Saksan tuoreella hallituksella riittää punavihreää kunnianhimoa, mutta onko mukana realismia? VTT Heikki Koskenkylä tiivistää saksalaisen Spiegel-lehden analyysin.
Saksaan tulee uusi hallitus joulukuun alkupuolella. Hallitusohjelma julkistettiin viime viikolla (der Spiegel). Hallituksen muodostavat SPD, vihreät ja liberaalipuolue FDP. Ministerinpaikatkin on jo jaettu, mutta kaikkien ministerien nimiä ei vielä tiedetä. Vihreiden keskuudessa on kovaa vääntöä ministerien paikoista. Hallituskoalitio on uusi Saksassa. Sitä kutsutaan ”liikennevalot” hallitukseksi. SPD on punainen, vihreät on vihreä ja FDP on keltainen.
Hallitusohjelma on lähes 180 sivua. Siinä on hyvin kunnianhimoisia tavoitteita. Angela Merkelin hallituksia on kritisoitu siitä, etteivät ne kyenneet uudistamaan Saksan taloutta ja yhteiskuntaa. Uusi hallitus tähtää rakenneuudistuksiin, joilla taloudesta tehtäisiin dynaamisempi. Digitalisaatiota halutaan edistää voimallisesti. Ilmastonmuutosta torjua aikaistamalla kivihiilen käytöstä luopumista. Euroopan unioni pyritään kehittämään nykyistä vahvemmaksi. Puolustusmenot pyritään nostamaan kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Minimipalkka korotetaan 12 euroon tunnilta. Asuntoja rakennetaan suuri määrä lisää. Hallitusohjelmaa pidetään varsin mahtipontisena. Toisaalta sitä on alettu julkisessa keskustelussa kritisoida osin epärealistiseksi ja ristiriitaiseksi. Hallituspuolueiden välillä on jo nyt ilmennyt erilaisia tulkintoja ohjelmasta.
SPD:n Olaf Scholz on uusi liittokansleri. Finanssiministeriksi tulee FDP:n puheenjohtaja Christian Lindner. Tämä on merkittävä voitto liberaaleille. Vihreiden toinen puheenjohtaja Annalena Baerbock on uusi ulkoministeri ja toinen pj Robert Habeck on talous- ja ilmastonsuojeluministeri. Tämä on uusi ministeriö Saksassa. Ympäristöministeriö on vielä erikseen, ministeriksi tulee joku vihreistä.
Saksan energiapolitiikka eli energiewende on ollut suurissa ongelmissa. Merkelin aloitteesta ydinvoimasta päätettiin luopua 2011. Viimeiset ydinreaktorit suljetaan ensi vuonna. Hallitusohjelman mukaan kivihiilestä luovuttaisiin jo vuonna 2030 kun aiemmin tavoite oli vuonna 2038. Tämä päätös ei ole lopullinen. FDP:n Lindner on tästä huomauttanut, koska vihreiden johto on tätä kovasti hehkuttanut. Hiilestä luovutaan 2030 vain jos energian saatavuustilanne on muuten hallinnassa. Ratkaisevassa roolissa on Nord Stream 2-kaasuputki Venäjältä Saksaan. Se on valmis, mutta käyttöönotto on viivästynyt. SPD ja FDP haluavat ottaa sen käyttöön, mutta vihreät vastustavat kiivaasti. Tästä voi kehkeytyä vielä lihava riita. Erikoista on, että hallitusohjelmassa maakaasuputkea ei mainita lainkaan! Sähkön hinta on jo nyt Saksassa Euroopan korkein. Ilman kaasuputkea hinta nousisi edelleen.
Hallitusohjelman mukaan Saksassa säilyisi edelleen perustuslaillinen velkajarru, joka rajoittaa lisävelanottoa ja budjetin vajeen kasvattamista. Toisaalta hallitus haluaa edistää sadoilla miljardeilla euroilla digitalisaatiota ja ilmastonmuutoksen torjuntaa. On epäselvää, kuinka paljon uudet investoinnit olisivat julkisia hankkeita. Monet asiantuntijat epäilevät, että julkista velkaa on otettava paljon lisää, jotta hankkeet toteutuisivat. Yksityinen sektori pitäisi saada investointeihin mukaan. Kukaan ei tiedä miten tämä onnistuisi.
Puolustusmenojen lisäämisestä kahteen prosenttiin BKT:sta on myös suuri erimielisyys. Vihreät vastustavat tätä tavoitetta ja demareillekin se on vaikea pala. Vain FDP tukee tavoitetta selkeästi. Yhdysvallat on kritisoinut Saksaa jo vuosia siitä, että Naton puitteissa päätettyä tavoitetta Saksa ei ole saavuttanut.
EU:ssa käsitellään parhaillaan vakaus- ja kasvusopimuksen uusimista. Varsinkin Ranska ja Italia ovat vaatineet helpotuksia velka- ja vajesääntöihin. Ne kannattavat myös voimakkaasti yhteisiä eurobondeja. Uusi finanssiministeri Lindner on tässä täysin eri linjoilla. Tukea hän saanee Olaf Scholzilta, mutta vihreät taas ovat pitkälti Ranskan ja Italian linjoilla. Vihreillä on ilmeisesti haaveita EU:n liittovaltion muodostamisesta. Varsinkaan FDP ei tällaista hyväksy. Hallitusohjelmassa kuitenkin todetaan, että selvitetään EU:n kehittämisen vaihtoehtoja.
Vihreiden Annalena Baerbock on siis uusi ulkoministeri. Hänellä on hyvin kriittinen näkemys Saksan suhteista Kiinaan ja Venäjään sekä Yhdysvaltoihinkin. SPD ja FDP ovat kyllä kritisoineet Kiinan ja Venäjän politiikkaa, mutta haluavat myös vaalia taloussuhteita näihin maihin ja erityisesti Kiinaan. Ne haluavat myös edistää suhteiden parantamista USA:han.
Uudella finanssiministerillä FDP:n Lindnerillä on monissa talouskysymyksissä varsin erilaiset näkemykset kuin vihreiden Robert Habeckilla, josta tulee talous- ja ilmastoministeri.
Varsinkin liberaalipuolue FDP ja vihreät ovat talous- ja energiapolitiikassa varsin eri linjoilla. Näkemysten yhteensovittaminen tulee olemaan vaikeata. Tilannetta vaikeuttaa vihreiden ydinkannattajien ilmaisema pettymys hallitusohjelmaan. Tämä luo paineita vihreiden ministereille. Odotettavissa on hyvinkin vaikeita neuvotteluja kolmen hallituspuolueen kesken hallitusohjelman toteuttamisessa.
Saksassa on ennätysmäärä koronatartuntoja, Baijerissa tilanne on erityisen hankala. Rajoituksia suunnitellaan lisää. Talouskasvun ennustetaan hiipuvan. Samaan aikaan inflaatio on kuitenkin neljän prosentin tasolla, mikä huolestuttaa kansalaisia. Riskien toteutuessa ja inflaation pysyessä korkealla hallitusohjelman toteuttaminen voi kohdata suuria ongelmia (der Spiegel).
Yleinen näkemys näyttää Saksassa olevan, että EU:n painopiste ei tulisi siirtymään Ranskan ja Italian akselille vaan Saksa ottaa aikaa myöten takaisin keskeisen roolinsa EU-asioiden hoidossa. Saksassa on edelleen kansalaisten keskuudessa voimakas vastustus EU:n yhteisvastuiden kasvattamiseen (der Spiegel).
Heikki Koskenkylä