

Pääkirjoitus: Vihreiden matikka ei enää täsmää
Vihreiden piti olla puolue, joka on nuorekas, raikas ja innostava. Se halusi esitellä itsensä joukkona, jossa on kivaa ja jossa pääsee muuttamaan maailmaa. Se halusi vaikuttaa lempeältä, sallivalta, seksikkäältä, hauskalta ja upealta.
Nykytodellisuus on toisenlainen. Tunnemaailmaa leimaavat pelokkuus, estyneisyys, huolestuneisuus ja hermostuneisuus. Vihreistä on tullut yksinäinen, pelokas, nurkassa kyhjöttäjä, joka traumatisoituu omasta sanomastaan, julkisuuden paineesta sekä eduskuntavaalien murskatappiosta.
Puolue kiihdytti itsensä vaalien alla ilmastovimmaan, joka taisi olla sille itselleenkin liikaa. Vaaleihin marssittiin hokemalla ilmastonmuutosta. Vihreät jätti väittelemisen vähemmälle ja viritti orkesterinsa toistamaan yhden sanan iskulauseita. Naurettavuuksiin asti myötäsukainen toimittajajoukko yritti kannatella hökötystä. Se tarjosi auliisti palstatilaa, nosti vihreiden kärkiteemoja sekä selitti töpeksinnät ja ristiriidat parhain päin.
Eduskuntavaalit käytiin, kylmä viima puhalsi. Murskatappio, jossa kahdenkymmenen kansanedustajan joukko kutistui kolmeentoista. Viesti ei uponnut. Löylytys oli niin hirmuinen, ettei väistyvän puheenjohtajan Maria Ohisalon työlle tahdo löytyä enää jatkajaa.
Ykkösnimet Krista Mikkonen, Atte Harjanne, Iiris Suomela, Hanna Holopainen, Oras Tynkkynen ja Fatim Diarra kieltäytyivät. Ei jaksa. Maapallon pelastaminen on tärkeintä, mutta ei silti viitsi. Vai onko kyse uskalluksen puutteesta?
Ehkä kummallisin kaikista on jopa ministeriksi asti noussut erittäin kokenut Emma Kari, joka luonnehtii itseään sanoilla ”periksiantamaton luonnonsuojelija”. Hän päätti vuoden alussa, ettei kansanedustajuus enää maistu, saati sitten puheenjohtajuus. Hän lopettaa. Puheenjohtajuudesta kisaavat enää vasemman laidan Saara Hyrkkö ja oikeistolaisempi Sofia Virta. Kumpikaan heistä ei ole erityisen tunnettu.
Mitä seuraavaksi? On kolme vaihtoehtoa. Liike voi joko a) jatkaa samalla tavalla kuin ennenkin, mutta koska tämä johti umpikujaan, niin muutoksia lienee odotettavissa. Vihreät voi yrittää b) vähentää hysteeristä vimmaa tai c) kiihdyttää sitä. Valittavana on joko Pekka Haaviston viitoittama rauhallisempi polku tai Elokapinan viitoittama räyhäkkäämpi lähestymistapa.
Valitsee vihreät sitten kumman tahansa, kannattaisi ehkä tutkia, mitä se äänestäjille tarjoaa. Puolueen matikka kun ei oikein täsmää. Se väittää olevansa erittäin huolissaan ilmastosta, mutta on ilmeisellä tavalla kiinnostuneempi kiihdyttämään kansainvälistä muuttoliikettä. Se väittää olevansa erittäin huolissaan nuorten mielenterveydestä, mutta tekee kaikkensa maalatakseen nuoriin mieliin maailmanlopun kauhua ja sukupuolikaaosta.
Vihreät väittää olevansa huolissaan heikoimmin toimeentulevista, mutta edelle rynnii vimma potkia nurin Suomen vaurauden tukipilareita – metsä- ja terästeollisuutta, edullista energiaa ja toimivaa liikennettä. Tätä kutsutaan vihreällä epäkielellä ”elinvoimaksi ja liikenteen sujuvoittamiseksi”.
Vihreillä on monia ristiriitoja, mutta tämä lienee ristiriidoista suurin: kannattajakunnan valtaosa on naisia, joille sosiaalinen oikeudenmukaisuus on tärkeää. Mutta vihreiden politiikan ydin ei asiallisesti ottaen piittaa vähäväkisistä. Vihreät ei keskity luomaan Suomelle vaurautta, jolla tuloeroja voitaisiin tasata. Se keskittää kaiken voimansa ympäristötuskaan liittyvien fiksaatiopisteidensä ympärille unohtaen muun.
Vihreät ei ole oikeastaan puolue vaan paniikkinappula. Se ei kysy, ei kuuntele eikä käy väittelyä. Se paaluttaa itsensä turvallisiin tiloihinsa ja paasaa sieltä käsin todellisuudelle vieraita ohjeitaan. Vihreitä myötäilevät toimittajat tekevät mielellään tarinoista uutisnostoja, mutta kansalaiset eivät enää keskustele Hesarin mielipidepalstalla. Se aika on ollutta ja mennyttä. Jos liike haluaa menestyä, sen on kyettävä saamaan suosiota ajatuksilleen siellä, missä ihmisetkin ovat. Avoimessa väittelyssä. Netissä.
Mutta tämä ei ole helppoa, koska avoimessa väittelyssä vihreät joutuisi kohtaamaan toisen paradoksinsa. Vihreät ovat hyviä havaitsemaan ihmisten välisiä ristiriitoja, mutta myös hyviä aiheuttamaan niitä. Vihreät ovat ihmiskeskeisiä – tavattoman kiinnostuneita ihmisten välisistä suhteista. Mutta eivät osaa toimia tilanteessa, jossa ihmiset reagoivat voimakkaasti vihreiden yliampuviin ehdotuksiin. Heillä on hyvät tuntosarvet, kenties liiankin hyvät. Vähän kuin korvat, jotka ovat koko ajan liian kovalla.
Kollektiivinen kiukku on heille yksinkertaisesti liikaa. Se kuulostaa heidän korviinsa kakofonialta, jonka torjumiseksi kyhätään hätäpäissään vihapuhelakeja, vihasanalistoja ja turvallisia tiloja, kun ei muutakaan keksitä.
MATIAS TURKKILA
Artikkeliin liittyvät aiheet
- Sofia Virta puheenjohtajakisa puolue vaalitappio hysteria Hanna Holopainen Krista Mikkonen Iiris Suomela Saara Hyrkkö Atte Harjanne Fatim Diarra äänestäjät Maria Ohisalo Emma Kari Pekka Haavisto Oras Tynkkynen vihreät
Mitä mieltä?
Aiheeseen liittyviä artikkeleita


