Joakim Vigeliukselle vasemmistopoliitikkojen kirjoitukset asiasta näyttävät pikemminkin yltiöidealistiselta toivepuheelta kuin realistiselta ratkaisulta siirtolaisongelmiin.
– Jos Suomessa otamme vakavasti ilmastonmuutoksen ja teemme kaikkemme sen eteen, että olemme vajaan kymmenen vuoden päästä ehkä hiilineutraali, on sen vaikutus maailman kokonaispäästöihin 0,1 prosenttia – siis yksi tuhannesosa. Vastaavasti jos EU olisi samassa aikataulussa eli kymmenen vuoden päästä hiilineutraali, olisi sen vähentävä vaikutus globaaleihin päästöihin alle kuusi prosenttia, Vigelius selittää.
Mitkä ovat Euroopan todelliset vaikutusmahdollisuudet?
Euroopan unionin väkiluku, 450 miljoonaa, kasvaa noin miljoonalla joka vuosi, ja siitäkin suuri osa koostuu maahanmuutosta, ei eurooppalaisten lisääntymisestä. Vastaavasti Afrikassa 1 600 000 ihmisen joukossa väkiluku kasvaa noin kahdella prosentilla joka vuosi. Se tarkoittaa yli 30 miljoonaa uutta syntynyttä afrikkalaista joka vuosi.
– Jos me emme pysty kehitysavulla ja eurooppalaisin toimin pysäyttämään edes näiden maiden väestönkasvua kestävälle tasolle, niin miten me kuvittelemme, että me pystyisimme eurooppalaisella kuuden prosentin osuudella globaaleista päästöistä pysäyttämään ilmastonmuutoksen ja sen vaikutukset Afrikassa ja Lähi-idässä ja siellä syntyvät mahdolliset muuttoliikkeet Eurooppaa kohti? Vigelius kysyy.
– Nämä ovat niitä olennaisia kysymyksiä, joiden käsittelyä kaipaisin joskus lukujen eikä idealististen ja optimististen julistusten pohjalta.
– Jokainen poliitikko voi vuorollaan todeta, että ”ilmastonmuutos on vakava asia”, ”ilmastonmuutos pitää pysäyttää” ja ”on pidettävä huolta kehitysmaiden elinolosuhteista”, mutta mitkä ovat meidän vaikutusmahdollisuutemme, mitä ne maksavat, mitä niillä saadaan aikaan ja muuttuuko mikään – vai tehtiinkö kovasti töitä sen eteen, että saatiin oma osuus hoidettua, mutta juna puksuttaa eteenpäin kaikkialla muualla maailmassa kiihtyvään tahtiin?