Perussuomalaisten sopeutusohjelma vuosille 2028–2031 sisältää 8 056 miljoonaa euroa menosäästöjä ja 1 000 miljoonaa euroa veroja, maksuja ja omaisuustuloja. Tuloeristä 600 miljoonaa tulee kolmelta riviltä: pankkivero 150 miljoonaa, datakeskusten sähkövero 100 miljoonaa ja säätiöiden verotus 350 miljoonaa.
Ohjelman mukaan veronkorotuksia ei kohdisteta työhön tai yrittämiseen. Periaate on selvä: verotuksen poikkeukset puretaan ennen kuin tavallisen työssäkäyvän verotaakkaa kasvatetaan.
Veroratkaisut ovat runsas kymmenesosa ohjelman 9 056 miljoonan euron sopeutuksesta. Loput 8 056 miljoonaa euroa tehdään menoleikkauksilla. Niitä kohdistetaan muun muassa kehitysyhteistyöhön (500 miljoonaa), valtionavustuksiin (380 miljoonaa) ja Yleisradioon (200 miljoonaa).
Pankkiveron tuotto-arvio on varovainen
Uusi kolmen prosentin vero kohdistuisi pankkien korkokatteeseen. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa toimivien luottolaitosten rahoituskate oli 5,8 miljardia euroa vuonna 2025. Kolme prosenttia siitä on noin 174 miljoonaa euroa, joten ohjelman 150 miljoonan arvio jättää pelivaraa.
Kun markkinakorot nousevat, lainojen tuotot kasvavat nopeasti, mutta talletuskorot seuraavat hitaasti: kotitalouksien talletuskannan keskikorko oli heinäkuun 2025 lopussa vain 0,83 prosenttia, ja pankkipalvelut ovat pääosin arvonlisäverottomia.
Jos koko vero siirtyisi lainakorkoihin, korotus olisi karkean laskelman mukaan noin 0,07 prosenttiyksikköä eli sadan tuhannen euron lainalla noin 70 euroa vuodessa.
Pankkiveron lopulliset vaikutukset riippuisivat sen tarkasta toteutuksesta, pankkien käyttäytymisestä ja kilpailutilanteesta. Siksi valmistelussa olisi tärkeää arvioida myös sitä, missä määrin vero voisi siirtyä asiakkaiden hintoihin tai vaikuttaa luotonantoon.
Datakeskuksille uusi sähköveroluokka
Datakeskusten verotuksen kiristämisellä tavoitellaan 100 miljoonan euron vuotuisia lisätuloja. Ehdotuksessa datakeskuksille luotaisiin uusi sähköveroluokka, joka kaksinkertaistaisi niiden sähköveron. Uuden veroluokan käyttöönotto edellyttäisi EU:n lupaa.
Datakeskukset ovat digitaalisen talouden keskeistä infrastruktuuria. Niissä ylläpidetään pilvipalveluja, käsitellään tietoa ja käytetään tekoälyn vaatimaa laskentakapasiteettia. Niiden merkitys kasvaa, mutta samalla toiminta kuluttaa huomattavia määriä sähköä ja vaatii investointeja sähköverkkoihin, energiantuotantoon ja muuhun infrastruktuuriin.
Veropolitiikan kannalta olennainen kysymys on se, kuinka paljon yhteiskunta hyötyy datakeskusten toiminnasta suhteessa niiden vaatimiin resursseihin. Investoinnit voivat tuoda työpaikkoja, verotuloja ja teknologista osaamista, mutta taloudelliset hyödyt eivät automaattisesti jakaudu tasaisesti.
Pääomavaltaisen toiminnan työllisyysvaikutukset voivat jäädä pieniksi suhteessa investointien kokoon ja sähkönkulutukseen.
Säätiöt: Suurin rivi vaatii eniten tarkennusta
Kolmesta ehdotuksesta suurin tuotto, 350 miljoonaa euroa vuodessa, tulisi säätiöiden verovapauksien rajoittamisesta. Ehdotuksen mukaan säätiöiden sijoitustuloa verotettaisiin ja yritysten kanssa kilpaileva palvelumyynti siirrettäisiin verotuksen piiriin.
Säätiöillä on suomalaisessa yhteiskunnassa tärkeä rooli. Ne rahoittavat esimerkiksi tutkimusta, koulutusta, kulttuuria ja muuta yleishyödyllistä toimintaa.
Verovapauden tarkoituksena on osaltaan mahdollistaa se, että säätiöiden varoja käytetään yhteiskunnallisesti hyödyllisiin tarkoituksiin. Siksi verotuksen uudistamisessa on erotettava toisistaan yleishyödyllisen toiminnan tukeminen ja sellainen taloudellinen toiminta, jossa verovapaus voi muodostaa kilpailuedun.
Perussuomalaisten linjan keskeinen peruste on verotuksen tasapuolisuus. Jos säätiö harjoittaa yritysten kanssa kilpailevaa palvelumyyntiä, on aiheellista kysyä, miksi sen pitäisi saada verotuksellinen etu pelkästään oikeudellisen muotonsa perusteella.
Tavallinen yritys maksaa toiminnastaan sille kuuluvat verot ja kantaa liiketoimintansa riskit. Jos vastaavaa palvelua myydään markkinoilla verovapauden turvin, kilpailuasetelma voi vääristyä.
Säätiöiden varallisuus ja sijoitustoiminta voivat olla mittavia, ja verovapaus voi kasvattaa niiden varallisuutta pitkällä aikavälillä. On perusteltua arvioida, missä tilanteissa verovapaus palvelee yleishyödyllistä tarkoitusta ja missä se muodostuu liian laajaksi poikkeukseksi yhteisistä pelisäännöistä.
