Teemu Keskisarjan kolumni: Tämän takia Yle ei pienene penniäkään

Yleisradion parlamentaarinen työryhmä perusti työnsä vertailuun ja ulkomaiden kanssa kilvoitteluun paljonko on paljon -kysymyksessä. Kuinka hintava on Ylemme muihin Pohjoismaihin nähden?

Ensinnäkin lohko on kivikova. Kaikki viisi kilpakumppania perinnäisesti tykkäävät julkisen palvelun medioiden rahoittamisesta. Varaa on. Norja ja Islanti kylpevät kruunuissa. Tanskan ja Ruotsin kansantalouksilla pyyhkii kohtalaisesti. Vain Suomi on persauki ja kanttuvei. Siis valtiona.

Yleistilanne ei vaikuta Yleisradioon, joka onkin valtio valtiossa. Medialiiton laskelman mukaan Yle on lohkovoittaja. ”Yleisradioyhtiön rahoitus oli Suomessa suhteellisesti Pohjoismaiden korkein vuonna 2023”.

Maailmankaan kärki tuskin kiitää kaukana. Yleensä demokratiat luottavat riippumattomiin yksityisiin tiedotusvälineisiin, eivät esivallan totuuden torveen.

Pohjoismaiden mestaruus panee ajattelemaan, josko Yle-verossa olisi pikkaisen nipistettävää. Suomalaisen telkkariviihteen hinta-laatusuhde ei liene täysin ylivertainen rinnastettuna tanskalaisten globaaleihin jymymenestyksiin.

Harmi vaan, että parlamentaarinen työryhmä hylkäsi Medialiiton matematiikan ja uskoi mieluummin yleläisiä lobbareita. Näiden mielestä ”Ylen rahoitus on keskitasoa tai vähän sen alle.”

Yle on luvannut julkistaa työryhmän aineiston. En kuitenkaan löydä netistä ”Ylen vastinetta Medialiiton taulukkoon Yleisradion rahoituksesta suhteutettuna muihin Pohjoismaihin vuonna 2023.” Viitseliäs lukija, kaivelepa esiin – taikka kysäise Pasilasta!

Asiakirja on kerta kaikkiaan käsittämätön. Se viittaa ”Euroopan yleisradioliiton EBU:n jäsenyhtiöiltään keräämiin tietoihin”, mutta niitä ei näy liitteenä. Tokko tarkistaminen ketään kiinnostaisi.

Yleisradio pyörittelee jokaisen vertailuluvun parhain päin. Islanti on väestöltään pienempi ja Ruotsi suurempi, Norjassa on öljyä ja Tanskassa kaupallista kannattavuutta. Viro hoitaa homman puoli-ilmaiseksi, mutta se onkin Viro. Suomessa ”kansalliset ja kulttuuriset erityispiirteet” tuottavat tämän kustannustason ja sillä hyvä.

Samaisessa vastineessa Yle ilmoittaa ”kokonaistuloikseen” 529, 58 miljoonaa euroa. Luvusta puuttuvat noin 50 miljoonan alv-palautukset.

Ainahan lobbarit lobbaavat, se on heidän duuninsa, ei kovia tunteita. Häpeämätöntä on vain se, että eduskunta poliittisista syistä väittää mustaa valkoiseksi eli sikakallista sopuhintaiseksi.

Myöntäkäämme karu totuus. Yle paisuu siksi, että sen propagandakone ja ideologioiden ekosysteemi ovat useimmille puolueille tutut ja turvalliset. Kun kotimaiset kaupalliset kilpailijat kuolevat, peli on selvä. Suomi porhaltaa ”Unkarin tielle” yhden valtionmedian yksinvaltaan. ”Aikuisten lasten ohjelmat” (toimittaja Sami Antinniemen osuva ilmaus) paapovat ihmisiä totalitarismin hengessä.

Kesän kohuista huolimatta Yle välttynee pienentämiseltä. Parlamentaarisen pelleilyn seuraus on pelkkä tauko vuosittaisiin korotuksiin. Jos arvonlisävero lisäksi nousee neljä prosenttia, vaikutus on veronpalautuksen takia olematon. Summa summarum, Yle ei säästä pennin pyörylää. Ei vaikka lisäkulujen toppuuttelu on paperilla olevinaan suurenmoinen leikkaus.