Italia ja muu EU ovat napit vastakkain Italian ensi vuoden budjettialijäämästä. Brysselin mielestä alijäämä on liian suuri, mutta Rooma ei halua antaa periksi. EU:lle tilanne ei ole mitenkään uusi.
Vuonna 2015 Kreikka oli viittä vaille hylkäämässä kolmannen tukipaketin sen tiukkojen ehtojen vuoksi. Se olisi mitä ilmeisimmin merkinnyt myös Kreikan euroeroa. Se olisi puolestaan luonut mahdollisesti ylivoimaisia paineita koko rahaliiton repeämiselle. Kreikan pääministeri Aleksis Tsipras kuitenkin taipui tukiohjelmaan, vaikka se oli tyrmätty kansanäänestyksessä selkein luvuin.
Tällä erää EU:lla on kuitenkin vastassa raskaan sarjan vastus. Sen vuoksi aiemmin käytetty taktiikka ei todennäköisesti toimi. Näin kirjoittaa Kansainvälisen valuuttarahaston ex-virkailija Isabelle Mateos y Lago talouslehti Financial Timesissa.
Kreikka väsytettiin markkinavoimilla
Italian ja Kreikan erot eivät jää pelkästään kokoon. Moni muukin muuttuja on toisin, vaikka yhtäläisyyksiä Kreikan kriisiin kieltämättä onkin.
Tsiprasin ja Italian varapääministerien Matteo Salvinin (kuvassa) ja Luigi Di Maion yhteinen tekijä on talousohjelmien vastustus ennakkoon. Toinen näitä kahta tapausta yhdistävä tekijä on EU:n halu saada asiat sujumaan unionin määräämällä tavalla.
Kreikan kohdalla EU sai tahtonsa lävitse, kun Euroopan keskuspankki istui tarkoituksellisesti käsiensä päällä ja antoi Kreikan muhia markkinavoimien kiehauttamassa sopassa riittävän kauan. EU:lla oli yksi täysin ylivoimainen valttikortti: EU tiesi kreikkalaisten haluavan pysyä yhteisvaluutan jäsenmaana.
Kun Kreikan rahoituskustannukset hipoivat taivaita, ei Kreikalla ollut kuin kaksi vaihtoehtoa: hylätä tukipaketti ja hyvästellä euro tai alistua.
Italian kohdalla tällaisen strategian noudattaminen saa kuitenkin riskivalot vilkkumaan tulipunaisena. Italialaiset suhtautuvat rutkasti kreikkalaisia penseämmin niin euroon kuin koko EU:iin. Pienikin lipsahdus voisi merkitä euron säilymisen kannalta suorastaan katastrofaalisen lopputuloksen.
Markkinat ovat suhtautuneet kiistaan melko tyynesti
Italian ensi vuoden budjetista syntynyt kiista on toki näkynyt markkinoilla. Italian lainakorot ovat olleet koholla, mutta eivät missään nimessä hälytystilan arvoisesti.
Tähän on mitä ilmeisimmin parikin syytä. Ensimmäinen on se, että markkinoillakin tiedetään panosten suuruus. EU:lla ei yksinkertaisesti ole varaa päästää Italiaa siihen tilanteeseen, että maassa otetaan käyttöön rinnakkaisvaluutta ja maa rymisee eurosta ulos. EU:n paljon rummuttamia palomuureja ei varmastikaan haluta kokeilla, sillä jos tai kun ne pettävät, on piru irti.
Toiseksi suuri osa Italian veloista on italialaisilla sijoittajilla, sekä tietysti EKP:lla. Ulkomaiset sijoittajat arastelevat helposti kiikkeriä tilanteita. Ulkomaiset sijoittajat ovatkin myyneet Italian velkaa, ja se on näkynyt hienoisena markkinakorkojen nousulla.
EU ei siten ole saanut Italiaa Kreikan tavoin tiukasti ruuvipenkkiin kiinni.
Italian tukipaketti olisi liian suuri
Osapuolten tulee varoa myös liiallista mahtailua. Jos Italiaan iskisi samansuuruinen markkinapaniikki kuin mitä Kreikassa nähtiin, ei EU:lla olisi varaa pelastaa Italiaa. Tämä siitä huolimatta, vaikka Italia haluaisikin säilyä euromaana. Näin ainakin Italian hallitus on vakuutellut useaan otteeseen.
EU ei voine tarttua kumileimasimeen ja hyväksyä Italian budjetti sellaisenaan. Pelko siitä, että muutkin jäsenmaat tekevät perässä samoin, on aivan liian suuri.
EU:lle kenties paras vaihtoehto olisi tarjota jonkinlaista kompromissia ja hyväksyä Italialle muodollisesti esitystä pienempi alijäämä. EU voisi neuvotella myös budjetin eri elementteihin hienosäätöä ja pyrkiä Italiaa perääntymään edes maan eläkejärjestelmäuudistuksen romuttamisesta.
Italian budjettiesitystä ei nimittäin pidetä kautta maailman täysin kelvottomana tekeleenä. Esimerkiksi vasemmalle nojaavan brittilehti Guardianin mielestä budjettiesitys on varsin hyvä.
Mikäli Italia ei jänistä eikä taivu, EU:n kannattanee tehdä kuten Mateos y Lago kirjoituksessaan neuvoo: yrittää parhaalla mahdollisella tavalla suojautua Italian heiluttamalta ”murskainpallolta”.
Henri Alakylä