Touko Aalto ei enää nouse

KOLUMNI | Vihreät on epävakaassa tilassa, eikä vaihtoehtoja ole enää kuin yksi. Päätoimittaja Matias Turkkila kirjoittaa vihreiden puheenjohtajan tuskien taipaleesta.

Olipa kerran, ei kovin kauan aikaa sitten, eräs nuori prinssi kaukaisessa pohjoisen maassa. Hänet hovinsa johtajaksi kruunattiin, iloisten kansalaisten hurratessa kera ilmapallojen ja hurraa-huutojen. Nuoria olivat hänen innokkaimmat kannattajansa, hymyileväisiä ja täynnä elämää. Se kesä oli kukkeaa, ja elämä ihanaa.

Päivät kuluivat. Ja kuten saduissa niin usein käy, alkoi huolia kasaantua taivaalle. Kaukaisten maiden suunnalta alkoi kuulua ikäviä asioista. Idästä – Kiinan ja Intian maista, nousi ilmastonmuutoksen musta henkäys.

Hiilidioksidi – elämän tyrehdyttäjä, kuoleman tuoja. Siinä olisi nuoren prinssin arvoinen uhka.

Suurissa sankaritarinoissa on tapana, että nuori oikeamielinen sankari käy ratsunsa, koiravaljakkonsa tai kuurakettinsa selkään ja karauttaa kohti ylivoimaista vihollista. Hän kohtaa matkan aikana lähes ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, mutta ystäviensä, opettajansa ja neuvokkuutensa avulla sankari voittaa vaikeudet yksi kerrallaan, oppii arvokkaan opetuksen ja suoriutuu lopulta tehtävästään.

Satumme nuoren prinssin tehtävä oli mitä ilmeisimmin vaikea, lähes mahdoton. Kuten niin monet prinssit häntä ennen, hän kävi urhollisesti matkaan. Prinssi nousi sponsoritarroilla tapetoidun pyöränsä selkään ja lähti nujertamaan Lohikäärme-Ilmastonmuutosta.

Mikäs siinä lähtiessä, tuumi hän. Ystävien tuki takanansa, samoin perheen ja hoviväen. ”On vihreä perhe saman katon alla”, kuultiin hänen toisinaan lausahtavan.

+++

Iltasatumme on edennyt melko tavanomaisia polkuja tähän saakka. Tässä kohden tapahtuu kuitenkin eriskummallinen sarja sattumuksia.

Vanhoissa tarinoissa on tapana, että prinssin kultahiuksinen ja enkelikasvoinen immyt suikauttaa urholle suudelman ja toivoo tämän pikaista paluuta. Nyt kävi toisin. Prinssin immyt havaitsikin prinssin pelehtivän hoviväen kanssa. Hän suuttuu ja pakkaa laukkunsa.

Prinssi, hieman hämillään, taluttaa uuden seuralaisensa parrasvaloihin. Tämä puhuu seksistä, panemisesta, seksistä, pettämisestä ja seksistä. Hivenen myöhemmin uusi seuralainen julkaisee videon, jossa ihmiset kaatavat maalia päällensä. Tarkoitus on pitää meteliä niiden prinssien puolesta, joka haluavatkin saksia hiuksensa ja housunlahkeensa ja sensellaisensa muuttuakseen prinsessoiksi – sekä toisinpäin.

Syksy saapuu.

Tarinoiden arkkityyppiset sankarit ovat hyveellisiä ja korostetun oikeamielisiä. Jos he eivät ole sitä tarinan alussa, heitä ohjaamaan ilmestyy pian viisas opettaja. Tähtien Sodan nuorta Luke Skywalkeria opasti ensin Obi-Wan Kenobi, myöhemmin Yoda. Sormusten herran Frodolla oli Gandalfinsa ja Harry Potterilla professori Dumbledorensa. Jopa greippikainalo Rambolla oli eversti Trautmaninsa.

Opettajan viisaat neuvot auttavat tilanteissa, joissa heikompi mieli taipuisi.

Mutta nuorella prinssillämme ei vaikuta olevan opettajaa laisinkaan. Vihreä tarusto mainitsee hänellä olevan viisi puheenkirjoittajaa, mutta varsinaisesta mentor-suojatti-suhteesta ei kukaan hiisku sanaakaan.

Vailla viisasta opettajaa prinssimme askeltaa pian karhunrautaan, josta ei ole poispääsyä. Perjantaina turvapaikanhakijoiden palautuksiin tuskastunut nuori vihreä lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen yrittää estää palautuslennon, ja saa prinssin kommentoimaan äärimmäisen epäviisaasti. Tämä antaa ymmärtää lain rikkomisen olevan hyvästä. Kannanotto kyseenalaistaa sekä oikeusvaltioperiaatteen että lentoturvallisuuden yhtä aikaa.

Vanhan sanonnan mukaan älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei edes joudu.

+++

Liekö tuhkolmalaisessa yökerhossa virranut omenaviiniä, vaiko vahvempia nesteitä, mutta yhtä kaikki nuoren prinssin yölliset toimet rävähtävät pohjoisen kuningaskunnan tajuntaan. Paidaton Aalto pieksee miestä takapuolelle.

Seksiseikkailut olivat jo aiemmin liitetyt prinssin hahmoon vähintäänkin rivien välissä, tällä kertaa visuaalisuus rynnistää silmille.

