukuun alussa Julkisen sanan neuvoston jäsenistä, joilla on vahvat kytkökset vihreisiin. Asia on noteerattu myös muissa suomalaisissa uutisvälineissä, joskin asiaa on käsitelty erittäin hienovaraisesti. Onko ongelma, että JSN:ssa on vihreä kallistuma? Kysyimme asiasta neljältä tunnetulta mediavaikuttajalta.

<h4>A-P Pietilä</h4>
Emerituspäätoimittaja Antti-Pekka Pietilä toteaa, ettei tiedä, millä perusteilla JSN:n uudet jäsenet on valittu.
&#8211; Asiaan on vaikea ottaa kantaa. Nyt kannattaa ensin seurata, muuttuvatko JSN:n päätökset jollain tavalla verrattuna aikaisempaan linjaan.
<h4>Markku Huusko, Uusi Suomi</h4>
Verkkolehti Uuden Suomen vastaava päätoimittaja Markku Huusko sanoo, ettei JSN:n nykyinen kokoonpano horjuta hänen luottamustaan JSN:n päätöksiin.
&#8211; En kutsuisi JSN:n nykyistä kokoonpanoa vihreäksi kallistumaksi. Esimerkiksi Nitin Sood on valittu neuvoston varajäseneksi ja puheenjohtaja Elina Grundström ei ole tietääkseni vihreiden jäsen, on toki toiminut Vihreässä Langassa. Suoraan vihreitä edustaa vain Tuomas Rantanen, joka on vihreiden kaupunginvaltuutettu. Joidenkin muiden neuvoston jäsenten yhteydet vihreisiin ovat enemmän tai vähemmän väljiä. Kaikilla neuvoston jäsenillä ei tietenkään ole edes väljiä yhteyksiä vihreisiin.
JSN ei ole juuri avannut uusien tai aiempien jäsentensä poliittisia taustoja tai muutenkaan käsitellyt sidonnaisuuksia. Pitäisikö JSN:n kuitenkin kertoa avoimemmin neuvoston jäsenten taustoista? Päätoimittaja Huuskon vastaus on yleisellä tasolla myöntävä.
&#8211; Avoimuus on aina hyvä, ja avoimuudella saavutetaan positiivisia asioita. Se on toki lähtökohta.
<h4>Risto Uimonen, ex-JSN</h4>
Tietokirjailija, Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana vuosina 2010-2015 toiminut Risto Uimonen myöntää, että JSN:n nykyinen kokoonpano voidaan nähdä ongelmallisena.
&#8211; Se on ulkoapäin katsottuna kosmeettinen ongelma, vaikka neuvosto ei toki tee puoluepoliittisia päätöksiä.
Uimonen sanoo, etteivät JSN:n jäsenet voi kuitenkaan määrittää kannanottojaan asioihin puoluepoliittisin perustein.
&#8211; JSN:ssa on nyt henkilöitä, joilla on jonkinlaisia yhteyksiä vihreisiin, mutta siellä on myös selkeä enemmistö muita, Uimonen sanoo.
Hän jatkaa, että jos käsiteltävänä oleva asia JSN:ssa ”liippaa läheltä” jotakin neuvoston jäsentä, tällainen jäsen jäävätään päätöksenteosta. Uimosen omalla JSN-puheenjohtajakaudella jäävääminen oli tavallinen ja yleinen käytäntö.
&#8211; Jääväämisessä kyse ei usein ollut niinkään politiikasta, vaan kyse saattoi olla tilanteesta, jossa käsiteltävänä oleva asia liittyi esimerkiksi JSN:n jäsenen työpaikkaan.
<h4>Timo Huovinen, Yle</h4>
Yleisradion journalististen standardien ja etiikan päällikkö Timo Huovinen sanoo, ettei hänellä ole ”nokan koputtamista” JSN:n jäsenten valintaan.
&#8211; Jäsenten valinta on tapahtunut JSN:n perussopimusten mukaan. Niin kuin aina, se millainen tämä JSN:n kokoonpano on, ilmenee sitten tämän kokoonpanon päätösten kautta. Samoin kuin JSN:n luottamus rakentuu sen tekemien päätösten kautta. Niitä jokainen on oikeutettu arvioimaan tahollaan.

Suomen Uutiset kysyi mediapomoilta: “Näetkö ongelmana, että JSN:ssa on vihreä kallistuma?”

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström ei halua vastata kysymykseen siitä, miten toimittaja Johanna Vehkoota vastaan nostettu syyte vaikuttaa Vehkoon asemaan neuvoston jäsenenä.

