Hourulan väen ilmastovallankumous on lääketieteen tohtori Mikko Paunion kolmas vihreää liikettä murskaavan kriittisesti käsittelevä kirja. Paunio ei sorru kritiikissään ilmastonmuutoksen kieltämiseen, vaan osoittaa, ettei vihreä politiikka suojele luontoa, tiedetoimittaja Marko Hamilo arvioi.

Epidemiologian dosentti, sosiaalidemokraattiseen puolueeseen kuuluva Mikko Paunio aloitti vihreiden moukaroinnin jo 1991 teoksellaan Vihreä valhe. Päivitysversiossa Vihreä valhe – Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset (2015) Paunio jatkoi liikkeen rajua arvostelua.

Vihreän aatteen valheellisuus on nyt ajankohtaisempi teema kuin koskaan aiemmin. Aiemmista Paunion lyttäyksistä jäi minulle hieman ristiriitainen vaikutelma – Saksan vihreiden perustajissa on ollut entisiä natseja, mutta mitä se kertoo nykyvihreistä? Vihreiden ideologia on nähdäkseni kuitenkin ennen kaikkea uusvasemmistolainen, ”kulttuurimarxilainen”.

Uusimmassa kirjassaan Hourulan väen ilmastovallankumous (Katso Työmiehen tuumaustunti) Paunio kuvaa vihreän ajattelun juuria tasapainoisemmin: toki natsitkin mainitaan mutta ennen kaikkea natseja ja alkuvihreitä yhdistänyt viehtymys steinerilaisuuteen eli antroposofisen mystiikkaan, ”paluu luontoon” -ajattelu ja sen kirjallinen klassikko, David Thoreaun ”Elämää metsässä” sekä tietysti skenaarioissaan luonnonvarojen ehtymisestä pahasti pieleen mennyt Rooman klubi.

Myös Tarja Halonen on ajanut vihreää agendaa

Pauniolle vihreys tarkoittaa tiettyä ajattelutapaa ennemminkin kuin tiettyä puoluetta. Ansionsa mukaan saa myös Paunion puoluetoveri Tarja Halonen, joka on osallistunut laajalti radikaaliin ympäristöaktivismiin ja tehnyt poliittista yhteistyötä esoteerikkojen kanssa miltei koko uransa ajan. Paunio muistuttaa, että Halonen osallistui hiljan Suomen Itsenäisyyden Juhlarahaston SITRA:n järjestämään Rooman Klubin 50-vuotisjuhlaseminaariin.

Tarja Halosen koko poliittinen ura ilmentää hänen sitoutumistaan uusvasemmistolaiseen identiteetti-ideologiaan, Paunio kirjoittaa.

– Tie alkuvaiheen SETA:n puheenjohtajuudesta 2000-luvun ilmasto- ja ympäristöaktivismiin ja englantilaisten äärikonservatiivisten aristokraattitaustaisten luonnonsuojelijoiden takuunaiseksi ja Thomas Malthusin ajatusten soihdunkantajaksi ilmentää tätä vankkaa sitoutumista Frankfurtin koulukunnan ajatuksiin.

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on usein vallitsevan ilmastopolitiikan kyseenalaistajien hampaissa, eikä Paunion kirja tee poikkeusta. Mutta sen sijaan, että Paunio alkaisi vänkäämään ilmaston herkkyydestä hiilidioksidille eli kyseenalaistamaan ihmisen vaikutuksen ilmastoon, hän kohdistaa kritiikkinsä kiistattomiin väärinkäytöksiin. Tämänkin tapauksen taustalta löytyy entinen presidentti Tarja Halonen.

Ilmastopaneelin johdossa oli seksihurjasteleva huuhaa-guru

Rautatieinsinööri Rajendra Pachauri johti YK:n ilmastopaneelia vuodesta 2002 vuoteen 2015. Hänen kaudellaan ilmastopaneeli politisoitui ennen näkemättömällä tavalla ja IPCC:n raportit alkoivat enenevästi varoittamaan maailmanlopusta, Paunio väittää.

Pachauri oli Paunion mukaan mestari keräämään rahaa TERI-instituutilleen ja Suomenkin ulkoministeriö lahjoitti instituutille miljoona euroa.

– Pachauri kävi useaan otteeseen Suomessa. Pachauri on Itä-Suomen yliopiston kunniaprofessori. Tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi Pachaurille Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkin vuonna 2010, jonka pääministeri Matti Vanhanen kävi myöhemmin virallisella Intian matkallaan hänelle luovuttamassa, Paunio toteaa.

Pachaurin kohtalona oli maallisen kunnian menettäminen, koska hän ei voinut pitää näppejään erossa nuoresta naisalaisestaan, Paunio kirjoittaa.

– Hän joutui eroamaan seksiskandaalin vuoksi ja erokirjeessään YK:n pääsihteerille Ban Ki Moonille hän paljasti esoteeriset huuhaauskomukset.

