Juvonen: Stop sotelle – eduskuntakausi ei enää riitä korjausten tekemiselle

Sote-uudistukseen liittyvät ongelmat eivät ratkea enää rautalankaa vääntämällä. Samoja asioita pyöritellään ja vastauksia yritetään muotoilla kysymyksiin uudelleen, mutta todellisuudessa muutosta ei tule. Tämä historiallinen ja suuri asiakokonaisuus hengittää enää vain palkeilla, sanoo perussuomalaisten kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Arja Juvonen.

– Nyt on aika lopettaa ja tehdä sote-uudistuksen tarvitsemat korjausmuutokset ajan kanssa, ei kiireellä ja väsyneillä silmillä. Tällä eduskuntakaudella ja näiden muutamien päivien aikana sitä ei enää tehdä. Stop sotelle, järki käteen ja uudelleen valmisteluun.

Vanhustenhoito akuutein ongelma

Juvonen sanoo, etteivät valtioneuvoston sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antamat vastineet ratko niitä ongelmia, joihin perustuslakivaliokunta on vaatinut vastauksia.

Selvityksiä vaativat erityisesti maakuntien oman tuotannon turvaaminen eli liikelaitosten palveluvelvoite, tietosuojassa eli profiloinnissa esiintyvät ongelmat sekä notifiointiin liittyvät kysymykset, kuntien omaisuus järjestelyt ja rahoitus.

– Suomi tarvitsee uudistusta sosiaali- ja terveyspalveluihin ja se on tehtävä ruohonjuurilähtöisesti. Eivät tavalliset asiat voi tai saa olla näin vaikeita. Miksi hallitus haluaa edelleen mennä pitkän kaavan mukaan, kun lyhyemmälläkin selviäisi? Ensin tulisi huomioida kuntien ja maakuntien tilanne ja perusterveydenhuolto, sillä siellä se ongelma asustaa. Lääkärille ei pääse.

– Vanhustenhoidon valtakunnalliset ongelmat ja laiminlyönnit ovat nyt niitä kaikkein akuuteimpia ongelmia Suomessa. Väestö vanhenee, mutta sote-uudistus ei vastaa ollenkaan vanhustenhoidon tilanteeseen, Juvonen painottaa.

Valinnanvapausideologia jää unelmaksi

Juvonen toteaa, että vanhuksen hoitoon pääsyn tulisi tapahtua ”sujuvasti kuin liukumäkeä pitkin”.

– Totuus on jo nyt saati sitten tulevaisuudessa toinen, mikäli tällainen valinnanvapausmalli tulee. Vanhus ja hänen omaisensa laitetaan kilpailuttamaan laatua, tekemään vertaisarviointia, valikoimaan runsaasta määrästä vaihtoehtoja, miettimään lisäpalvelujen määrää ja saatavuutta, mutta myös odottamaan palvelujen saatavuutta.

– Niin kauan kun hoivayksikkö voi itse käytää valinnanvapautta ja jättää asiakkaan valitsematta, asiakkaan ja potilaan odottamisen yhtälö täyttyy ja valinnanvapausideologia jää unelmaksi, Juvonen muistuttaa.