Toimittaja Johanna Vehkoota vastaan nostettiin viime viikolla syyte kunnianloukkauksesta. Syyttäjä Kirsi Männikkö ei halua kommentoida syytteen sisältöä enempää.
Tapaus kuitenkin liittyy Vehkoon Facebook-kirjoitukseen, josta tehdyn rikosilmoituksen mukaan hän kutsuu oululaista kaupunginvaltuutettua Junes Lokkaa rasistiksi ja natsiksi. Poliisin esitutkinnassa Vehkoo on kiistänyt syyllistyneensä rikokseen.
JSN:n jäsenen saama kunnianloukkaussyyte on harvinainen
Vehkoo on aiemmin Yleisradion faktantarkistajana toimittanut Yleisradiolle Valheenpaljastaja-juttusarjaa. Lisäksi Vehkoo on Julkisen sanan neuvoston (JSN) jäsen. Tämän vuoksi esille nousee kysymys siitä, voiko Vehkoo jatkaa tehtävässään JSN:n jäsenenä siihen saakka, kunnes asia on käsitelty ja ratkaistu tuomioistuimessa.
Jo pelkästään JSN:n jäsentä vastaan nostettu rikossyyte on harvinainen, etenkin kun kysymys on kunnianloukkausasiasta.
Kunnianloukkaus on teko, jossa joku esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että tällaisen teon voidaan katsoa aiheuttavan loukatulle vahinkoa tai kärsimystä taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Kunnianloukkauksesta voidaan tuomita sakkorangaistus.
JSN:n varapuheenjohtajat vaikenevat
Suomen Uutiset pyrki selvittämään, miten kunnianloukkaussyyte vaikuttaa Vehkoon asemaan JSN:n jäsenenä. Ensin yritimme saada yhteyttä JSN:n puheenjohtajaan Elina Grundströmiin, joka ei vastannut puheluihin tai tekstiviesteihin.
JSN:n 3. varapuheenjohtaja Paula Paloranta kertoo puhelimitse, että ei kommentoi tapausta. Palorannan mukaan asiasta ei kuitenkaan oltu keskusteltu viime viikolla, kun Vehkoon syytteestä uutisoitiin.
JSN:n 1. varapuheenjohtaja Antti Kokkonen sanoo, ettei hänellä ole tilaisuutta sanoa Vehkoon tapauksesta mitään.
&#8211; Asia jää myöhemmin pohdittavaksi. Minun tehtäväni ei ole ottaa kantaa, Kokkonen sanoo.
”Esteellisyys huomioidaan kunkin kohdalla erikseen”
Suomen Uutiset tavoitti Grundströmin sähköpostitse. Grundström ei suoraan vastaa kysymykseen, miten Vehkoota vastaan nostettu syyte tulee vaikuttamaan Vehkoon asemaan JSN:n jäsenenä.
&#8211; JSN:n perussopimuksen mukaan jäsenen esteellisyyttä käsitellään kantelukohtaisesti. Neuvoston jäsenen esteellisyydestä ei tehdä yleisen tason päätöksiä, vaan mahdollinen esteellisyys huomioidaan kunkin kantelun kohdalla erikseen.
&#8211; Neuvostossa on oltu tarkkoja esteellisyyskysymyksissä. Kiistatilanteessa esteellisyyden ratkaisee neuvoston puheenjohtaja, mutta yleensä jäsenet ovat ilmaisseet esteellisyytensä oma-aloitteisesti, Grundström toteaa.
Tarkentaviin kysymyksiin ei saatu Grundströmiltä vastausta.
Journalistiliitolta vaaditaan perusteluja häirintäväitteille
Toimittajien ammattijärjestö Journalistiliitto julkaisi tiistaina 16.10. verkkosivuillaan julkilausuman, jonka otsikon mukaan toimittajien kiusaamisen on loputtava. Journalistiliiton lausumassa vaaditaan kaikille ihmisille tasapuolista kohtelua lain edessä.
Journalistiliiton mukaan Lokka olisi ”häirinnyt Vehkoota julkisesti eri tavoin vuosien ajan&#8221;.
&#8211; Tämä on kenen tahansa nähtävissä Lokan YouTube-kanavilla, julkilausumassa todetaan.
Journalistiliiton Twitter-tilillä monet esittävät tarkentavia kysymyksiä julkilausumaan liittyen, mutta liiton Twitter-tilin ylläpitäjä ei kommentoi asiaa mitenkään.

Julkisen sanan neuvosto ja Journalistiliitto suojelevat syytteen saanutta faktantarkistajaa – ei sanaakaan kunnianloukkauksesta, kääntävät keskustelun “toimittajien häirintään”