Kommunistien harhaanjohtama Antti Rinne yritti opettaa unkarilaisia – Suomen ulkopolitiikan musta päivä

Unkarilainen tohtori ja kulttuurivaikuttaja ottaa voimakkaasti kantaa pääministeri Antti Rinteen Unkaria koskeviin kannanottoihin. Kirjoittaja korostaa kommunismin jälkivaikutuksia niihin voimakkaan puolueellisiin mielipiteisiin, joita maasta ja Orbanin hallinnosta esitetään. Kirjoittajan mukaan pääministeri Rinnettä on johdettu pahasti harhaan. Julkaisemme kirjoituksen nimimerkillä.

Suomen pääministeri Antti Rinne teki 30.9 Unkarin vierailullaan Suomen politiikassa ennennäkemättömiä virheitä.

Ensinnäkin: Antti Rinne meni Unkariin läksyttämään maan johtoa, mutta siellä hän tapasikin poliittisesti aikuistunutta poliittista johtoa, joka ei suostunutkaan oppipojaksi. Unkarilaista sanontaa mukaillen: ”jätski nuolaisikin takaisin”. Ja kävi samantien ilmi, kummalla osapuolella on tässä syytä aikuistua ja ruveta harrastamaan itsenäistä, aikuistunutta politiikkaa.

Kiltit oppilaat kuuluttivat jo paljon ennen sitä, että nyt vedetään Unkari tilille, kun se ”ei noudata oikeusvaltion periaatteita” eikä ”piittaa EU:n arvoista”. Eli: ei suostu rikkomaan EU:n omia päätöksiä ja lakeja päästämällä satojatuhansia ihmisiä ilman tarkastusta rajan yli.

Tapahtuma oli Suomen lähipäivien historiikissä eräänlainen huipentuma. Se alkoi aikoina, jolloin Euroopan Unionin taustavoimat saivat osan EU:n parlamentin jäsenistä kääntymään Unkaria vastaan, kun tämä ei suostunut rikkomaan EU:n sopimuksia päästämällä maahansa ja EU:n alueelle rajoja laittomasti ja usein väkivalloin ylittäviä ihmisiä.

Lisättäköön samalla hengenvedolla, että sosialismin raunioittamana maana Unkari ei missään tapauksessa voinutkaan ottaa vastaan satojatuhansia pakolaisia vastaan.

Tässä vaiheessa olisi luullut, että oman maan itsenäisyydestään raskaat hinnan maksaneen Suomen edustajien selkäranka kestää, että ainakaan he eivät suostu ko. taustavoimien lakeijoiksi harrastamaan tällä tavoin uutta suomettumispolitiikkaa, tällä kertaa EU:n suomettumispolitiikkaa.

Näin ei valitettavasti käynyt. Etunenässä Suomen vihreät ja demarit halusivat olla Junckerin porukan hyviä ja kuuliaisia oppilaita ja yhtyivät kritiikittä veljeskansaa -kommunismin jälkivaikutuksien ja sen seurauksien kanssa kamppailevaa Unkaria ja tietysti Puolaa – vastaan. Kyseiset suomalaiset edustajat olivat ylpeitä siitä, että saivat äänestää taustavoimien junaileman ns. Sargentini-raportin puolesta. Ketään ei haitannut, vaikka sitä laadittaessa tehtiin lukuisia menettelyvirheitä, eikä sekään, että raportti on täynnä valheita. Sekään ei haitannut mitään, että raportin hyväksymiseen tarvittiin pieniä vilppejä, tyhjät äänet jätettiin laskun ulkopuolelle, jotta saataisiin enemmistöä Unkaria valheiden perusteella tuomitsevan raportin taakse. Viis oikeusvaltion ja EU:n perusarvoista.

Huipentumaa edeltävä seuraava vaihe tapahtui silloin, kun Suomen EU:n puheenjohtajuuden aika lähestyi. Kiltit oppilaat kuuluttivat jo paljon ennen sitä, että nyt vedetään Unkari tilille, kun se ”ei noudata oikeusvaltion periaatteita” eikä ”piittaa EU:n arvoista”. Eli: ei suostu rikkomaan EU:n omia päätöksiä ja lakeja päästämällä satojatuhansia ihmisiä ilman tarkastusta rajan yli. Vielä järkyttävämpää oli kuulla, että Unkarilta täytyy ottaa pois EU-rahoja, jos Unkari ei kunnioita EU:n em. arvoja. Käytännössä nämä taustavoiman laulajien kuoroon yhtyneet suomalaiset poliitikot vaativat Unkarilta, että kommunismin jäljiltä tyhjäksi ryöstetty ja vasta äsken orastamaan päässyt Unkari päästää maahan satojatuhansia maahanmuuttajia ja huolehtii heidän ylläpidostaan ja ylläpitokuluista.

