Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho piti suomalaisten hyvinvointiin keskittyvän puheen puolueen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Joensuussa. Suomen Uutiset julkaisee puheen kokonaisuudessaan.

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisa kaupunginjohtaja, hyvät perussuomalaisten kansanedustajat!

Aloitan puheenvuoroni hyvin perinteisellä fraasilla: Onpa ilahduttavaa, että olette näin runsaslukuisina paikalla! Viime ja toissa vuoden kesäkokouksissa perussuomalaisilla oli 17 kansanedustajaa. Nyt meitä on 39. Tilanteemme on muutenkin nyt hyvin toisenlainen.

Toissa vuonna olimme toipumassa mullistuksista, jotka sittemmin pystyimme kääntämään mahdollisuuksiksi. Viime vuonna lähdimme kohti eduskuntavaalikampanjaa. Nyt olemme toiseksi suurimpana eduskuntapuolueena, ja mielipidekyselyiden suurimpana puolueena ja pääoppositiopuolueena varsinaisesti aloittamassa neljän vuoden eduskuntatyötä. Vastassa on punaisin hallitus vuosikymmeniin.

Kevään hallitustunnusteluista on esiintynyt jonkin verran keskustelua ja spekulaatioita tiedotusvälineissä. Aika ei ollut vielä kypsä perussuomalaisten hallitukseen menolle. Jos toisaalta olemme jotain oppineet viime kaudesta niin sen, että hallitukseen ei pidä mennä hinnalla millä hyvänsä ja toteuttamaan omien äänestäjien tahdon vastaista politiikkaa.

Oppositiosta käsin voi vain räksyttää, on ollut viime aikoina muodikasta sanoa. Oma näkemykseni on, että terveessä demokratiassa on myös oppositio. On olemassa maita, joissa ei ole oppositiota, mutta en ole varma, ovatko sellaiset yhteiskunnat kovin houkuttelevia esikuvia. Niin kauan kuin Rinteen punainen hallitus seisoo, meidän tehtävämme on rikkoa hiljaisuutta ja vaihtoehdottomuuden illuusiota niissä asioissa, joista muut eivät halua puhua.

Sisäinen turvallisuus, maahanmuutto, yhteisten rahojen käyttö, ilmastopolitiikka, oikeusvaltio ja sananvapaus, kansallisvaltion tulevaisuus, tavallisen ihmisen rooli omassa maassaan – siinä teemoja, jotka ovat äänestäjillemme tärkeitä ja joissa me olemme tällä hetkellä yksin vaihtoehto kaikille muille.

Niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa uudet jakolinjat ovat muodostuneet näiden kysymysten ympärille. Perinteiset suuret puolueet, keskusta, kokoomus ja demarit, taistelevat menneisyyden taisteluja. Ne lietsovat vanhoja vastakkainasetteluja duunareiden ja yrittäjien tai maaseudun ja kaupunkien välillä. Ne kielteiset kehityskulut, joita me nostamme esille, koskettavat kaikkia väestöryhmiä.

Perussuomalaisesta politiikasta hyötyvät kaikki suomalaiset. Tätä meidän tulee työssämme korostaa ja avata äänestäjille.
Media ja muut puolueet tietävät, että me olemme ainoa todellinen vaihtoehto vallitseville totuuksille. Tämän näkee siitä, millaisia kouristuksia ja primitiivireaktioita perussuomalaisten vaalimenestys kerta toisensa jälkeen aiheuttaa.

Tämäkin vaalikausi alkoi vähemmän lupaavasti, kun muut puolueet joukkovoimaansa osoittaakseen siirsivät perussuomalaiset salin laitaan istumaan. Kesän aikana taas on puhututtanut se, että poliisi on ilmeisesti omasta aloitteestaan käynnistänyt esitutkinnan perussuomalaisten kansanedustajan täysistunnossa pitämästä puheesta. Syytettä tästä ei tietenkään nosteta, koska sellaiseen tarvitaan eduskunnan suostumus, eivätkä perussuomalaiset tule sellaista antamaan, mutta pelkkä yritys on suoraan sanoen pöyristyttävä. Kansanedustajan syytesuoja on luotu juuri sitä varten, että politiikkaa ei siirrettäisi eduskunnasta oikeussaleihin.