Pachauri kirjoitti poskettoman itsekehu- ja seksikirjan nimeltään ”Paluu Almoraan”. Tämä joudutti hänen alamäkeään, koska kirja on niin hölmö, Paunio selittää.

– Kirjan loppupuolella Pachaurin Alter Ego Sanjay Nath ja hänen opetuslapsensa pistävät jylhissä Huippuvuorten maisemissa tinahatut päähän ja alkavat mitata Jumalan läheisyyttä sähkömagnetismiin pohjautuvilla digimittareilla.

Se, että ilmastopaneelin yksi pitkäaikaisista johtajista on ollut huuhaa-guru ja seksihurjastelija, ei tietenkään tarkoita sitä, että paneelin raportit olisivat ilman muuta virheellisiä. Ongelma onkin siinä, että tiede ja ilmastopolitiikka limittyvät toisiinsa ilmastopaneelissa. Pachaurin tapaus on vain yksi niistä Paunion esimerkeistä, jotka todistavat, että vihreän ilmastopoliittisen ajattelun taustalla ei ole tiede, vaan huuhaa.

Vihreä ympäristöpolitiikka tuhoaa luonnon

Vakuuttavinta näyttöä tästä on kirjan loppupuolella. Paunio ei yritä väittää, että ympäristönsuojelu olisi tarpeetonta. Sen sijaan hän antaa todisteiden vakuuttaa lukijan siitä, että vihreä politiikka on johtanut ympäristötuhoihin kerta toisensa jälkeen – ja tulee tekemään niin jatkossakin.

Globaalit ympäristöjärjestöt ovat muutaman vuosikymmenen aikana kehottaneet kehittyneitä maita omaksumaan kierrätys- ja biotalousidean. Tästä on ollut Paunion mukaan seurauksena se, että orangilla ei ole enää sademetsäänsä ja sen kotimetsästä on tullut kaatopaikka rikkaiden maiden ”kierrätys”-muoviroskalle.

Paunio muistuttaa siitä, että biopolttoainetuotantoon tai bioenergiaan tarvitaan valtavat alueet, koska vain murto-osa kasvien hyödyksi käyttämästä auringon energiasta sitoutuu energiapitoisiin suuriin molekyyleihin kuten sokeriin, selluloosaan tai palmuöljyyn.

YK:n ilmastopaneeli (IPCC) vaatii lokakuussa 2018 julkaistussa Puolentoista asteen erikoisraportissaan maailmaa tukeutumaan bioenergiaan laajamittaisesti, jotta lämpeneminen voidaan rajoittaa 1,5 asteeseen.

Paunio huomauttaa, että raportti tarkkaan luettuna myöntää itse, että tällainen politiikka aiheuttaisi valtavia nälänhätiä, kasvien ja eläimistön laajamittaista tuhoa ja maapallon vesivarojen tuhoutumista.

Muovijäte päätyy valtameriin, kun sitä ei saa polttaa kaukolämmöksi

Kaikki tietävät valtamerin muovijätepyörteen ja ymmärtävät, että se on kipeä ympäristöongelma. Mutta harva tietää, että seon on aiheuttanut EU – ei se suomalaiskuluttaja, joka ostaa ruokakaupasta muovikassin.

Kierrätysideologian mukaan muovi pitäisi hyödyntää uudelleen materiaalina eikä polttaa energiaksi. Paunio on kirjoittanut muovihysteriasta aiemmin Suomen Perustan Ympäristörealistin käsikirjassa.

Eurooppa ei pysty käsittelemään kaikkea muovijätettä, kun sitä ei voi polttaa. Kiinaan vietiin rikkaista maista yhteensä 106 miljoonaa tonnia muoviroskaa, josta aiheutui mittavat ympäristötuhot ja terveyshaitat, Paunio mustuttaa.

Euroopan Unioni vaatii, että mahdoton yhdyskuntajätteen muovin kierrättäminen tehdään mahdolliseksi ilmastonmuutoksen torjumiseksi – maksoi mitä maksoi – vaikka siinä kuluu valtavat määrät vettä ja energiaa ja vaikka siitä aiheutuu massiiviset mikromuovipäästöt ympäristöön.

– Vantaan Energian tapaisilla polttolaitoksilla muoviongelmasta päästään eroon pienellä rahalla ja ilmastovaikutuksetkin ovat ylivertaiset verrattuna muovin kierrättämiseen, koska roskan polttamisella voidaan helposti korvata kivihiiltä energian tuotannossa.

Ydinvoima ei kelpaa vihreille

Muovin kierrätyksen ympäristöongelmat eivät Paunion mukaan ole poikkeus vihreiden politiikkojen aiheuttamista ongelmista.

