Taktinen äänestäminen voitti vaalit Ranskassa ja Britanniassa – tuskin toimii Yhdysvalloissa

Ranskan ja Britannian vaaleissa suurin voittaja oli taktinen äänestäminen. Puolueiden yhteistyö vaihtoehtojen rajoittamiseksi ja kansalaisten vastustamaton halu äänestää inhokkipuoluetta vastaan voivat olla tehokkaita vaaliaseita, vaikka se tarkoittaisikin oman ykkösvalinnan ohittamista. Demokratia saattaa tosin siinä rytäkässä joutua kyseenalaiseksi.

Ranskassa laitaoikeiston Kansallinen liittouma jäi kolmanneksi parlamenttivaalien toisella kierroksella. Tämä oli monille yllätys, sillä ensimmäisen vaalikierroksen jälkeen puolue näytti olevan matkalla hallitusvaltaan ensimmäistä kertaa historiassaan.

Turpiin kuitenkin tuli ja syynä oli taktinen koordinaatio vihervasemmiston ja keskustan puolueiden välillä. Puolueet vetivät joutavat 200 täyte-ehdokasta kisasta estääkseen Kansallisen rintaman vaalivoiton.

Taktiikka toimi ja vanha valta säilytti kompuroiden asemansa, ainakin toistaiseksi.

Absurdi äänikynnys Britanniassa

Ison-Britannian vaaleissa selvästi eniten kannatustaan kasvatti Brexit-arkkitehti Nigel Faragen johtama kansallismielinen Reform UK. Piilevä äänikynnys muodostui puolueen kohdalla lähes absurdiksi, kun yli 4 miljoonaa ääntä muuntui vain viideksi edustajanpaikaksi.

Vertailun vuoksi vaalit voittanut työväenpuolue Labour sai vajaalla kymmenellä miljoonalla äänellään 412 paikkaa, eli reilu kaksinkertainen äänimäärä tuotti yli kahdeksankymmenkertaisen paikkamäärän.

Toisaalta suuri osa romahdusmaisen tappion kokeneiden konservatiivien äänistä päätyi Faragen puolueelle. Näin äänestäjien protesti kohdistui selvästi pääministeri Rishi Sunakin ja hänen konservatiiviedeltäjiensä aikaansaannoksiin 12 vastuun vuoden aikana.

Päätäntävallan periaatteet hakusessa

Ranskan ja Britannian vaallitulokset havainnollistavat New York Timesin mukaan jotain erittäin tärkeää, mikä usein jää poliittisten taistelujen draaman varjoon: samankaltaiset poliittiset jakolinjat voivat eri poliittisissa järjestelmissä tuottaa hyvin erilaisia hallituksia.

Lopputulos saattaa sittemmin olla yllätys puolueille itselleenkin, jos koalition rakentaminen vaalien jälkeen johtaa jo toisen kerran tulokseen, jota ei ole tavoiteltu.

Jossain vaiheessa kyse alkaa olla myös äänestäjän oikeusturvasta. Erityisesti, jos annetun äänen lopullinen osoite on enemmän tai vähemmän mielivaltainen. Demokratian periaatteet eivät enää päde, kun äänestäjien selkeästi esittämä muutosvaatimus poljetaan vaalitaktikoinnin lokaan.

Amerikassa demokratia on kahden kauppa

Yhdysvalloissa poliittisten puolueiden on vaikeampi koordinoida äänestäjien valintoja kahden puolueen järjestelmässä. Amerikkalaiseen poliittiseen perinteeseen sopinevat siksi polarisaatiota korostavat selkeät ilmaisut, jotka Euroopassa voitaisiin tulkita solvauksiksi.

Presidentti Joe Bidenin keskeinen vetoomus äänestäjille on ollut kehotus äänestää Donald Trumpia ja tämän valinnasta johtuvia katastrofaalisia seurauksia vastaan. Toisaalta äänestäjät ja eliitti vetoavat omalla absurdilla tavallaan Bideniin, jotta tämä luopuisi ehdokkuudesta.

Trump valittiin republikaanien presidenttiehdokkaaksi Milwaukeen puoluekokouksessa ja siellä pitämässään puheessa potentiaalinen presidentti syytti demokraattipuoluetta ja edeltäjiään siitä, että kunnioitus Yhdysvaltoja kohtaan on kadonnut ja vaihtunut etelästä vyöryvään invaasioon.

Yhdysvalloissa kansan enemmistö päättää ja kantaa myös seuraukset.