Ei liene sattumaa, että tutkinnanjohtajana poliisissa on vihreiden jäsenenä ja ehdokkaana toiminut henkilö. Ilmeistä jääviyttä ei edes hävetä. Päinvastoin, tällaisella asetelmalla halutaan julistaa, että ”yes we can”.

Vihervasemmisto on puheenvuoroissaan hurskastellut sillä, että perussuomalaiset esittämällään kritiikillä murentaisivat luottamusta poliisiin. On aikoihin eletty, kun turvapaikkaturistien palautuksia vastaan protestoineet ja poliisin toimintaa sabotoineet vihervasemmistolaiset nyt ovat sydänjuuriaan myöten loukkaantuneita virkavallan toimien kyseenalaistamisesta.

Mutta vakavasti puhuen: mikään puolue ei ole yhtä huolissaan poliisin toimintaedellytyksistä kuin perussuomalaiset. Poliisi on yksi luotetuimmista instituutioista maassamme. Tämä luottamus on rakennettu vuosikymmenten työllä. On nimenomaan tavallisten poliisien työskentelyn kannalta tuhoisaa, jos kansalaisille syntyy pienikään epäilys siitä, että kyseistä instituutiota hyödynnetään poliittisten tarkoitusperien edistämiseen.

Sisäinen turvallisuus puhututti kansalaisia kevään aikana, kun Oulussa ja muualla maassa paljastui kymmeniä lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia, joissa tekijät ovat humanitaarisin perustein maahan tulleita arabi- ja afrikkalaismiehiä. Sittemmin on käynyt ilmi, että tällaisiin tekoihin liittyviä vihjeitä lojuu käsittelemättömänä tuhatmäärin poliisin pöydällä, koska resurssit eivät riitä pinojen perkaamiseen.

Hurskaat puheet riittävistä resursseista eivät riitä. Tarvitaan pysyvä ja ennustettava rahoitus nykyistä suuremmalle poliisien määrälle. Suomessa on vähemmän poliiseja asukasta kohden kuin yhdessäkään toisessa EU-maassa. Kuitenkin Suomi on pinta-alaltaan kuudenneksi suurin EU-maa. Poliisin näkyminen kaupunkikuvassa luo turvallisuutta ja ehkäisee rikoksia. Poliisin saaminen ajoissa paikalle on ongelma suurten kaupunkien ulkopuolella.

Monissa ns. vähäisissä rikoksissa selvitysprosentti on laskenut romahdusmaisesti. Tyypillisesti kyse on juuri tavallista ihmistä koskettavista rikoksista kuten varkauksista ja lievistä pahoinpitelyistä. Tämä on vaarallista kehitystä, ja lainsuojattomuuden tunne jos mikä nakertaa sitä yhteiskunnallista luottamusta, jonka tärkeydestä kaikki nyt kilpaa puhuvat.

Pelkästään rahan määrä ei kuitenkaan ratkaise. Oleellista on myös se, mihin sitä käytetään. Tarvitsemme henkilöstöä oikeiden rikosten tutkintaan ja ehkäisyyn, emme ihmisten somepuheita kyttääviä vihapuhepoliiseja.

Poliisin rahoituksen lisääminen ei kuitenkaan ole poliitikkojen ainoa tai edes tärkein turvallisuutta ylläpitävä toimi. Poliitikkojen ensisijainen velvollisuus on tehdä kaikki, mitä lainsäädännöllä voidaan tehdä, jotta turvallisuustilanne ei pahene. Ennen kaikkea tämä tarkoittaa täyskäännöstä nykyisestä, pohjoismaiden leväperäisimmästä turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikasta. Tämä politiikka lisää rikollisuutta, jonka tavalliset ihmiset ja poliisit tuntevat nahoissaan.

Täysin varmaa on, että istuva hallitus ei tule epäkohtia korjaamaan. Päinvastoin, turvapaikkajärjestelmän hyväksikäyttö halutaan tehdä entistä helpommaksi. Isis-naisten ihmisoikeudet menevät tämän hallituksen prioriteeteissa suomalaisten turvallisuuden edelle.

Ja kyllä, meidän tehtävämme oppositiossa on räksyttää ja tehdä tämä politiikka läpinäkyväksi, jotta jatkossa yhä useampi kansalainen tietäisi, mitä hän saa äänestämällä näitä puolueita vaaleissa.

