Putkonen: Oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden kahdet kasvot

Tarkastelen oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta kakuntekijöiden eli suomalaisten duunareiden ja yrittäjien näkökulmasta. Liian usein kauniiden sanojen takaa löytyy karmea todellisuus. Oikeudenmukaisuudella ja solidaarisuudella on vähintään kahdet kasvot. Aito ja oikea kumpuavat sydämestä. Kauniita käsitteitä käytetään valitettavasti myös sumuverhona hyötymistarkoituksessa, rahastusvälineenä.

Jokainen toivoo ja edellyttää, että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja yhdenvertaisesti. Ammattiyhdistysliike syntyi oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden kaipuusta. Joukkovoimalla nähtiin mahdollisuus saavuttaa oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta työläisten arvostukseen, kohteluun, turvaan ja palkkaukseen. Kansainvälistymisen myötä solidaarisuus tuli ay-liikkeen työkalupakkiin.

Oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus on kirjattu arvoihin lähes kaikilla puolueilla. Puoluejohtajat viljelevät mielellään näitä sanoja puheissaan ja päätösten perusteluissa. On irvokasta kuunnella päätöksiä näennäisperusteltavan oikeudenmukaisuudella ja solidaarisuudella.

Euron tukipaketit ovat kaukana oikeudenmukaisuudesta ja solidaarisuudesta. Niillä todellisuudessa kyykytetään ennen kaikkea kriisimaiden duunareita ja varmistetaan pankkiirien yltiöpäisten riskisijoitusten muhkeat voitot. Siksi toisekseen: tällainen tappioiden yhteisvastuullisuus on EU:n perussopimusten vastainen. Piikki on laitettava kiinni tai mekin uppoamme kriisimaiden heteikköön. Olen ihmetellyt, kuinka suomalainen ay-liike on antanut tukensa tällaiselle riistolle Jutta Urpilaisen ja Antti Rinteen suorittamana. Vai onko hyväksyntä kiinni yksinomaan oikeasta jäsenkirjasta?

Duunaria rahastavaa ilmastopolitiikkaa puolustellaan näennäisesti oikeudenmukaisuudella ja solidaarisuudella kehittyviä maita kohtaan. Pöyristyttävin perustelu on, että kaikilla perinteisillä teollisuusmailla on velvollisuus maksaa sanktiot kehittyville ja kehitysmaille. Perustelu pistää vihaksi: se, että olisimme muka suomalaisina rakentaneet hyvinvointimme – kovan työn ja yrittämisen asemasta – kehittyviä maita riistämällä!

Suomalainen teollisuus ja sähköntuotanto ovat ominaispäästöiltään maailman puhtaimmat. Ne ovat rahoittaneet ympäristöinvestointinsa omilla tuotoillaan, ei siis valtion rahoilla. Kehittyvissä maissa päästöt laskevat ilmoille pääsääntöisesti kyseisissä maissa hyvää taloudellista tulosta tekevät ylikansalliset ja yhteisomisteiset tuotantolaitokset. Niiden tuotteet ovat todellisia markkinahäiriköitä, koska ne saavat käsittämättömän kilpailuedun polkemalla työntekijöiden kaikkia oikeuksia ja saastuttamalla ympäristöä. Ei mikään solidaarisuus tai oikeudenmukaisuus voi velvoittaa meitä maksamaan kilpailijoidemme ympäristöinvestointeja. Kaikissa YK:n ilmastokokouksissa kehittyvät maat ilmoittavat, etteivät ne tule sitoutumaan minkäänlaisiin sopimuksiin, elleivät teollisuusmaat kerää vuosittain noin 100 miljardin dollarin pottia ilmastorahastoon – rahoittamaan heidän ilmastoinvestointejansa. Kovaa tulosta kehitysmaissa tekevän Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila on luonnollisesti puhunut väkevästi ilmastorahaston perustamisen puolesta, koska näin Shellin velvoitteet maksettaisiin meidän yhteisistä veroeuroista – ja Ollilan optiot sen kuin turpoaisivat.

Lapsilisät ovat puhuttaneet viime päivinä. Ensin leikataan kaikilta ja sitten kompensoidaan yksille. Kuohunnan alle on jäänyt se tosiasia, miksi lapsileikkaukset piti tehdä. Kun tarkastellaan vain rajatusti tätä valtion budjetin menoluokkaa, törmätään jälleen oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden perusteisiin. Oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden nimissä suomalaisten vero euroista kerättävät lapsilisät ja kodinhoidontuet maksetaan muissa EU-maissa asuville perheille, vaikka perheenpää on vain piipahtamassa Suomessa töissä. Siilinjärveläinen putkimies Jani Kolehmainen kertoi vaarallisen esimerkin, mihin tämä näennäinen oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus voi johtaa työmarkkinoilla. Virolaiset yrittäjät ovat perustelleet maanmiehilleen ale-palkkaa sillä, että virolaisten duunareiden on laskettava Suomesta saatava lapsilisä ja kodinhoidontuki mukaan kokonaispalkkaan. Toteutuuko oikeidenmukaisuus ja solidaarisuus sanan todellisuudessa merkityksessä?

Suomessa lapsilisiä ja muita sosiaalietuuksia tullaan rajusti leikkaamaan, mikäli EU:n taakanjakosuunnitelmat toteutuvat. Esimakua ollaan saamassa Ruotsista. Pääministeri Fredrik Reinfeldt on vaalitaiston temmellyksessä, oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden nimissä esittänyt maahanmuuttajien määrän moninkertaistamista ja budjetin sosiaalimäärärahoista viidenneksen korvamerkittäväksi maahanmuuttajien sosiaaliturvan rahoittamiseksi. Tämä tietää ruotsalaisille veronkorotusta. Ruotsalaiset kakuntekijät odottavat pelonsekaisen jännittyneinä demareiden puheenjohtajan Stefan Löfven nokitusta. Kakuntekijän näkökulmasta tällainen kehitys on kestämätöntä. On muistettava, että tällaisen oikeudenmukaisuuden rahoittavat vain ja ainoastaan kakuntekijät, eivät ketkään muut. Tällaisesta holtittomasta rahankylvöstä ei seuraa kuin verokapina. Oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta korostavat julistukset vedetään tehtaan wc-pöntöstä alas.

Euroopan lähihistoriassakin on selkäpiitä karmaisevia tapahtumia, jotka on tehty oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden nimissä. Hitlerin ja Stalinin puheissa nämä sanat olivat keskeisiä hirmutöitä perusteltaessa.

Oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta ei voida saavuttaa säännöksillä vaan asenteilla. Minun oikeudenmukaisuuteni ja solidaarisuuteni sykkii suomalaisen kakuntekijän sydämellä. Sen motto on yksinkertainen: ensin suomalainen työ ja yrittäminen, jos sitten aikaa ja rahaa jää, niin maailman parantaminen.

Matti Putkonen
työmies (ps.)