Suomi lipunut 2000-luvulla kohti neuvostoliittolaista käsitystä sananvapaudesta – vihapuhekeskustelulle ei ole oikeutusta, mutta sosiaalinen tilaus sille voi olla

Tiedetoimittaja, ajatuspaja Suomen Perustan tänään julkaistun Some, sananvapaus ja vihapuhehysteria -kirjan toinen kirjoittaja Marko Hamilo arvioi, että sananvapauskeskustelu Suomessa on siirtynyt orwellilaiseen suuntaan: kaikki ovat olevinaan samaa mieltä ja kaikki kannattavat sananvapautta. Käsitettä kuitenkin tulkitaan eri tavoin poliittisen kentän eri laidoilla.

Se, mitä sananvapauteen kuuluu on monelle epäselvää.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen äskettäin sai uransa loppumetreillä komealta kalskahtavan tunnustuksen, kun Asianajajaliitto myönsi Toiviaiselle Oikeusteko-palkinnon.

– Palkinnon perusteluissa mainittiin sananvapauslainsäädännön tulkitseminen ennakkoluulottomalla tavalla. Tätähän se on ollutkin pitkään. Kukaan ei sano, että sananvapaus olisi huono asia, mutta sitä tulkitaan uudestaan eri tavoilla, tiedetoimittaja Marko Hamilo sanoo.

Hamilo on ajatuspaja Suomen Perustan tänään julkaistun Some, sananvapaus ja vihapuhehysteria -kirjan toinen kirjoittaja.

Etenkin poliittisessa retoriikassa sananvapaudesta on tullut käsite, jota tulkitaan poliittisen kentän eri laidoissa eri tavoilla.

– Varsinkin vihervasemmistolaisten kuulee usein puhuvan sananvapaudesta, johon liittyy myös sananvastuu. Se on kuitenkin retorinen temppu, joka vesittää koko sananvapauden idean, Hamilo ihmettelee.

Huolelle vihapuheesta ei perusteita

Sananvapauden juridisessa ytimessä voidaan katsoa olevan perustuslaillinen ennakkosensuurin kielto, oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Hamilo ilmaisee olevansa huolestunut sananvapaustilanteesta tulevaisuudessa.

– Sananvapauden historia on pitkä ja poukkoileva, eikä ole takeita että edessä oleva kehitys olisi hyvä.

Uudessa kirjassa Hamilo esittää, että 2000-luvulla Suomen lainsäädäntöön on EU:n kautta omaksuttu neuvostoliittolainen käsitys sananvapaudesta, sillä nykyinen EU:n lähestymistapa niin sanottuun vihapuheeseen alkaa muistuttaa kylmän sodan aikaisen sosialistiblokin ihmisoikeuspolitiikkaa.

Vuonna 2016 komissio ilmoitti, että se oli sopinut Facebookin, Twitterin, Youtuben ja Microsoftin kanssa käytännöistä, joilla vihapuheen leviämistä ehkäistään internetissä Euroopassa. Sopimuksen mukaan yhtiöt sitoutuvat poistamaan niille ilmoitetut vihapuheviestit yleensä vuorokauden kuluessa.

– Yhtiöt siis ottivat tehtäväkseen sellaisen julkisen vallan käyttämisen, jonka perinteisesti on katsottu olevan julkisen vallan käyttöä. Käytäntö on lähellä ennakkosensuuria ja ulkoistaa sananvapauden rajoittamisen yksityisille yrityksille.

Hamilo katsoo, että vihapuhediskurssille eli puheelle vihapuheesta ei ole oikeutusta, mutta sosiaalinen tilaus sille saattaa hyvinkin olla.

– Kirjan nimessä mainitaan käsite vihapuhehysteria, joka viittaa siihen, että katsomme huolen vihapuheesta perusteettomaksi.

Valtakunnansyyttäjällä kaksoisstandardit

Sananvapaus ei ole absoluuttinen oikeus, vaan sitä voidaan rajoittaa samoilla edellytyksillä kuin muitakin perusoikeuksia. Syytteet ja tuomiot sananvapausrikoksista näyttäisivät kuitenkin viime aikoina Suomessa olleen melko yksipuolisia, kohteena lähinnä vain poliittinen oppositio.

Palkitun valtakunnansyyttäjä Toiviaisen ura voidaan hyvin nähdä myös konservatiivista näkökulmaa puolustavien poliitikkojen mielipiteiden vainoajana. Aiemmin Toiviainen jätti nostamatta syytteen myös vasemmistopoliitikko Misha Dellingeria vastaan tämän Twitter-tililtä lähetetyistä vihaviesteistä.

Eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtaja, perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja Leena Meri huomauttaa, että valtakunnansyyttäjä Toiviainen totesi myös demarikansanedustaja Hussein al-Taeen syyllistyneen vihapuheeseen, mutta ei nostanut syytettä.

– Eihän tämä hyvältä näytä. Toiviainen perusteli, että al-Taeen omaehtoisen katumisen ja muun toiminnan vuoksi syyte jätettiin nostamatta. Asia ei mennyt ihan niin, sillä al-Taee jäi itse kiinni viestien kirjoittamisesta, eikä aluksi edes muka muistanut kirjoittaneensa viestejä. Sittemmin muisti palautui.