Perussuomalaiset julkaisi toimenpiteitä peruskoulun korjaamiseksi: Vuonna 2018 esityksillemme lähinnä tuhahdeltiin – ”Nyt koulujen ongelmat ovat tulleet kaikkien silmille”

Perussuomalaiset esitteli tänään puheenjohtaja Riikka Purran johdolla ratkaisujaan koulutusjärjestelmän kuntoon laittamiseksi. Erityisesti Purra keskittyi peruskoulun ja ammatillisen koulutuksen haasteisiin.

– Oppimistulokset laskevat, kouluissa on monenlaisia ongelmia ja opettajat uupuvat. Eivät vasta nyt, vaalivuonna 2023, vaan näin on tapahtunut useita vuosia. Alan ammattilaiset ovat ongelmista pitkään kertoneet ja esittäneet ratkaisuja, Riikka Purra sanoo.

Perussuomalaiset esitti jo vuonna 2018 tärkeitä huolia, huomioita ja ratkaisuja koulutuspoliittisessa ohjelmassaan.

– Silloin niille, etenkin peruskoulun osalta, lähinnä vain tuhahdeltiin. Nyt, yli neljä vuotta myöhemmin, oppimistulokset ovat kuitenkin entisestään laskeneet ja koulun ongelmat tulleet kaikkien silmille. Muistakin puolueista on alettu kuulla samanlaisia vaatimuksia kuin mitä perussuomalaiset on jo vuosia sitten esittänyt, Purra huomauttaa.

Peruskoulun arvonpalautus

Perussuomalaiset kokee, että seuraavalla hallituskaudella suomalaisen koulujärjestelmän korjaamisen tulee olla yksi tärkeimmistä painopisteistä. Tehdyt virheet koulutuspolitiikassa ja pedagogiikassa on ensin myönnettävä.

– Peruskouluun tarvitaan arvonpalautus – perusasioihin, opetukseen ja oppimiseen, opettajan rooliin. Huikentelevaiset pedagogiset tavoitteet toimivat jossakin ja joillakin, mutta eivät koko yhteiskunnan tasolla, Purra toteaa.

Vaatimustaso kuntoon

Kaikkein tärkeintä Purra mukaan on palauttaa kouluihin vaatimustaso. Luokka-asteelta toiselle ei saa päästää, mikäli tavoitteita ei ole saavutettu.

– Suurin osa toisen asteen ongelmista johtuu peruskoulusta – siitä, että amikseen menee nuoria, joilla ei ole siihen mitään edellytyksiä eikä amiksessakaan vaadita juuri mitään. Ysiltä pääsee nuoria, joiden luku- ja kirjoitustaitokin on surkea. Mielestämme jokaisen pitää osata lukea ja kirjoittaa siirtyessään kolmannelle luokalle, Purra painottaa.

– Sääli- tai tsemppinumeroiden antaminen pitää lopettaa. Niitä ei saa antaa maahanmuuttajille eikä kantaväestölle. Nelonen on numero, ja se pitää uskaltaa antaa, jos osaaminen ja taidot sitä vaativat. Ehdot eivät ole kiusantekoa vaan huolehtimista oppilaan osaamisesta.

Kaikki uusi ei ole parempaa

Purra harmittelee, että aina kun perussuomalaiset esittävät, että jokin asia aiemmin oli ehkä paremmin, he saavat osakseen vastalauseiden myrskyn ja syytöksiä impivaaralaisuudesta ja peräpeiliin katsomisesta.

– Mutta ajatelkaa nyt kouluamme. Totta kai yhteiskunta ympärilläkin on muuttunut, mutta niin on koulukin, eikä suinkaan vain parempaan suuntaan.

– Tavoitteena pitää olla palauttaa suomalainen koululaitos sille tasolle, jossa me ennen olimme. Pääsimme hyvin pitkälle sillä vanhalla, toki jatkuvasti kehitettävällä järjestelmällä – ilman ilmiöpohjaisuutta, ilman jatkuvaa digitulvaa, ilman koko ajan lisääntyviä oppilaiden vapauksia, Purra luettelee.

Rajat ovat rakkautta

Perussuomalaisten mielestä lapsilta pitää uskaltaa vaatia. Erityisesti pojat ovat vaikeuksissa peruskoulussa ja he kaipaavat Purran mukaan rajoja. Koulun rajattomuus on ollut etenkin heille vahingoksi.

