Kommentti: Lapsen sota-alueelle vieminen on huostaanoton peruste

KOMMENTTI Moni suomalainen tarkastelee al-Holin leiriläisten noutoaikeita asuntojonosta käsin ja tuntee itsensä ehkä hieman toisarvoiseksi. Veronmaksajalle saattaa tulla mieleen, että hän panoksellaan mahdollistaa ja rahoittaa terrorismia.

Suomen Psykologiliitto otti 16.12.2019 kantaa otsikolla ”Al-Holin lapsia ei pidä erottaa vanhemmistaan”.

– Vaikka leirillä olevat lapset siirrettäisiin hyviin oloihin, uudet hoitavat aikuiset eivät tue lasta samalla tavalla kuin oma äiti. Toki myös oman vanhemman antamassa hoivassa voi olla vakavia puutteita ja kiintymyssuhteessa häiriöitä, mutta tätä ei voi tietää selvittämättä, jatkaa Psykologiliitto tiedotteessaan.

Mitä me itse asiassa tiedämme noista äideistä yksilötasolla?

Äiti on päätynyt terroristijärjestön ylläpitämään kalifaattiin aikana jolloin on ollut hyvin laajasti levitettynä muun muassa julmia Isis-järjestön mainosvideoita. Äidit ovat teollaan myös evänneet lapsiltaan asianmukaisen koulutuksen ja terveydenhuollon, eivätkä he nyt päästä lapsiaan palaamaan hengenvaarasta. Tuskin mitään konkreettisempaa näyttöä huostaanoton perusteeksi tullaan saamaan.

Millä keinoin poliisi selvittää, mitä joku nainen on tehnyt kaavussaan sortuneessa valtiossa esimerkiksi viisi vuotta sitten? Jo nyt tehtyjen julkisuudessa olleiden haastattelujen perusteella on selvinnyt, että kaikki haastatellut äidit toteavat olleensa vain kotirouvina laittamassa ruokaa ja huolehtimassa lapsistaan.

Mitä tiedämme viranomaisohjeista?

THL:n Lastensuojelun käsikirjassa on esitetty lapsen viemisestä taistelualueelle mm. seuraavaa: kiireellinen sijoitus voi olla perusteltu myös tilanteessa, jossa kaappauksen tai viennin jo tiedetään tapahtuneen ja on perusteltua syytä arvioida, että lapsen olosuhteet välittömästi vaarantavat hänen terveyttään tai kehitystään.

Jo pelkästään uhka siitä, että lapsi saatetaan viedä sotatoimialueelle voi olla kiireellisen huostaanoton peruste.

Mitä tiedämme radikalisoitumisesta?

Lääkäri Nemam Ghafouri on toiminut al-Holin leirillä lääkärinä, hän ei ole löytänyt sieltä ainuttakaan naista, joka tuntisi katumusta siitä, mitä on tapahtunut. Eikä hän ole kuullut, että kukaan mukaan olisi kuullut naisten katuvan, mitä kalifaatissa tapahtui.

Mitä voimme arvioida tapahtuvan tehtyjen päätösten seurauksena?

Viesti on varsin selvä. Jos nuo äidit tai kuka muu äiti hyvänsä lähtee rakentamaan uutta kalifaattia tai liittyy johonkin kymmenistä tarjolla olevista terroristijärjestöistä ja maa alkaa myöhemmin polttamaan jalkojen alla, niin vain soitto Suomeen ja hallituksemme lähettää tilauskoneen ja terveydenhuollon sekä sosiaalitoimen resurssit valjastetaan jälleen pelastamaan äitejä.

Moni suomalainen tarkastelee touhua asuntojonosta käsin ja tuntee itsensä ehkä hieman toisarvoiseksi. Tasapuoliseksi asiaa tuskin kokee myöskään moni kantasuomalainen äiti, jonka lapset on huostaanotettu tahdonvastaisesti puutteellisen vanhemmuuden vuoksi. Moni heistä saattaa kokea puutteensa terroristiäitiä vähäisemmiksi sekä yhteiskunnalta saamansa tuen vähäisemmäksi kuin terroristijärjestöön liittymällä näyttää olevan saavutettavissa.

Veronmaksajalle puolestaan saattaa tulla mieleen, että hän panoksellaan mahdollistaa ja rahoittaa terrorismia.

Mitä voimme tehdä?

Lain mukaan olisi mahdollista tehdä huostaanottopäätökset jo tässä vaiheessa. Tällaiset päätökset antaisivat nykyisille ja tuleville terroristeille oikeanlaista viestiä siitä, että teoista syntyy vastuu.

Ihmisoikeussopimusten – mukaan lukien YK:n lapsen oikeuksien sopimus – tutkittu tieto ja terve järki tuottavat kaikki saman lopputuleman. Jos vanhemman käytös vaarantaa vakavasti ja välittömästi lapsen hengen on huostaanottopäätös syytä tehdä.

Mistä muusta on kysymys, jos äiti kieltäytyy antamasta lastaan suomalaisten viranomaisten huostaan al-Holin leiriltä?