Imperiumin vastaisku – kuinka valtamedia yrittää poisselittää seksuaalirikosilmiötä

Suomen Uutiset kirjoitti keskiviikkona ennenkuulumattomasta ilmiöstä – useat valtamedian toimittajat ovat vihdoinkin rohkaistuneet käsittelemään maahanmuuttoon kytkeytyvää seksuaalirikosilmiötä selkeäsanaisesti. Mutta on turha kuvitella, että järki olisi otettu käteen kaikkialla. Alkujärkytyksen jälkeen kaikkein kiivaimmat mielipideohjailijat ovat käynnistäneet mediavyörytyksen, jota voi hyvällä syyllä sanoa Imperiumin vastaiskuksi.

Torstaina 17. tammikuuta Ylen A-talk-ohjelmassa otsikolla ”Seksuaalirikokset kuriin” toimittaja Olli Seurin vieraina oli poliitikkoja sekä professori Tuomas Ojanen.

Toimittaja Olli Seuri lopetti lähetyksen näihin sanoihin: ”…ja sydän lämpimänä järki kirkkaana – ehkä mediakriittisenä huomiona tätä toivoisin myös joillekin median kolumnisteille”.

Toimittajan vihje on selkeä: Ylen mukaan osa toimittajista ei ole toiminut järkevästi.

Mutta miksi Yle ohjeistaa muun median kolumnisteja? Millä tavoin Ylen toimittajalle kuuluu se, millä tavoin muut toimittajat kirjoittavat?

***

Perjantaina Ylen Jälkiviisaat-ohjelmassa Maryan Abdulkarim ja Ville Blåfield pohtivat alaikäisiin kohdistuneita seksuaalirikosepäilyjä.

Maryan Abdulkarim: ”Minusta on jotenkin aika kylmäävää ajatella, että meillä on poliittisia toimijoita, joille tämä tulee ikäänkuin taivaanlahjana, että tapahtuu joku tragedia, joka koskettaa ihan oikeita ihmisiä, oikeita perheitä.”

Ville Blåfield: ”Kritisoidaan whataboutismiksi, kun sanotaan, että kyllä suomalaisetkin tekevät seksuaalirikoksia. Että se on jotenkin munatonta, että ei uskalleta puhua vain turvapaikanhakijoiden tai maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Mielestäni se ei ole whataboutismia, koska esitetään, että tämä on vieraasta kulttuurista tullut ilmiö, joka pystyttäisiin taklaamaan sillä, että rajattaisiin vieraista kulttuureista tulemista tänne. Silloinhan se on validi pointti esittää, että valitettavasti tämä ilmiö on kuulunut myös siihen suomalaiseen kulttuuriin jo ennen tämmöisiä ilmiöitä.”

Ville Blåfield: ”Minua on hirveästi häirinnyt tämä setämies-naureskelu, että no niin, siinä meni teidän ilmastovaalit… olen aivan varma, että ihmisten huoli ja pelko ilmastonmuutoksesta ei ole kadonnut mihinkään tämän keskustelun myötä. Se on median keskenään harrastama harha, että suomalaiset kykenevät käsittelemään yhtä aihetta kerrallaan.”

Maryan Abdulkarim: ”Medialla on tässä myös agendavaltaa jossain määrin. Ne kysymykset joita mediassa esitetään politiikoille vaikuttavat siihen, mitä keskustelua käydään. Jos kysymykset jatkuvasti käsittelevät maahanmuuttoa, me teemme näistä maahanmuuttovaalit. Jos laajennamme kysymyspatteristoa, niin voimme käydä laajemmassa mittakaavassa vaaleja.”

Ei siis saisi puhua seksuaalirikoksista, koska suomalaisetkin joukkoraiskaavat pikkulapsia? Sorry vaan, mutta eivät raiskaa. Ylen ”jälkiviisaiden” ilmeinen haluttomuus käsitellä uskomattoman tärkeää rikossarjaa kumpuaa heidän omasta halustaan ohjailla vaalitulosta. He sanovat sen aivan itse – aivan kuten A-Talkin Seuri, maahanmuuttajataustainen Abdulkarim yrittää suitsia median puheenvuoroja maahanmuuttajien tekemisistä rikoksista. Sen lisäksi, että asia lienee hänelle itselleen kiusallinen, olisi tarkoitus ohjailla vaalitulosta. Valtava hinku vaalien ohjailuun kirkuu rivien välistä – ei saisi puhua niin paljon maahanmuutosta, ettei vaaleissa äänestettäisi maahanmuuttoperusteella. Pitäisi puhua ilmastonmuutoksesta, jotta äänestettäisiin ilmastonmuutosperusteella. Ymmärretäänkö Ylessä, miltä toimintanne näyttää?

Yle pitää luotettavuutta ylimpänä arvonaan, ja tekee kerran päivässä jutun venäläisten vaalivaikuttamisesta. Kukahan se vaalivaikuttaja oikein olikaan?