Pääkaupungin liikenne kaaoksessa – vihreiden kuntapoliitikko sanoi sen suoraan: ”Vihreät on alusta saakka ollut yksityisautoilun vastainen liike”

Lulu Ranne: Ilmastotavoitteet johtavat totalitarismiin – Suomea uhkaa Pohjois-Korean elintaso

Hei työmatka-autoilija: Jos kaipaat vielä nykyistäkin kalliimpia työmatkoja, niin äänestä vihreitä – vihreät haluaa liikenteen kilometripohjaista verotusta

Demarit uskoo, että vihreä siirtymä toisi mukanaan talouskasvua – Purra pyysi saada näyttöjä: ”Vihreällä etuliitteellä veronmaksajan raha on aina halpaa”

Purra muistutti överin ilmastopolitiikan karuista seurauksista – ympäristöministeri Ohisalolle ei kelpaa Nasan tutkimus, joka osoittaa Suomen jo olevan hiilinielu

Elokapinan aktiivi oli paikalla Hamasin teloituksia tukeneessa mielenosoituksessa Helsingissä – Koneen Säätiö ei kommentoi
Viikon suosituimmat

Teemu Keskisarjan kolumni: Niin mikä salaliittoteoria, ministeri Adlercreutz?

Mitä ihmettä? Ilta-Sanomat söhelsi arkivapaita koskevan uutisensa, ja pian ministerille toivotettiin kuolemaa

Antikainen: Demarikansanedustajan satuilema arkipyhäväite täysin tuulesta temmattu
Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikainen ihmettelee SDP:n kansanedustaja Timo Suhosen väitettä, jonka mukaan perussuomalaiset haluaisivat poistaa arkipyhät yrittäjäjärjestön ehdotuksen mukaisesti.

