Yliopistoissa kiehuu: Tästä syystä sinulle väitetään, että woke-ilmiötä ei ole olemassakaan – “on mahdotonta vastustaa ilmiötä, jolle ei ole annettu nimeä”

Sosiaalisessa mediassa on tällä viikolla kommentoitu runsaasti woke-ilmiötä, joka nousi puheenaiheeksi erityisesti Helsingin Sanomien julkaiseman leikkimielisen testin ”Kuinka woke olet” jälkimainingeissa. Kirjoittelu on sujunut pitkälti filosofi Ludwig Wittgensteinin hengessä ”mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava”. Tiedostavat sosiaalisen median kommentaattorit pyrkivät kiistämään woken olemassaolon. Luettuasi tämän jutun saat tietää miksi.

Sana “woke” on yleistynyt kuvaamaan viime vuosien politiikassa ja kulttuurissa havaittua liikehdintää. Woke on tunnistettu erityisesti johtavien länsimaiden eliittiyliopistoissa vellovana liikkeenä, josta ilmiö on levinnyt Eurooppaan, ja myös suomalaisiin yliopistoihin. Woke-kulttuuria voi kuitenkin havaita monissa muissakin instituutioissa koko yhteiskunnan alueella.

Wokesta on julkaistu kirjoja, ja myös Suomen Uutiset on kirjoittanut ilmiöstä. Lyhyesti kuvaten wokella tarkoitetaan toisaalta yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tiedostamista ja tunnistamista sekä sellaista henkilöä jolla on poikkeuksellinen herkkyys ”olla hereillä”, tunnistaa eriarvoisuus ja reagoida siihen.

Esimerkiksi woke-ilmiöstä voidaan nostaa vaikkapa Helsingin yliopiston taannoinen ulostulo, jonka mukaan lautapeliklassikko Afrikan tähti on rasistinen.

Yliopisto-opettajan kertomusta dissataan

Sosiaalisessa mediassa woke-kommentointi on sujunut pitkälti filosofi Ludwig Wittgensteinin hengessä ”mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava”, sillä useat kommentoijat pyrkivät esittämään, että woke-ilmiötä ei ole olemassakaan.

Eli siis woke on uusi suvakki?

Eli jos argumentit loppuu ja joutuu turvautumaan haukkumasanoihin niin nykyään pitää sanoa woke eikä suvakki? Ko kö?

— Henry Tikkanen (@HenryOssian) October 28, 2022

https://www.twitter.com/Pyrynestori/status/1585728491386830848

Woken kiistäminen ei kuitenkaan näytä vakuuttavan niitä, joilla on omakohtaista kokemusta. Eläkkeellä oleva Helsingin yliopiston opettaja Johannes Enroth kertoo joutuneensa woke-väen puristuksiin työpaikallaan.

https://www.twitter.com/EnrothJohannes/status/1585735228093784065

Kuten arvata saattaa, yliopisto-opettajan havainnot pyritään kiistämään.

Puhtaasta mielenkiinnosta: miten tämä woketus näkyi konkreettisesti työssäsi?

Useamman kurssisi käyneenä en ole havainnut mitään tällaista.

— Jami Haavisto 🇪🇺🇺🇦 (@jamihaavisto) October 28, 2022

Nimeäminen mahdollistaa kritiikin

Woken olemassaolon kiistäminen ei ole retorisena keinona toiminut kovinkaan hyvin, mutta on myös hyvä pohtia, mistä syistä ilmiö tai sen nimi halutaan selittää pois? Erään vastauksen kysymykseen tarjoaa bloggaaja ja some-vaikuttaja nimimerkillä wokal distance, jonka selitys tiivistetysti on, että on mahdotonta vastustaa sellaista ilmiötä, jonka olemassaoloa ei voi hahmottaa ja jolle ei ole annettu nimeä.

1/
It isn't "Woke"
It isn't "Critical Race Theory"
It isn't "Socialism"
It isn't "Critical Social Justice"
It isn't "Neo-marxism"
It isn't "Cultural Marxism"
It isn't "political correctness"

Why you aren't allowed to give *IT* a name,

A thread 🧵https://t.co/5gVlF1bTSj

— Wokal Distance (@wokal_distance) September 4, 2022

Kun jokin ajatussuunta tai ideologia on nimetty ja sille on määritelty sisältö, nimeäminen antaa mahdollisuuden erottaa idea muiden ideoiden joukosta, tarkastella sitä läheltä ja esittää kritiikkiä sitä kohtaan. Tätä woke-väki ei halua sallia tapahtuvan.

Vaikka ilmiön olemassaolon on tunnistettu vastaavan todellisuutta, ilmiön kritisointi ja epäkohtien esille nostaminen on tietenkin vaikeaa, jos ilmiölle ei ole nimeä.

Vieläkö järjen käyttö on sallittu?

Woken poisselittämisessä on aiemmin ansioitunut myös Helsingin Sanomat, jonka analyysiksi nimetyn kirjoituksen mukaan yliopistojen kulttuurisotaa liioitellaan, ja että tosiasiassa yliopistojen itsesensuuri sekä opiskelijoiden yliherkkyys olisivat oikeiston luomia tahallisia mielikuvia.

Hesarin juttu sivuuttaa täysin kulttuurisodasta viime vuosina käydyn länsimaisen keskustelun ja jopa suomalaiset, tuoreessa muistissa olevat esimerkit woke-ylilyönneistä.

Helsingin Sanomien tunnereaktio näyttäytyy epäuskottavalta jo yksistään sen vuoksi, että jo kolme vuotta sitten HS uutisoi, miten Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama moitiskeli nuoria opiskelijoita moraalisen puhdasoppisuuden haitallisuudesta, ja ilmiö nimettiin wokeksi jo tuolloin.

Keskustelu wokesta tuskin pysähtyy sillä, että ilmiön olemassaolo pyritään kiistämään. Perussuomalaisten puoluesihteeri Arto Luukkanen esiintyi äskettäin luennoitsijavieraana Helsingin Yliopistossa, ja esitti opiskelijoille kysymyksen: ”Saako yliopistossa käyttää järkeä vai onko tanssittava woke-ideologian tahdissa?”

Arto Luukkanen luennoitsijavieraana Helsingin yliopistossa. Youtube, 29 min