Maahanmuuton lieveilmiöt pyritään lakaisemaan maton alle

Kansanedustaja Mauri Peltokankaan mukaan valtioneuvoston selonteon tarkoituksena on luoda suuntaviivoja kotoutumisen edistämisen kehittämiseksi, mutta kyseinen selonteko on kuitenkin jo peruslähtökohdiltaan virheellinen.

Keskiviikkona eduskunnassa käsiteltiin valtioneuvoston selontekoa kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeista. Perussuomalaiset näkevät selonteossa runsaasti ongelmakohtia:

– Selonteon ajatuksena näyttää olevan se, että suomalaisen yhteiskunnan ikääntymisen sekä työntekijöiden ja työpaikkojen kohtaanto-ongelmat olisivat ratkaistavissa vain maahanmuuton keinoin, pohti Mauri Peltokangas.

– Selonteko käsittelee maahanmuuttoa vain siitä näkökulmasta, että maahanmuutto on aina ja joka tapauksessa vastaan ottavalle yhteiskunnalle pelkästään positiivinen ilmiö. Kaikki lieveilmiöt pyritään lakaisemaan maton alle. Selonteko ei pidä sisällään mitään käytännön parannusehdotuksia niihin ongelmiin, joita maahanmuuttoon selkeästi liittyy. Näitä ongelmia ovat tiettyjen maahanmuuttajaryhmien syrjäytyminen ja yliedustus esimerkiksi työttömyys- ja rikostilastoissa.

Ei korjaa Suomen huoltosuhteen ongelmia

Perussuomalaiset lähtevät siitä, että Suomeen kohdistuvan maahanmuuton tulee olla lähtökohtaisesti yhteiskunnalle vähintään kustannusneutraalia – mielellään oltaisiin jopa plussan puolella. Nykyinen kotouttamispolitiikka tulee johtamaan vain maahanmuuton kasvaviin kustannuksiin, eivätkä ne tule ratkaisemaan mitään suomalaisen yhteiskunnan ongelmia, pikemminkin päinvastoin.

– Hallitus puhuu mielellään osaajien houkuttelemisesta ulkomailta, mutta tosiasiassa suomalainen yhteiskunta vetää puoleensa heitä hyvin vähän. Joskus kuullaan väitettävän, että kaikenlainen maahanmuutto edistäisi muualta tulleiden osaajienkin kotoutumista Suomeen. Todellisuudessa ulkomaalainenkin osaaja arvostaa turvallisuutta, rauhallisuutta ja yhteiskunnan koheesiota, jota heikkotasoinen maahanmuutto ei millään tavoin edistä, Peltokangas pohti.

Sosiaaliturva houkuttelee humanitääristä maahanmuuttoa

Peltokankaan mukaan Suomen ulkomaalaisille avokätinen sosiaaliturvajärjestelmä sekä hyvää palkkaa saavien henkilöiden korkea verotus pitävät huolen siitä, että Suomeen on houkuttelevampaa tulla oleilemaan kuin tekemään töitä. Sosiaaliturvan varassa eläminen alkaa olla Suomessa jo ylisukupolvinen ilmiö, joka alleviivaa sitä, että pelkkä Suomessa vietetty aika tai Suomeen syntyminen ei takaa maahanmuuttajaväestön kotiutumista.

– Suomeen saapuvat osaajat yleensä kotiutuvat paremmin ilman, että heihin sijoitettaisiin valtavia summia rahaa. Se maahamme vaeltava porukka, joita voisi kutsua vähemmän osaaviksi ei kotiudu, vaikka rahaa lapataan vuosikymmeniä.

Peltokankaan mukaan Suomi ei ole onnistunut mitenkään erityisen hyvin kotouttamisessa, vaikka selonteosta tällaisen kuvan voisi saadakin.

– Itseasiassa Suomi käyttää kotouttamiseen rahaa suhteessa enemmän kuin moni muu maa ja silti esimerkiksi työttömyysaste ja oppimiserot kantaväestöön verrattuna ovat suuria. Tämä kertoo siitä, että Suomeen suuntautunut maahanmuutto on laadultaan keskimäärin heikkotasoista.

Maahanmuuttajalla vastuu kotoutumisestaan

Selonteko ei korosta kylliksi maahanmuuttajan omaa vastuuta työllistymisestään. Tärkeimpiä yksittäisiä tekijöitä suomalaisessa yhteiskunnassa pärjäämiseen on kielen hallitseminen. Se on avain suomalaisen työelämän ymmärtämiseen ja siksi kielikoulutukseen osallistumisen tulisi olla välttämätöntä. Lisäksi oppimistuloksia tulisi Peltokankaan mielestä seurata.

– Kotouttamisen pitäisi tarkoittaa sitä, että maahanmuuttaja sopeutuu suomalaiseen yhteiskuntaan eikä sitä, että yhteiskunta sopeutuu maahanmuuttajaan. Mikäli kotouttamiselle kuitenkaan ei ole edellytyksiä, täytyy siirtyä kotouttamisesta maahanmuuttajan kotiuttamiseen takaisin lähtömaahansa, Peltokangas sanoi ja jatkoi:

– Itse näen, että vuosia ostarin sadevesijärjestelmiin nojailevat, mitään tekemättömät ja anteliasta sosiaaliturvaa hyväksikäyttävät pitäisi saada liikkumaan takaisin sinne mistä tulivatkin, heidät pitäisi kotiuttaa. Maamme kantokyky ei kestä jokaisen pelkkiä kustannuksia maallemme aiheuttavan elintasosurffarin elinkaaren kustantamista.