Vigelius SDP:n Nurmisen yt-aikeista: Tätäkö tarkoitti, että kaiken voi tehdä reilummin?
Tampereen kaupunginhallitukselle esitetään yt-neuvottelujen aloittamista vähintään 10 miljoonan euron säästöjen saavuttamiseksi. Säästöjä tehdään kaikilla palvelualueilla. Perussuomalaisten kansanedustajan, Tampereen kaupunginvaltuutettu Joakim Vigeliuksen mielestä päätökset osoittavat, mitä SDP:n vaalilupaus "kaiken voi tehdä reilummin" todella tarkoittaa.

Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Teemu Keskisarja SuomiAreenassa: SDP jakaisi äänestäjille ja someseuraajille ei-kenenkään velkamiljardeja, joita ei ole olemassakaan
MTV:n ja Porin kaupungin SuomiAreenan Raatihuoneenpuiston lavalla kohtasivat keskiviikkoiltana puolueiden puheenjohtajiston vaikuttajat, ja melko ennalta-arvattavasti puoluepomoilta kysyttiin kantoja talouden sopeutuksiin ja lisäsäästöihin lähitulevaisuudessa.

PS-ministeriryhmän tiedotustilaisuus klo 15.30 alkaen (suora lähetys)

Jussi Halla-aho: Kehitysavun tehtävä on ollut ostaa itsellemme hyvää omaatuntoa
Länsimainen ja suomalainen ihminen kantaa ilmeisen ikuista syyllisyyden taakkaa. Ainakin wokeväen mielestä. Olemme syyllisiä siihen, mitä samanväriset ihmiset ovat tehneet missä päin maailmaa hyvänsä aikakauteen katsomatta. Jussi Halla-ahon mielestä tämä on ”vähän kummallista ajattelua”.

Arabitaustaiset perheklaanit hallitsevat suurta osaa saksalaisesta rikollisuudesta
Aikoinaan Libanonista Saksaan turvapaikanhakijoina saapuneet arabitaustaiset klaanit tekevät huomattavan osan Saksan rikoksista. Saalista kerätään etenkin huumekaupalla, ryöstöillä, suojelurahalla ja kiristyksellä. Klaanin jäseniä yhdistävät ehdoton lojaalisuus omia perheenjäseniä ja sukulaisia kohtaan, perinteiset arvokoodit ja oma oikeuskäsitys. Tutkijat muistuttavat, että kaikki perheklaanien jäsenet eivät ole rikollisia.

Nato tunnusti laittoman maahantulon merkittäväksi uhaksi kansalliselle turvallisuudelle
Nato teki Haagin huippukokouksessaan päätöksen, että rajaturvallisuuteen liittyvät kulut voidaan jatkossa laskea mukaan jäsenmaiden viiden prosentin puolustusmenotavoitteeseen. Tämä on suuri helpotus niille Nato-maille, joilla on yhteistä rajaa Venäjän kanssa tai joihin muuten kohdistuu paljon laitonta maahantuloa. Myös kumivenepakolaisten kanssa ongelmissa oleva Britannia iloitsee uudesta linjauksesta.

Suomen Akatemia teki sen taas! 750 000 euron jättipotin kuittasi tällä kertaa kynsisalonkitutkimus: feminismin ja rodullistamisen manikyyritutkimusta
Suomen Akatemian myöntämä yli 750 000 euron rahoitus Helsingin yliopiston tutkimukselle "Intiimi manikyyri: femininisoitu työ, (itse-)hoiva ja rodullistetut kohtaamiset kynsistudioissa" on hämmentänyt sosiaalisessa mediassa. Keskustelijat ovat ilmaisseet epäuskoaan julkista rahankäyttöä ja tiedepolitiikkaa kohtaan. Päivystävät kriitikoiden kriitikot kuten ekonomisti Heikki Pursiainen puolestaan piikittelivät muita keskustelijoita kuten Wille Rydmania jopa henkilökohtaisuuksiin asti. Pursiainen puhui kohututkimuksesta ylistävämpään sävyyn. Suomen Akatemian erikoiset rahoituspäätökset hämmentävät ihmisiä vuodesta toiseen. Ilmiö liittyy laajempaan keskusteluun tieteen politisoitumisesta ja tiederahoituksen kanavoitumisesta ideologisesti värittyneisiin hankkeisiin.