Helsingin kaupungin sensuroimassa asuntojonomainoksessa ei ole mitään vikaa. Päätoimittaja Matias Turkkila (ps.) kertoo, miksi laitavasemmisto kävi hyökkäykseen perussuomalaisten mainosta ja kadunvarsijulisteita vastaan.

Katso video täältä (juttu jatkuu videoikkunan alla):

Youtube, 10 min 51 sek.

Videon keskeinen sisältö ohessa:

Verkossa on tapeltu viime päivinä Helsingin asuntojonoista. Kyse on siitä, onko perussuomalasiten asuntojonoja koskeva mainos totta vai ei, ja että pitääkö sitä sensuroida.

Katsotaan hetki sitä mainosta, joka on Suomen todennäköisesti eniten älämölöä herättänyt mainos tällä hetkellä. Siinä on porraskäytävän nimitaulu, jossa on pari suomalaista nimeä sekä sellaisia, jotka ovat tulleet ”jonon ohi”

Vasemmiston, joka väittää aina olevansa pienen ja köyhän puolella, on tietenkin ollut aika kiusallista sanoa ääneen sitä, että suuri osa vuokra-asunnoista menee maahanmuuttajille, koska nykyiset kriteerit on tehty sellaisiksi. PS nyt siis moittii tätä menettelyä siinä mainoksessa. PS:n mielestä ei ole oikein, että muualta tulleet kaahaavat asuntojonon kärkeen.

PS julkaisi tämän aika monessa paikassa Helsingissä, ja siitäkös riemu repesi. Erilaiset vasemmiston taistelupäälliköt riehuivat netissä, lähettivät eri suuntiin paheksuntaa, keskisormenkuvia ja uhkailuja. Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Suldaan Said Ahmed uhkasi, että jos vasemmiston mielestä vääriä mainoksia julkaistaan, JCDecaux heitetään pois Helsingistä. Aikamoista. Noh, samalla kaupungin virkakoneiston sokkeloissa pohdittiin, miten äärimmäisen kiusallisesta mainoksesta pääsisi eroon.

Vasemmisto on tosi pöljä ja heikko monessa asiassa, mutta yhdessä asiassa erinomaisen taitava. Nimittäin käsitekikkailussa. Törmäsin joskus ammoisina aikoina sanaan, joka kuvaa osuvasti sitä, mitä vasemmisto tekee paljon. He käyttävät sanamagiaa.

Sanamagian ydin on tässä: Kieltä muuttamalla todellisuuskin muuttuu. Mukamas.

Sovellettuna: Jonoista tai ohituskaistoista ja kiilaamisesta puhuminen tuntuu tuottavan vasemmistolle ikäviä lopputulemia, on heidän ratkaisunsa ilmeinen: lakataan puhumasta jonoista. Ei ole enää jonoja. Puf! Ne katosivat maagisesti. Helsingin asuntojono-ongelma katosi yhdessä päivässä. Ei haittaa, vaikka asuntojonoista olisi puhuttu eilen. Nyt vain laitavasemmisto sopii, että kukaan ei enää tuota sanaa käytä – paitsi ne, jotka ovat pahoja ja väärässä.

Niin hullua kuin se onkin, sanamagian kiepsahdukset voidaan tehdä salamannopeasti. Ei haittaa, vaikka kuukausi sitten vasemmiston omat kunnanvaltuutetut ovat valitelleet asuntojonoista. Yhtään ei haittaa sekään, että koko suomalainen media puhuu Helsingin asuntojonoista. Se oli silloin se, ja nyt koko homma on rasismia ja valetta.

Jos ei ole jonoja, niin mitä sanamagia meille antaa?

No nyt siis selitetään, että ”Asuntoihin ei ole jonoja, vaan asuntotarjous tehdään kiireellisyyden perusteella. Asunto annetaan eniten asunnon tarpeessa olevalle hakijalle.”

PS puhui jonoista. Mutta sanamaagikot olivat jo päättäneet, että tämä on väärin. Ja niinpä toverituomioistuimesta alkoi sataa retorisia tykinkuulia.

PS-mainos tuomittu nyt ”eettisesti arvelluttaviksi” ja ”virheelliseksi”. “Mainos ei pidä paikkaansa”, on ”harhaanjohtava” ja ”rasistinen”. Rasismi on kaiken kritiikin kaatoluokka.

Yksikään näistä väitteistä ei pidä paikkaansa.

Jonomääritelmän kiistäminen ei ylipäätään ole tästä maailmasta. Eikä missään tapauksessa ole hallinnon asia määritellä sitä, mitä termejä hallintoalamaiset voivat heidän huterista rakennelmistaan käyttää. Jonoja on erityyppisiä. On FIFO-jonoja (First in, first out), LIFO-jonoja (Last in, first out), Nopein-suoritus-ensin-jonoja, prioritettijonoja ja vaikka mitä. Helsingin kaupungin asuntojono on tyypiltään prioriteettijono. Se on vähän samantyyppinen kuin lentoasemien lähtöportit, tyyliin: ”Finnair-platina-asiakkaat ensin! Sitten Black-Amexien haltijat! Onko kultaisen vipin haltijoita?” Lopuksi koneeseen otetaan kuraporras. Erona tietenkin on se, että kaupungin asuntojonossa se tavalliset ihmiset eivät koskaan saa prioriteettia, eikä asuntoa.

Sensuuri on siitä konstikas juttu, että se, mitä yritetään sensuroida, tuppaa tulemaan tosi kiinnostavaa ja itse asia leviää räjähdysmäisesti. Ilmiö tunnetaan nimellä Streisand-efekti.

On tavallaan järjen vastaista, että vasemmisto lähti tällaiseen. Mutta he lähtivät silti. Mikä järki tässä on?

Siinä on se järki, että laitavasemmisto ei yksinkertaisesti pysty hyväksymään poliittista puhetta, joka ei ole sen oman ahtaan käsityksen mukaista. Seurauksena näemme väkivaltaista uhkailua, rikottuja vaalijulisteita sekä nyt uusimpana poliittisen mainoksen tökerön sensuroinnin.

Fasistifantasioilla kiihdytetty laitavasemmiston kenttäpäällikkö ei vain pysty pidättelemään raivoaan tai keskisormeaan, kun hän näkee väärän puolueen mainontaa.

Tässä sopassa on monta mielenkiintoista kulmaa, joista yksi on aika kuumottava. Nimittäin se, että HKL:n pomo teki viranomaispäätöksen yhden puolueen julisteiden tuhoamisesta. Tämä ei mitenkään poikkea venäläisestä meiningistä, jossa hallituspuolueet tekevät opposition toiminnasta mahdollisimman vaikeaa, vaarallista tai jopa laitonta.

Noh, HKL:n pomo päätti nyt sitten informaatiovaikuttaa kuntavaaleihin. Kuntavaaleissa valitaan hänen oma pomonsa – siis kuntapoliitikoista koostuva HKL:n johtokunta. Kuntavaalien mainontaan puuttumalla hän tekee vaalihäirintää. Tämä on törkeää. Ihan puhdasta Boliviaa.

Noh, PS teki asiasta tutkintapyynnön. Poliisi selvittää, onko perussuomalaisten julisteita omine lupineen revityttänyt HKL toiminut oikein vai ei.

Perussuomalaisten mainos:

MATIAS TURKKILA