– Myös kouluissa rajat ovat rakkautta. Haluamme opettajalle auktoriteetin takaisin. Se on välttämätöntä sekä oppimisen että koulurauhan säilymisen kannalta.

Purra korostaa, että kaikilla pitää olla oikeus rauhalliseen oppimisympäristöön ja turvalliseen kouluun.

– Lapset ovat monesti fiksuja ja heitä kannattaa kuulla, mutta koulussa opettaja on pomo. Yliampuvasta itseohjautuvuuteen luottamisesta on palattava kohti opettajavetoisuutta. Itseohjautuvuus sopii harvoille lapsille, ja siihen nojaaminen opetussuunnitelmassa on ollut selvä virhe.

Purra huomauttaa, että pääasiallinen kasvatusvastuu on kuitenkin vanhemmilla.

– Koulua ja opettajia ei pidä syyttää ja syyllistää eikä liioin huutaa apuun, jos syy on muualla. Koulun päätehtävä on opettaa – se on sen perustyö – mutta totta kai samalla myös osallistua kasvatustyöhön.

Inkluusio on ”kaunis ajatus”

Purra toteaa, että vaikka inkluusio on kaunis ajatus, pedagogisesti hieno malli, se ei käytännössä toimi.

– Varsinkaan se ei toimi ilman rahaa. Haluamme erityisluokat takaisin. Opetus erityisluokalla on sitä tarvitsevan oppilaan oikeus ja etu.

Puhelimet pois tunnilla

Perussuomalaiset vaati jo vuonna 2018 puhelimille käyttökieltoa oppitunneilla. Puhelimet voisivat pysyä Purran mielestä repussa koko koulupäivän, kuten on tapa joissakin yksittäisissä kouluissa ja luokissa.

– Viime eduskuntavaalien alla emme saaneet tällekään ehdotuksellemme kuin päivittelyä. Nyt ääni näyttää olevan jo toinen. Digidigi ja mobiili eivät tulleetkaan tekemään autuaiksi, päinvastoin, ja tämä on syytä ymmärtää.

Purra huomauttaa, että monet lapset – ja aikuiset – ovat addiktoituneita puhelimiin ja muihin laitteisiin ja siksi koulutyö pitää rauhoittaa muille metodeille.

– Monet kovilla olevat vanhemmat ovat hävinneet kilpailun laitteille. Useilla lastensuojelun asiakkailla on vakava peli- tai vastaava addiktio. Aivan tavallisissakin perheissä käydään usein uuvuttavia taisteluita peli- ja ruutuajoista, ja vanhemmuus on haastavaa. Kun yhä useampien lasten todellisuus on tätä, miksi koulussakin pitää olla sama juttu? Purra kysyy.

– Haluamme vähemmän laitteita, vähemmän pelillisyyttä. Teknologian käyttö opitaan varmasti koulun ulkopuolella. Lapset tarvitsevat koulussa oppimisen ja onnistumisen tunteita; heitä ei tarvitse eikä pidä maanitella pelaamisella yrittämään.

Politisoituneet hankkeet haittaavat koulua

Hallinnolliset tehtävät ja kehittämishankkeet on pidettävä Purran mielestä järkevissä mittasuhteissa.

– Viime vuosien uudistushumppa on ollut täysin yliampuvaa. Koulua on uudistettu liikaa, ja samalla perusasiat ovat jääneet jalkoihin. Osa huonoista uudistuksista on poliittisten päätöksentekijöiden, osa opetushallinnon virkamiehistön voimalla edistämiä.

Purra muistuttaa, että monet uudistamisen työryhmät on asetettu poliittisesti.

– Niissä ei kuulla opettajia tai opetusalan tutkijoita. Opetushallinnon kaavailut syntyvät kuin norsunluutornissa, ja ruohonjuuritason työ ja tarpeet unohtuvat liian usein.

Maahanmuuton vaikutukset dramaattisia

Purra huomautti, että edes suomalainen koulu ei kestä liian suurta väestöpohjan moninaistumista – eikä sen perussuomalaisten mielestä tarvitsekaan kestää.

– Suomi menestyi kaikissa osaamisen ja hyvinvoinnin ja luottamuksen mittareissa muun muassa juuri siksi, että olimme niin homogeeninen joukko. Kestivät kaikki sitä kuulla tai eivät, maahanmuutto on yksi koulun ongelmien ja oppimistulosten laskun syy.

Ruotsissa maahanmuuttajataustaisten vaikutus oppimistuloksiin todettiin niin suureksi, että Pisa-tuloksia muokattiin jättämällä suuri määrä maahanmuuttajataustaisia pois testistä vastoin sen kansainvälisiä sääntöjä.

