Tukevat indeksijäädytykset ja muutakin hyvää saatiin, mikä on tietenkin huomattavasti tyhjää parempi. Toki PS ajoi selvästi suurempia säästöjä, viime kädessä vaikka yksimielisyys-vaatimuksen ohittaen, mutta jäimme työryhmässä valitettavan yksin.
Pidemmällä tähtäyksellä nyt nähty farssimaisiakin piirteitä saanut harjoitus puhuu nähdäkseni näin ehdotonta parlamentaarista lukkoa vastaan.
On järjetöntä, että Ylen rahoituksesta päättäminen on käytännössä vaikeampaa kuin perustuslain muuttaminen. Ainakaan demokratia ei erityisen tehokkaasti toteudu.
Tulevaisuudessa 100%:n yksimielisyyden vaatimuksesta pitää luopua. Itse en näe nykymallissa, jossa hampaat irvessä roikutaan, juurikaan kehumista edes ”sopimisen kulttuurin” tms. kannalta.
Päinvastoin tällainen vatulointi kertoo karua kieltä kyvyttömyydestä tehdä kovia päätöksiä ja suunnanmuutoksia, vaikka perusteita olisi yllin kyllin.
Kaupan päälle Yle heiluttelee samana päivänä keskisormea siltä leikkaamista vaatineille esittelemällä satsauksiaan arabian- ja somalinkielisiin uutisiin. Vielä hetki sitten vakuuteltiin silmät kirkkaina, että pikku kakkonen ja hiihtokisat ovat vaarassa, jos vähänkin leikataan.
Sellainen ”koko kansan yleisradio”.
