DEI lyttäsi Yhdysvaltojen nuoret miehet ”myrkyllisiksi” ja tahrasi heidän historialliset sankarinsa – he nousivat DEI:tä vastaan ja loivat vastakulttuuria, joka siivitti Trumpia voittoon

Monet nuoret Trumpin kannattajat eivät pidä itseään oikeistolaisina tai konservatiiveina, vaan kannattavat ”vastakulttuuria”, yksilöllisyyttä ja kunnianhimoa. Lehmann arvioi, että länsimaisessa kulttuurissa suurmiesten ja saavutusten arvostus on korvattu maskuliinisten piirteiden kyseenalaistamisella ja DEI-maailmankuvalla. Hänen mukaansa Trumpin kannattaminen ei aina liity hänen poliittisiin ohjelmiinsa, saati edes persoonaan, vaan laajempaan kulttuuriin, jossa maskuliinisuus voi olla myös jotain kunnioitettavaa.

Quillette-lehden perustaja Claire Lehmann kierteli presidentinvaalien alla eri puolilla Yhdysvaltoja aistimassa ilmapiiriä omakohtaisesti. Heti vaalien jälkeen hän kirjoitti kokemustensa pohjalta omaperäisen arvion piilevästä asennemuutoksesta, joka auttaa selittämään Donald Trumpin voittoa. Vaalipäivän Lehmann vietti demokraattivaltaisessa New Yorkissa, jossa hän oli suunnannut Trumpin kannattajien juhliin.

Manhattanilla korkean profiilin tilaisuudessa moni Trumpin kannattaja kertoi, ettei ollut ikänään äänestänyt republikaania. Heidän mielestään demokraattien Kamala Harris oli vain liian ”Hamas-myönteinen”, eikä hänen nähty suhtautuvan riittävän määrätietoisesti yhteiskunnassa leviävään antisemitismiin.

Loppuillasta Lehmann osallistui toisiin juhliin, joiden osallistujista enemmistö oli n. 20-30-vuotiaita miehiä. He kertoivat, ettei kyse ole vain Trumpista, vaan ”vastakulttuurista”, ”Vancesta ja Muskista”, ”amerikkalaisesta dynaamisuudesta”.

Tavanomaiset Trumpin voittoa selittävät analyysit nostavat esille työväenluokan huolet, inflaation ja rajapolitiikan. Sen sijaan nuorten miesäänestäjien mielenlaatua ei ole hahmotettu syvällisemmin.

Kuluneen vuoden aikana maailman medioissa on kirjoitettu universaalista trendistä, jossa nuoret naiset vasemmistolaistuvat, ja vastaavasti nuoret miehet oikeistolaistuvat. Lehmannin mukaan olisi kuitenkin harhaanjohtavaa ymmärtää miesten mielenmaisemaa pelkän päivänpoliittisen jyrkentymisen kautta. Hänen omia kokemuksiaan vasten monet Trumpia kannattaneet nuoret miehet eivät olleet erityisen konservatiivisia tai ”oikeistolaisia”.

Taustalla näkyi hänen mukaansa laajempia kulttuurisia trendejä:

”Tällaiset nuoret miehet eivät ole koskaan päässeet kokemaan kulttuuria, jossa miehiä ei rutiininomaisesti kuvattaisi ’ongelmallisiksi’, ’myrkyllisiksi’ tai ’sortaviksi’. Opiskellessaan yliopistossa ja työskennellessään modernissa yrityksessä he elävät DEI-periaatteiden maailmassa – usein sellainen edistää salakavalaa ja laajalle levinnyttä syrjintää miehiä kohtaan. Avautuminen tästä asiasta altistaisi sosiaaliselle syrjäytymiselle. DEI-politiikan kritisoimisessa on riskinä, että joku nimittelee natsiksi.”

Lehmann korostaa, että länsimaisessa kulttuurissa ei ole enää tilaa suurmiehille. Nykyaikana toiset näkevät Elon Muskissa harvinaislaatuisen innovaattorin kiistämättömine ansioineen, toiset taas lähinnä poliittisen demonin. Historiaakaan ei ymmärretä poikkeuksellisten yksilöiden kautta. Päinvastoin suuret historialliset hahmot tunnetaan tätä nykyä heidän ongelmallisuutensa kuin saavutustensa puolesta. Sivilisaation merkkihenkilöitä on pyritty tahraamaan yksipuolisesti näkökulmilla orjuudesta, kolonialismista, rasismista ja seksismistä. Merkkihenkilöistä muistuttavat monumentit on revitty alas tarjoamatta tilalle vastaavia sankarillisia esikuvia.

Länsimaissa vallitseva jännite saavutusten ja paheksunnan välillä auttaa ymmärtämään myös nykyisiä henkisiä jakolinjoja. Lehmann arvioi, etteivät hänen tapaamansa nuoret Trumpin kannattajat olleet ensisijaisesti innoissaan ehdokkaansa poliittisista ohjelmista. Pikemminkin heitä motivoi toisenlainen käsitys historiasta ja ihmisluonnosta. Nuorten miesten maailmassa yksilön ylevyys on yhä merkittävä ihanne. Naisena Lehmann kokee itse ymmärtävänsä vilpittömästi, miten miehille kunnianhimo tuo merkitystä elämään. Vaikka riskinottoon ja uhmakkuuteen on suhtauduttu viime vuosina tuomitsevasti, ne ovat Lehmannin mukaan myös yhteiskuntaa eteenpäin ajavia voimia.

Tätä kautta Trumpin voittoa ei voi ymmärtää pelkällä päivänpoliittisella analyysillä. Lehmann peräänkuuluttaa, että kysymykset rajapolitiikasta ja inflaatiosta selittävät korkeintaan osaa poliittisesta liikehdinnästä. Kyse ei myöskään ole viime vuosien ”kulttuurisodasta”, joka on näkynyt triviaalin oloisina kiistoina päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Pikemminkin ikiaikaiset ja periaatteessa myös puoluepoliittisia jakolinjoja halkovat viisaudet ovat tekemässä paluun: sivilisaatio kehittyy merkittävien yksilöiden ansiosta, ja miehisten ominaisuuksien kautta voidaan myös rakentaa eikä vain tuhota. Trump näyttää tavoittaneen tämän hengen paremmin.