Unkarissa oltiin toiveikkaita, että veljeskansan Suomen puolella aletaan ajatella järkevästi ja puolueettomasti. Näin ei käynyt. Junckerin primusoppilaat eivät osanneet pysäyttää itseään. Yllyttivät itseään ja kansaa. Ja tunsivat olevansa hyviä ja päteviä oppilaita. Ja tekivät mahtavan mediaoperaation.

Rinteessäkö olisi miestä pitämään opetustunnin unkarilaisille, jotka kärsivät ihmisoikeusrikkomuksista neuvostopansarien varjossa yli 40 vuotta kestäneen kommunistidiktatuurin aikana?

Toissapäivänä Tropiclandian altaassa eräs eläkeläinen kysyi minulta: ”voiko Unkarin diktatuurissa elää?” Vastasin, että kyllä voi, todella hyvin. Tyttäreni kolmen lapsensa kanssa on oikeuttettu saamaan 10 000 000 forinttia (n. 33 000 e) asunnon ostosta varten ja että Unkarissa äiti, jolla on neljä lasta, ei maksa enää koskaan veroa. Jos perheessä on kolme lasta, perhe saa valtiolta auton ostosta varten tukea, jota ei pidä maksaa takaisin. Kysyin, että kerrotaanko näistä Unkaria koskevissa uutisissa. Suomen media ei näistä ole kertonut. Suomen media kertoo vain, että Orbán on diktaattori. Eikö primusoppilailla tule mieleen kysyä aivopesijöiltään, että miten voivat Unkarin äänestäjät niin tyhmiä, että äänestävät ”diktaattorin” puoluetta?

Ja pienien väliepisoodien jälkeen: nyt pääministeri Antti Rinne itse lähti Unkariin opettaakseen unkarilaisille, mikä on oikeusvaltio ja mitkä ovat EU:n perusarvot. Rinteessäkö olisi miestä pitämään opetustunnin unkarilaisille, jotka kärsivät ihmisoikeusrikkomuksista neuvostopansarien varjossa yli 40 vuotta kestäneen kommunistidiktatuurin aikana? Suurvaltojen toimesta maan rajojen ulkopuolelle jääneen lähes 5 miljoonan unkarilaisen kohtalosta ja kärsimyksistä puhumattakaan. Tämä jälkimmäinen ei ylitä Suomen median uutiskynnystä eikä se kiinnosta Antti Rinnettä.

Unkari ei ole lakeija-vasemmiston käsissä. Siellä on hallitus, johon kansa luottaa. Se tuli valituksi jo kolmannelle kaudelle. Eduskunnassa sillä on 2/3 osa enemmistö.

Pääministeri Viktor Orbán vastasi oikeusvaltiosyytöksiin seuraavasti: ”(Kaikkien) täytyy hyväksyä, että demokratia, lehdistövapaus ja perustuslaillisuus eivät ole Keski-Euroopassa jotain poliittista peliä … Nämä ovat meille kunnia-asioita.” ”Kun kyseenalaistetaan Unkarin asema oikeusvaltiona, poljetaan kunniamme jalkoihin.” (lähde)

Olisi Suomen kansan kannalta erittäin tärkeää, että suomalaisilla poliitikoilla olisi selkärankaa puhua ja käyttäytyä Orbánin tapaan, kun heitä yllytetään toimimaan toisia jäsenvaltiota, toista pientä kansaa vastaan.

Unkaria lähdettiin syyttämään – kun ei haluttu sanoa avoimesti, että niitä maita, jotka eivät suostu ottamaan maahansa miljoonia maahanmuuttajia – käsitteillä, kuten ”oikeusvaltio” ja ”EU:n perusarvot”. Se, että näistä käsityksistä ei ole yhtenäistä kantaa tai yhtenäistettyä, ei haittaa. Kyllä, suomalaisten poliitikkojen kuuluisi tietää, että esimerkiksi Englannissa kuningattarella on tietynlaista valtaa, vaikka häntä kukaan ei oli tähän tehtävään valinnut. Muissa maissakin on kuningaskuntia. Suomessa ei ole poliittisesti riippumatonta perustuslaillista oikeusistuinta, kun taas Unkarissa on.