– Kaikki mihin ekologian nimissä meidän pitää syytää veronmaksajan rahaa, on ympäristölle haitallista. Erityisesti vihreät vaihtoehtoiset tavat (aurinko, biomassa, tuuli) tuottaa energiaa – pääasiassa johtuen tarvittavista valtavista maa-aloista – ovat ympäristölle erityisen tuhoisia monin tavoin. Ne aiheuttavat erityisesti haittaa maapallon biodiversiteetille, Paunio kirjoittaa.

Hourulan väen ilmastovallankumous käy läpi myös median vääristelyt koskien niin Perussuomalaisten väitteitä tuulöivoiman haitoista lepakoille kuin Kalifornian metsäpalojen syistä. Myös ilmastopyhimykseksi nostettu Greta Thunberg saa kirjassa ansionsa mukaan.

– Molemmin puolin Atlanttia nuoret vihaiset naiset vaativat yhteiskuntien täydellistä alasajoa. Alexandrian Ocasio-Cortez tai tuttavallisemmin vain AOC ja saparopäinen Greta Thunberg villitsevät ja pelottelevat nuoria ennen näkemättömällä tavalla. AOC on tuonut 2019 alussa keskusteluun Green New Dealin, jossa kielletään kaikki ja tilalle tuodaan valtavalla valtion panostuksella tuuli- ja aurinkovoimaan perustuvat utopistinen energiainfrastruktuuri. Kaikki kielletään matkustuksesta ja lihan syönnistä lähtien.

Luonnollisesti Paunio myös ihmettelee, miksi ilmastopaniikista pahimmin kärsivät aktiivit vastustavat ainoaa suuren mittakaavan keinoa tuottaa saasteetonta energiaa – ydinvoimaa.

Amazonin metsäpaloista tehtiin identiteettipolitiikkaa

Uusimpana houreena kirjaan ehtivät mukaan Amazonin sademetsien palot. Media ja poliitikot huusivat kilpaa kummallisia väitteitä, kuten että ihminen tuhoamalla Brasilian sademetsät tuhoaa myös maapallon keuhkot, koska Amazonin sademetsät tuottavat 20 % maapallon hapesta. Oikea luku on nolla prosenttia (Amazon käyttää sen hapen minkä tuottaakin).

Paunion mukaan syylliseksi Amazonin sademetsien tulikaustiin leimattiin identiteettipolitiikan pahissääntöjen mukaisesti Brasilian uusi oikeistolainen presidentti Jair Bolsonaro, joka on vastustanut maailmanyhteistön puuttumista Brasilian metsä- ja luonnonvarapolitiikkaan.

– Tämä oli yksi hänen kampanjakärkiään. Hän on myös uhannut, että Brasilia jättää Pariisin ilmastosopimuksen. Tämä lienee tärkein syy taustalla, kun kansainvälinen ja meillä kotoinen V-media tarttui innokkaasti amazonkaustiin.

Suomalaiset poliitikotkin lähtivät laukalle ja alkoivat tarinoida maailman keuhkoista. Sen jälkeen selvisi, että kyseessä ei ollut Amazonin sademetsissä raivoavat metsäpalot, vaan kyse oli pääasiassa siitä, että Brasilian köyhät maanviljelijät kulottivat jo raivattuja peltojaan samaan tapaan kuin suomalaiset vielä 100 vuotta sitten kulottivat omia peltojaan.

Paunion mukaan suomalaisten poliitikkojen tulisi ymmärtää, että EU:n puheenjohtajamaan ominaisuudessa annetut korkean tason lausunnot kääntyvät helposti meitä vastaan, koska samat globalistiset ympäristöjärjestöjen masinoimat voimat ovat käyneet vuosikymmeniä metsäsotaa myös Suomea vastaan.

– Näin puheet Brasilian suvereniteetin loukkaamisen välttämättömyydestä ovat vaarallisia meille suomalaisille, Paunio toteaa.

Hourulan väen ilmastovallankumous on asiallisesti argumentoitu kirja siitä, miksi ympäristöpolitiikka on liian vakava asia jätettäväksi vihreille. Se on myös hauska – Paunion aiemmat vihreitä moukaroineet kirjat ovat olleet vihaisia, mutta tämä on ennemminkin pirullinen ja irrotteleva. Satiirityyliä vahvistavat myös kuvittaja Mika Rantasen oivalliset pilakuvat.

Osta Hourulan väki joululahjaksi!

Hourulan väen ilmastovallankumous on oiva joululahja jokaiselle, jota vihreä ympäristöpolitiikka tympii (samaan pakettiin kannattaa laittaa Suomen Perustan Ympäristörealistin käsikirja). Ja ehkä vielä parempi sille teini-ikäiselle sukulaistytölle, joka on hurahtanut Pyhän Gretan lietsomaan ilmastopaniikkiin.

Marko Hamilo