***

Perjantaina 18. tammikuuta Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen kertoi, että Oulun poliisin aiempaa aktiivisempi tiedottaminen seksuaalirikoksista on aiheuttanut jotain hyvää, mutta myös pahaa: ”Monen mielikuvissa Oulusta on tullut pahuuden pesä, jossa turvapaikanhakijat raiskaavat lapsia minkä ehtivät. Poliisin tiedottaminen on lietsonut pelkoa, kauhua ja vihaa myös muualla kuin Oulussa.”

”Ylen saamien tietojen mukaan Oulun poliisissa on alettu miettiä, menikö tiedottaminen liian pitkälle.”

Happonen kertoo, että ulkopuoliset kokevat Oulun poliisin tiedottamisen muuttuneen avoimemmaksi ja antaa ymmärtää, että muutokseen suhtaudutaan kielteisesti: ”Myös Eduskunnan käytävillä on tällä viikolla arveltu linjan muuttuneen. Oulun poliisin tiedottamista on ihmetelty muissa poliisilaitoksissa ja syyttäjänvirastoissa.”

Iltasanomien Niko Ranta on päinvastaista mieltä: ”Kovasta paineesta huolimatta poliisi on onnistunut tiedottamisessa erinomaisesti. Ja se on vastaisuuden varalle äärettömän tärkeää.”

Oikeustoimittaja Päivi Happonen on nyt siis sitä mieltä, että kansalaisia syvästi järkyttäneessä tilanteessa poliisi ei saisi tiedottaa parhaaksi katsomallaan tavalla? Anteeksi nyt. Oikeustoimittajat – jollainen Päivi Happonenkin on – saavat kärjäjäoikeuksista juttulistoja jatkuvasti. Ei ole mahdolista, etteikö joka ikisen Suomessa toimivat oikeustoimittajan silmien alta olisi kulkenut suuri määrä juttulistoja, jotka täysin tyhjentävästi todistavat sen puolesta, että monet maahanmuuttajat syyllistyvät törkeisiin rikoksiin. Yliedustus on massiivinen. Jos Päivi Happonen ei itse katso aiheelliseksi kertoa rikossarjasta, jonka luulisi kuuluvan hänen ammattitaitonsa kaikkein kovimpaan ytimeen, on aika paksua kuulla hänen vaativan, ettei poliisikaan saisi asiasta kertoa.

***

Tiistaina 15. tammikuuta Helsingin Sanomat haastatteli media- ja sukupuolentutkija Anu Koivusta ja tutkijatohtori Johanna Vuorelmaa, aiheena miten media on suoriutunut seksuaalirikosvyyhdistä.

Anu Koivunen: ”… kun asiaan liittyy ulkomaalaisia, keskustelu muuttuu kuin taikaiskusta.”

Anu Koivunen: ”Koen itse, samoin kuin monet tuttavani, syvää voimattomuutta siitä, että seksuaalirikollisuus nousee poliittiselle agendalle vain silloin, kun halutaan voittaa poliittisia pisteitä maahanmuuttoa koskevassa keskustelussa.”

Johanna Vuorelma: ”Monissa tiedotusvälineissä on nyt sanottu, että on tulossa maahanmuuttovaalit eikä ilmastovaalit. Mutta mikään ei automaattisesti nouse vaaliteemaksi, vaan se nostetaan sinne. Media käyttää tässä merkittävää agendavaltaa.”

Anu Koivunen: ”Ihmettelen mediassa syntynyttä kolumnigenreä, jonka mukaan tulevat vaalit eivät ole ilmastovaalit vaan maahanmuuttovaalit. Mitä se oikein tarkoittaa, jos uutistoimitukset tekevät tällaisen arvion? Nämä arviot esitetään ikään kuin väitteinä maailmasta, vaikka media tietysti itse päättää, millaisia kysymyksiä vaalijulkisuudessa käsitellään. Ovatko arviot siis viestejä siitä, mitä media aikoo tehdä?”

Helsingin Sanomat teki perjantaina 18. tammikuuta jatkojutun, jossa päätoimittajat vastasivat tutkijoiden arvosteluun varovaisesti ja lehtiensä toimintaa puolustaen.

Mikä tässä on ongelmana? No se, että sekä Vuorelma että Koivunen ovat Ylen ja HS:n jatkuvasti käyttämiä, neutraaleina esittelemiä tutkijoita. Mutta he eivät ole neutraaleja, vaan vahvasti politisoituneita henkilöitä. On täysin absurdia, että media yrittää pestä omia kasvojaan tukeutumalla sellaisten henkilöiden lausuntoihin, jotka ovat erittäin vahvasti kallellaan tiettyyn aatesuuntaan.

Lue myös taloustoimittaja Juhani Huopaisen kolumni siitä, mitä Imperiumin vastaisku tarkoittaa >