Halla-aho: Maahanmuuttajien kotoutuminen on Suomessa poikkeuksellisen surkeaa – ja ainoa sallittu selitys kotoutumisen epäonnistumiselle on rasismi ja rakenteet

Halla-aho muistuttaa, että mikään länsimaa ei ole onnistunut kotouttamaan (mielekkäitä kriteerejä käyttäen) somaleja ja arabeja, ja on selvää, ettei Suomikaan siinä onnistu.

– Syyt ovat tulijoiden valmiuksissa ja asenteissa. Moneen muuhun länsimaahan kuitenkin tulee haittamaahanmuuton lisäksi MYÖS normaalia maahanmuuttoa, mikä saa kokonaiskuvan näyttämään paremmalta.

Halla-aho moittii myös Suomen poikkeuksellisen naiivia kotouttamisideologiaa, “joka lähtee siitä, että tulija jatkaa täällä somalialaista tai arabialaista elämäntyyliään sosiaaliturvan varassa. Tulijat säilötään lähiöihin etnisiin enklaaveihin ja opetetaan syyttämään kaikista vastoinkäymisistään rasismia.”

– On selvää, että kun tulijat eivät tullessaan osaa mitään, usein edes lukea ja kirjoittaa, eikä heiltä uskalleta tai haluta vaatia mitään, ja kun heillä on usein vakavia asenneongelmia länsimaisen elämäntavan suhteen, lopputulos on kauhea.

– Koska kuitenkin ainoa sallittu selitys kotoutumisen epäonnistumiselle on rasismi ja rakenteet, ajaudutaan kierteeseen, jossa tulijoilta vaaditaan entistä vähemmän ja heitä hyysätään entistä enemmän. Ja lopputulos on entistä kauheampi.

Halla-aho esittää kotoutumisongelmien ratkaisuksi tuloksiin perustuvaa seurantaa.

– Kuten olen ennenkin sanonut, kotouttamisessa pitäisi olla samanlainen, tuloksiin perustuva laadunseuranta kuin missä tahansa julkisessa toiminnassa, vaikkapa kaupunkien lumenluonnissa. Jos lumet eivät katoa kadulta määrätyssä ajassa, asiasta vastaava virkamies saa potkut tai palveluntuottaja vaihdetaan. Tämä logiikka ei päde lainkaan kotouttamiseen. Tilanne on huono ja menee koko ajan huonommaksi, mutta samat kotouttajatädit porskuttavat viroissaan ja miljoonat virtaavat “kotoutumista edistäville” somalijärjestöille.

Kotouttamisteollisuutta Halla-aho vertaa sadetanssiin.

– Kotouttaminen on kuin primitiivisen yhteisön sadetanssia. Kaikki näkevät, ettei tulosta tule, mutta tanssimista jatketaan silti, koska muutakaan ei osata ja JOTAKIN pitää tehdä. Ja voihan olla, että jos EI tanssittaisi, asiat olisivat VIELÄ huonommin.