– Valtion tarkastusvirasto antoi moitteet hallitukselle ja kouluvirastolle asiasta vuonna 2021. Asiasta on puhuttu huomattavan vähän, vaikka kyseessä on tietenkin valtava skandaali. Suomessa ero maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä on OECD-maiden kaikkein suurin, vielä suurempi kuin Ruotsissa, Purra huomauttaa.

Lisäraha ei korjaa segregaatiota

Lisärahan kippaaminen maahanmuuttajakouluihin ei Purran mukaan koskaan ratkaise maahanmuuton aiheuttamia ongelmia, vaan maahanmuuttopolitiikkaan vaaditaan selvä muutos.

– Suomalaistenkin koulut kärsivät resurssipulasta eikä koulu pelasta sitä, minkä maahanmuuttopolitiikka pilaa. Eikä siltä pidä sitä myöskään vaatia. Minkäänlainen, edes resursseiltaan huippuunsa viritetty koulu, ei selviäisi siitä, että integroitavia on liikaa.

Koulushoppailu on jo vanha ilmiö

Polarisaatio koulukentällä kasvaa, ja etenkin kaupungeissa tieto hyvistä ja huonoista kouluista on vanhemmilla. Koulushoppaaminen onkin Purran mukaan seurausta koulujen eriytymisestä erityisesti maahanmuuton seurauksena.

– Sen sijaan, että vapaata kouluvalintaa yritetään estää, on tärkeää puuttua niihin tekijöihin, jotka joidenkin koulujen turvattomuutta, heikkoa tasoa ja huonoa mainetta aiheuttavat. En kuitenkaan ole optimistinen asian suhteen, Purra harmittelee.

Purra on puhunut aiheesta jo yli kymmenen vuotta.

– Kaivoin esiin Hesarin kirjoituksen vuodelta 2012, jossa kirjoitan, että ”Mitä enemmän eriytymisen merkit alkavat näkyä – kadulla ja mediassa – sitä enemmän kouluja ”shopataan”. Pääosa ihmisistä ei elä ennakkoluulojen vallassa, vaan näkee, mitä tapahtuu, ja vastaa tähän.”

– Ja näin tosiaan on yli kymmenessä vuodessa tapahtunut. Erona on se, että tuolloin koulujen arjesta kertovat jutut olivat hyvin harvinaisia. Silloin koulujen maahanmuuttajien osuuksia piti kaivaa Vauva-lehden keskusteluista tai Hommafoorumilta – nykyään ne on kerrottu jo Hesarissakin, Purra sanoo.

Ruotsi on hyvä huono esimerkki

Purra huomauttaa, että tässäkin asiassa voi katsoa Ruotsia ja sen kurjaa kulkua. Ruotsi ei ottanut lusikkaa kauniiseen käteen, vaan alkoi väkisin sekoittaa oppilaita eri kouluihin.

– Se ei käynyt niille lastensa hyvää ajatteleville vanhemmille, joilla oli mahdollisuus valita, ja maahan syntyi yksityiskouluja. Tämä entisestään on lisännyt eriytymistä. Emme halua tätä Suomeen. Emme halua Suomesta luokkayhteiskuntaa.

Koulujen turvallisuusongelmat kärjistyneet

Poliisi kertoo nykyään säännöllisesti koulujen kärjistyneistä ongelmista.

– Väkivaltaa, teräaseita, huumeita. Vain muutama päivä sitten julkaistiin uutinen, jonka mukaan avunpyyntöjä ja vihjeitä kouluilla tapahtuvasta huumeidenkäytöstä ja mahdollisesta välittämisestä tulee pääkaupunkiseudun poliisilaitoksille jatkuvalla tahdilla, Purra sanoo.

Poliisin mukaan on alaikäisiä, jotka haluavat pyörittää suunnitelmallisia huumeiden myyntiorganisaatioita kouluissa. Länsi-Uudellamaalla on tutkittu tällaisia alaikäisten huumemyyntirinkejä.

– Tällaisissa asioissa pitää olla nollatoleranssi. Ongelmia ei saa hyssytellä kouluissa, vaan poliisi ja muut viranomaiset on otettava apuun. Vakava nuorisorikollisuuden kasvu, väkivalta ja ryöstöt, joista olemme tehneet välikysymyksen ja esitelleet omat toimenpide-ehdotuksemme, liittyy myös kouluun, Purra muistuttaa.