Taloustoimittaja Ilmari Tarkkonen puntaroi tulevaisuuden työelämän ilmiöitä.

Luottamus ja digitalisaatio mullistavat vakuutusyhtiöiden toimintaa.

Ennen vakuutusyhtiöt kävivät läpi yksilöllisesti jokaisen asiakkaan lähettämän vahinkoilmoituksen ja vahinkokäsittelijän tehtäviin kuului selvittää, löytyykö vahinkoilmoituksesta epäilyttäviä piirteitä. Kuittien ja lisäselvitysten pyytäminen kuuluivat vahinkokäsittelyn rutiineihin. Nykyään on toisin.

Nykyisin vakuutusyhtiöt lähtökohtaisesti luottavat asiakkaisiinsa ja maksavat korvaukset pääsääntöisesti asiakkaan ilmoituksen mukaan. Vilpillisten asiakkaiden kyttääminen on siirretty tekoälyn tehtäväksi.

Vakuutusyhtiön tietojärjestelmä nuuskii, josko asiakkailla on poikkeuksellisen paljon vahinkotapahtumia tai onko asiakashistoria muutoin poikkeava. Harvat epäilyttävät tapaukset katsotaan sitten ihmisvoimin läpi, tosin harvemmin niissäkään vilppiä ilmenee.

Tietotekniikan kehittymisen suoma muutos korvausvaatimusten käsittelyssä on sekä parantanut asiakastyytyväisyyttä että vapauttanut valtavan määrän työvoimaresursseja vakuutusyhtiöissä. Kolikon toinen puoli on, että toisaalta muutos on edellyttänyt yhä koulutetumman työvoiman käyttöä.

Myös kauppa on murroksessa

Ennen kassatyöntekijä naputti kassakoneeseen jokaisen tuotteen hinnan yksilöllisesti. Mahdollisen virheen korjaaminen oli työlästä. Ja jokaiseen tuotteeseen tuli liimata kaupassa hintalappu. Nykyään on toisin.

Työn määrä suhteessa kassan läpi kulkevaan tavaravirtaan on ollut laskussa jo vuosikymmeniä. Nyt innovaationa ovat muun muassa hybridikassat, joissa myyjä voi luovuttaa työpisteensä asiakkaalleen ja antaa asiakkaan hoitaa itse kassan tehtävät. Tuotteetkin on kaupalle valmiiksi merkitty EAN-koodein, enää ei tarvitse kuin yhden kerran syöttää tuotteen hinta kassajärjestelmään.

Itsepalvelukassoihin siirtymistä on hidastanut Suomessa muun muassa perusteeton huoli myymälävarkauksien lisääntymisestä.

Koronatoimien aiheuttamat mullistukset

Koronatoimet aiheuttivat työelämässä mullistuksen. Omiin alaisiinsa potentiaalisina työn välttelijöinä suhtautuneet esimiehet ovat monin paikoin joutuneet yllättymään positiivisesti. Ja ylimmälle johdolle on koronakriisin myötä selvinnyt, että useat työvaiheet ja prosessit ovat joko tarpeettomia tai toteutettavissa tehokkaammin. Koronavirus on nopeuttanut uusien teknologioiden hyödyntämistä.

Millaisin valmiuksin siis tulevaisuuden työmarkkinoille?

Vakuutusyhtiöt ja kaupan ala ovat oppineet, että omiin asiakkaisiin kannattaa lähtökohtaisesti luottaa. Luottamus hälventää pelkoa ja edesauttaa digitalisaation etenemistä. Digitalisaatio muuttaa työntekoa erilaiseksi – muuttaa ja hävittää ammatteja sekä luo kokonaan uusia ammatteja.

Digitalisaatio ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi muuttua tietotekniikan ammattilaisiksi. Esimerkiksi hybridikassatyöntekijän työ ei edellytä erityisiä tietoteknisiä valmiuksia, mutta se edellyttää vahvoja vuorovaikutustaitoja ja kykyä ymmärtää erilaisten asiakkaiden tapaa oppia sekä kykyä saattaa asiakkaat muutosprosessin läpi hyvässä hengessä. Vastaavasti vakuutusyhtiön vahinkokäsittelijän rooli on muuttunut konsultoivaan suuntaan kyttäävästä roolista. Muutos on pääsääntöisesti hyväksi.

Poliittisten päättäjien tehtävä on mahdollistaa parempi Suomi ja työelämä

Suomessa toimi vuoteen 1963 asti ammattikunta, jonka edustajia kutsuttiin sentraalisantroiksi. Sentraalisantra välitti puheluita manuaalisesti. Jos me siirtyisimme takaisin aikaan, jolloin sähköinen tiedonvälitys hoidettiin manuaalisilla yhteyksillä, niin tarvitsisimme vähintään nykyisen työvoimareservin kokonaisuudessaan käyttöön – käytännössä paljon enemmänkin.

On itsestäänselvää, että työelämän ongelmia ei pidä lähteä ratkaisemaan siirtymällä digitalisaatiossa taaksepäin. Digijuna muuttaa maailmaa.

Poliittisen päätöksentekokoneiston tehtävä on ennakoida yhteiskunnan väistämättömiä muutoksia ja pyrkiä siihen, että jokainen suomalainen löytää paikkansa yhteiskunnasta ja mieluiten yhteiskuntaa ja kansalaista itseään hyödyttävän paikan.

Monella suomalaisella työvoimareserviin kuuluvalla ihmisellä on aito mahdollisuus sopeutua työelämän muuttuviin vaatimuksiin – vailla yliopistotasoista koulutusta olevalla eurooppalaisen kulttuurin ulkopuolelta tulevalle kielitaidottomalle ihmiselle se on yleensä haasteellisempaa ja tulevaisuudessa vielä vaikeampaa.

ILMARI TARKKONEN