Suomalainen työ ja yrittäminen on perussuomalaisten politiikan keskiössä. Näitä kysymyksiä ei kuitenkaan voida lähestyä vanhakantaisesti vain työmarkkina- tai veropoliittisin keinoin. On ensinnäkin luotava edellytykset sille, että suomalaiset yritykset voivat menestyä ja työllistää ihmisiä.

Hallituksen suuruudenhullut ilmastotavoitteet rapauttavat kuljetusalan kilpailukykyä entisestään. Metsäteollisuus on yksi Suomen viennin peruspilareista. Henki näyttää hallituksessa olevan se, että Suomi ei kuitenkaan saisi hyödyntää metsiään, vaan hiilinielua pitää kasvattaa. Tämä siis maassa, jonka pinta-alasta 72 % on metsää. Tämän on ylivoimaisesti korkein suhteellinen osuus koko Euroopassa. Jopa absoluuttisissa neliökilometreissä Suomessa on kolmanneksi eniten metsää kaikista EU-maista. Tätä ei aina uskoisi, kun kuuntelee julkista keskustelua. Siitä saa helposti sellaisen käsityksen kuin Suomi hakkaisi juuri viimeisiä metsiään ja että sen pitäisi hävetä koko muun maailman edessä.

Samaan aikaan, kun metsiä ei saisi hakata, pitäisi kuitenkin rakentaa enemmän puusta ja polttaa enemmän puuta, koska betoninvalmistus ja kivihiili lisäävät päästöjä. Punavihreä ideaali on ilmeisesti se, että ajetaan selluteollisuus Kiinaan ja poltetaan voimalaitoksissa pelleteiksi puristettua sademetsää. Ilmasto ei ehkä kiitä, mutta ainakin voimme taputella toisiamme selkään ilmastojohtajuudesta.

Kun puhutaan työllisyydestä, työllisyysasteen ei pitäisi olla ainoa tuijotettava asia. Oleellista on myös se, tuleeko ihminen työllään toimeen, vai joutuuko hän palkan lisäksi turvautumaan sosiaaliturvaan. Osa-aikaisen ja alipalkatun työn osuus kasvaa koko ajan. Työllisyysaste antaa siis liian ruusuisen kuvan todellisuudesta. Halpatyövoiman maahantuonti mahdollistaa sen, että palkat pysyvät alhaalla.

Toinen merkittävä kysymys ovat asumis-, liikkumis- ja elämiskustannukset. Polttoaineiden veronkorotukset, jätevesiasetus, korkea sähkön hinta ja rapistuva liikenneinfrastruktuuri tekevät vähitellen suuren osan maasta asumiskelvottomaksi. Suurissa kaupungeissa taas asumistukijärjestelmä ja haittamaahanmuutto tekevät vuokra-asumisesta niin kallista, ettei keskituloisilla ole varaa asua siellä, missä olisi töitä. Pääkaupunkiseudun kunnissa yli kolmannes asumistukiasiakkaista on ulkomaalaisia ja osuus kasvaa koko ajan.

Joku tietysti hyötyy tästä kehityksestä. Asumistukirahat valuvat suurten asuntosijoittajien taskuihin.

Oikeudenmukaisuus ja maalaisjärki ovat perussuomalaisen politiikan punaiset langat. Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus onnistua elämässään ja menestyä työnteolla. Veroja keräämällä mahdollistetaan hyvinvointivaltio ja mahdollisuuksien tasa-arvo. Yksilön ja yhteiskunnan välillä vallitsee herkkä sopimus: yksilö maksaa yhteiskunnalle osan työnsä hedelmistä veroina, ja vastineeksi yhteiskunta käyttää nämä rahat vastuullisella tavalla siten, että meillä kaikilla on parempi yhteiskunta. Kuulostaako tämä tämän päivän todellisuudelta? Vai onko niin, että yhä pienempi osa maksaa yhä enemmän ja saa vastineeksi yhä vähemmän.

Muut puolueet määrittelevät itseään perussuomalaisten kautta. Kun me puhumme ihmisiä koskettavista asioista, muut puhuvat perussuomalaisista. Meidän ei tarvitse puhua muista puolueista, koska meillä on näkemys tämän ajan ongelmista, ja meillä on selkeitä ratkaisuja, jotka perustuvat selkeään linjaan ja arvomaailmaan.

Näillä eväillä lähdemme syksyyn ja myös kohti kunnallisvaaleja 2021. Toivotan hyvää kesäkokousta!