Yksi ilmiselvä selitys on tähän, että vaikka Euroopassa tapahtui Neuvostonliiton kaatumisen jälkeen läpi järjestelmämuutos, ei tämä ole Suomessa ainakaan henkilötasolla vielä onnistunut.

Ollaanko EU:ssa enää samaa mieltä kansallisvaltioiden olemassaolon tärkeydestä? Entä osaako kukaan enää vastata kysymykseen: kuuluuko EU:n perusarvoihin kansalaisvaltioiden itsemäärämisoikeus? Onko jokaisella maalla oikeus päättää siitä itse, minkälaista koulutuspolitiikkaa se pitää tärkeänä ja keitä päästää maahansa ja keitä ei?

Näistä asioista Orbán sanoi Rinteelle, että näitä perusarvo-asioita on vaikea verrata keskenänsä, ja jatkoi: ”en kuitenkaan sanoisi, että tästä syystä [eli esimerkiksi perustuslaillisen oikeusistuimen puutteen takia] Suomi on oikeusvaltiona Unkaria heikompi. (lähde)

On mielenkiintoista, että pääministeri Rinne pitää Orbánille ja unkarilaisille oppituntia EU:n perusarvoista ja oikeusvaltiosta, joka ”uskalsi mennä niin pitkälle, että tietämättä oikeista faktatiedoista, onnellisessa tietämättömyydessään ja ennen Brysselin päätöstä toteaa Unkarin ja Puolan olevan syyllinen. Hän sanoi seuraavasti: ”Unkari, Puola ja muut oikeusvaltion periaatteita loukanneet valiot tulevat olemaan selvillä siitä, että heidän tekonsa tulee vaikuttamaan unionin maksuihin”” (lähde).

Mikä oikeuttaa Rinteen toteamaan, että Unkari ja Puola ovat syyllisiä? Eikö oikeusvaltion ja Euroopan perusarvoihin kuulu se, että ketään ei saa pitää syyllisenä ennen asian perinpohjaista tutkimista? Puhumattakaan, että ketään ei saa tuomita myöskään väärin ja valheellisin perustein.

Todellakin: miten Rinne uskaltaa lähteä tälle tielle?

Yksi ilmiselvä selitys on tähän, että vaikka Euroopassa tapahtui Neuvostonliiton kaatumisen jälkeen läpi järjestelmämuutos, ei tämä ole Suomessa ainakaan henkilötasolla vielä onnistunut.

Mitä erilaisimmissa instituutioissa, yliopistoista korkeimpiin valtiollisiin elimiin saakka istuvat edelleen sosialistisen diktatuurin aikana sinne istutetut virkamiehet, ”tieteilijät”, kulttuurijohtajat ja talousmiehet tai niiden kasvattama uusi sukupolvi. Kun poliitikot viittaavat unkarilaisiin ”asiantuntijoihin”, käy järjestäen ilmi, että nämä asiantuntijat ovat kaikki entisen kommunismin ajan jäänteitä.

Taisin olla ainut, joka kirjoitti vuonna 2006 presidentti Tarja Haloselle, että ei kannata mennä valtiovierailulle muistamaan Unkarin kansannousun 56-vuotismuistopäivää, koska järjestäjinä sitä ovat järjestämässä entiset kommunistit. Kerroin myös, että osallistuminen on vaarallista.

Halonen uskoi mieluummin omia muinaiskommunisti-asiantuntijoitaan ja meni. Ja siellä ammuttiin (muun muuassa omia lapsianikin kohtaan) ja valtiovieraiden autoja jätettiin tahallaan vartioimatta. Väki huomasi sen, mutta pysyi rauhallisena. Kaduille oli jätetty valmiiksi aseita ja baseball-mailojakin, mutta väki pysyi rauhallisena. Onneksi Haloselle ei ole käynyt mitenkään, mutta tämä ei ollut niiden vallassa olleiden poliitikkojen ansiota, jotka nyt yrittävät saada Rinnettä uskomaan, että Unkari ei ole oikeusvaltio.

Nyt Rinne tapasi näitä samoja poliitikkoja. Kestämätön virhe. Hän haluaa saarnata Orbánille korruptiosta, joka lähtee tapaamaan ja kättelemään muka sosialistien pääkaupunkijohtajaehdokasta Gergely Karácsonya (tällä hetkellä XIV. kaupunginosan kaupunginjohtaja) ja Klára Dobreviä (lähde).

Rinne meni kuuntelemaan neuvoja Karácsonyilta, josta julkaistiin nauha tasan kolme päivää ennen Rinteen vierailuja. Nauhassa hän puhui oman puolueensa kokouksessa ja sanoi puoluekaverilleen mm.