Sekoiluepisodi toisensa jälkeen kalvaa hovin suosiota. Kannatusmittauksissa lukee useampana kuukautena otsikossa sana ”syöksykierre”.

Yökerhokuvien julkaisusta seuraa vähemmän lempeitä päänsilityksiä. Prinssin edeltäjä Ville Niinistö hylkää kohteliaisuuden ja purkaa mieltään. Haukut on hyvin ohuelti verhottu diplomatiaan.

Miksi moitteet annetaan julkisuudessa? Sen sijaan, että vihreiden vanhat toimisivat Aallon opettajina, he toimivat tämän pyöveleinä.

Vihreää hovia seuraavien on hyvin vaikeaa välttyä puntaroimasta, onko moitteiden taustalla jotain muutakin kuin pelkästään Touko Aallon suoritus. Ville Niinistön suosikki Emma Kari kun jäi puheenjohtajakisassa hopeasijalle.

+++

Seuraavaksi prinssimme pakenee eduskunnassa toimittajia. Tällaista virhettä ei yksinkertaisesti puoluejohtajan tasolla voi tehdä.

Ei kestä enää kauaa.

Prinssi nousee vielä pitämään viimeisen tulisen puheenvuoron tuulen mustasta henkäyksestä, ilmastonmuutoksesta. Sanat ovat silkkaa apokalypsiaa.

Viiden päivän päästä, kaikkensa antaneena tarinan sankari sortuu sairasvuoteelle. ”Jaksamiseni rajat ovat tulleet vastaan”, prinssi kertoo.

Kuukauden päivät hän nuolee haavojaan.

Politiikan tantereiden seuraajat antavat hänelle kohteliaasti aikaa toipua. Sairastunutta ei ole syytä piestä enempää. Antaa miehen levätä, uutta koitosta varten.

Sen kuukauden ajan onni on vihreille poikkeuksellisen suosiollinen. Ei lehteä, ei uutislähetystä, joka ei puhuisi ilmastonmuutoksesta. Oiva noste, jonka turvin haavoittunut sankari voitaisiin hurrata takaisin satulaan.

Prinssiä tuuraamaan nostetaan Maria Ohisalo, hentoääninen helsinkiläinen. Hän joutuu välittömästi valtakunnan kouliintuneimpien poliitiikkojen kanssa debattiin. Vaikka mittelön lopputulosta yrittäisi kuinka kauniisti tulkita, on julmaa nähdä, miten vihreät heittävät pääministeriä vastaan ensimmäisen kauden valtuutetun. Kontrasti on niin tyrmistyttävä, ettei Juha Sipilän tai Antti Rinteen kannata edes yrittää taklata Ohisaloa.

Prinssiä odotetaan palaavaksi. Saavu jo, päätä piinamme. Jatka tärkeää tehtävääsi.

Kun kuukausi on kulunut, saapuu uusi viesti. Karulle seinälle ilmestyy kalsea ilmoitus, joka kertoo sairausloman jatkuvan vielä toisenkin kuukauden. Sankari ei jaksanut silloin, eikä jaksa vieläkään.

Hiljaisuus laskeutuu.

Tarina on tullut päätökseen.

+++

Ikävä sanoa, mutta Touko Aallon ilmoitus sairausloman jatkamisesta on viimeinen naula hänen puheenjohtajuutensa arkkuun.

Huippupoliitikon tehtävä on erittäin vaativa. On oltava asiaosaamista, nopeutta ja pelisilmää. Sekä näiden lisäksi sitkeyttä kestää niinä aikoina, joina onni ei ole myötäinen. Aallon kriisikestävyys joutui usean yhtäaikaisen kriisin johdosta puntariin, ja osoittautui riittämättömäksi niihin tehtäviin, joita hän on tavoitellut.

Ellei pysty omia asioitaan hoitamaan, on vaikeaa nähdä, että pystyisi muidenkaan edun perään katsomaan. Pääministeriä tai minkäänlaista muutakaan ministeriä ei voi leipoa taikinasta, joka murentuu, kun kaulin painaa vähän lujempaa.

Vaimonsa jättämää, laittomuuksiin yllyttävää, omiensa hylkäämää ja terveytensä menettänyttä miestä on liian vaikeaa enää nähdä suuren tarinan sankarina. Ja kun lumous katoaa, on satu lopussa. Kun tarinamme prinssi poikkesi sankarin polulta, hän teki sen lähes aina kahdesti. Luonne on kohtalo, eikä omia piirteitään voi paeta.

Touko Aallon puheenjohtajuuskausi alkoi huonoissa merkeissä, ja lähti välittömästi väärille raiteille. Sarja epäonnistumisia ja järjenvastaisia ulostuloja sysäsi Aallon itsensä epävakaaseen tilanteeseen, sekä hänen ohellaan myös vihreän puolueen.

Kun dynaaminen järjestelmä joutuu epävakaaseen tilaan, on sitä erittäin vaikeaa uudelleenvakauttaa millään muulla kuin hard resetillä. Vihreät on nyt tällaisessa tilanteessa. Jos Aallon johdolla jatketaan, koko puolueen epävakaus jatkuu.

Vaihtoehtoja on vain yksi.

Vihreiden epäkiitolliseksi tehtäväksi jää todeta tilanne ja yrittää selvitä puheenjohtajan vaihdosta mahdollisimman nopeasti ja vähin äänin.