– ”Kuulepas, jos minä palaan Zuglóon (Budapestin XIV. kaupunginosa), minut siellä kuopataan.” (Asiaan kuulunee, että eräs sosialistisen puolueen edustajaa on ollut hukassa jo kolme vuotta.) [Vastaehdokas] Csaba Horváth on v*tun vaike pala. Hän on eräänlainen kallio tässä rakennelmassa.”

– ”… paikallisten sosialistien kontrollointiin pystyy vain sosialistinen poliitikko. (…) Vaihtoehtona on eräs mainekas koulun rehtori, jota haluavat paikalliset sosialistit, joka kahden minuutin kuluttua ei tajua sitäkään, missä hän on, varastetaan hänen tietämättään kaikki loppuun. Csaballa on sentään sen verran järkeä, että hän tietää, mistä voi joutua vankilaan.” Eli kannattaa valita tehtävään Csaba, sillä hän tietää, miten täytyy varastaa kaupunginosan varoja, jotta ei joudu siitä vankilaan.

– Karácsonylta kysyy nauhan eräs naishenkilö: ”Onko totta, että [Csaba Tóth, toinen sosialisti-puolueen jäsen] uhkaili sinun perhettäsi?”, johon Karácsony vastaa: ”Lasketko leikkiä? Monta kertaa (hän uhkaili).”

– Toisella nauhalla: ”Kaiken lisäksi minulla on päätoimi, joka on v*tun paha poliittinen stressi, että miten voidaan valmistaa Zuglólle budjettia, ynnä muut sellaiset pikkuseikat.” ”Heitin heidät ulos kuin kissan pas**lle.”

– Edelleen Karácsony: ”Minun kiristysmahdollisuuksieni tekevät mahdolliseksi laittaa asiat kohdilleen.” (lähde)

– László Várnai (sosialistinen puolue) kertoi blogissaan: Karácsonylle sanottiin useita kertoja: ”Tiedämme, missä koulussa sinun lapsesi käyvät”

– Várnain mukaan Karácsony pelkäsi Csaba Tóthia (sosialisti), sen takia päästi läpi lukemattomia tuntemiaan (Zuglón) korruptiojuttuja, ja niistä hän oli vaiti, kuin hauta. Julkisuudesta näistä asioista ei ollut puhettakaan.

– Várnai puhuu sosialistisesta László Sápistakin, joka kolme vuotta sitten katosi. Várnai: ”Tóthin luottomiehenä (Sápi) tiesi sen verran paljon, että kannattaa mieluummin kuopat hänet maahan kuin antaa hänen puhua.” Várnaita itseäänkin uhkailtiin. (lähde)

Oletan, että Antti Rinne on sen verran rehellinen ja hyvätahtoinen, että jos hänen ympärillään ei olisi muinaiskommunistikivettymiä ”asiantuntijoita”, ja olisi voinut tietää näistä Unkaria kuohuttavista asioista, hän ei olisi mennyt kuuntelemaan Karácsonyn porukan syytöksiä Orbánista.

Unkari ei ole lakeija-vasemmiston käsissä.

Sama koskee toista poliitikkoa, jota hän tapasi 30.9.2019, Klára Dobrevia, joka on entisen sosialisti pääministerin Ferenc Gyurcsányn vaimo. Klára Dobrev on 50-luvun diktatuurin erittäin pahamaineisen Antal Aprón tyttärentytär. Ferenc Gyurcsány on poliisiterrorin ajan pääministeri. Pariskunnan uusi puolue, Demokraattinen liitto on tällä hetkellä vaaliliitossa äärioikeistolaisen/antisemiittisen Jobbik-puolueen ja ym. sosialistisen puolueen kanssa.

Gyurcsányn pariskunnan kauppakumppani on Cvetan Vassilev, jonka Interpol sai kiinni Belgradissa. (lähteet 1 ja 2)

Tämä Klára Dobrev kelpaa EU:n varapuheenjohtajaksi. László Trócsányi ei kelpaa komissaariksi. Gyurcsányn poliisiterrorin aikanako 2006 Unkari muka oli oikeusvaltio? Ja nytkö ei ole? Ja tämän EU:n nimessä ja näiden omien sanojensa mukaankin rikollisten ihmisten neuvomana tulee Rinne unkarilaisille puhumaan korruptiosta, oikeusvaltiosta ja EU:n perusarvoista.

Olenko väärässä, että tällainen EU-suomettuneisuus on neuvostoajan suomettuneisuutta paljon pahempi?

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.