Ulkomaalaistaustaiset pojat vammauttivat 8-vuotiaan tytön HopLopissa – poliisilta tyly yhteydenotto tytön äidille: Tapausta ei tutkita

Helsinkiläisen Alisa Leppäkosken tytär joutuu nyt käyttämään kyynärsauvoja sisäleikkipuisto HopLopissa häneen kohdistuneen tahallisen väkivallanteon vuoksi, eikä poliisi ryhdy jatkotoimiin tapauksen johdosta. – Poliisi kertoi, ettei tummien poikien pahoinpitelyä tytärtäni kohtaan tulla tutkimaan. Vaikka videovalvonnasta näkyvät tekijät ja tyttäreni poistuminen paikalta ystäviensä kannattelemana, henkilöllisyyden selvittäminen olisi poliisin mukaan liian vaikeaa, Leppäkoski sanoo.

Helsinkiläinen perheenäiti, perussuomalaisten Helsingin varavaltuutettu Alisa Leppäkoski kirjoittaa Facebookissa hänen tyttäreensä kohdistuneesta väkivallasta.

Leppäkosken 8-vuotias tytär oli toissa viikonloppuna viettämässä kaverinsa syntymäpäiviä sisäleikkipuisto HopLopissa Vantaalla, missä tyttö yllättäen joutui väkivallan kohteeksi.

Olin naiivi. Luulin, että lapsen voi antaa olla itsenäinen, kun on pärjäävä, hyväkäytöksinen ja fiksu. Olin väärässä.

Kolmatta luokkaa käyvä tyttäreni juhlisti viikonloppuna ystävänsä syntymäpäivää Vantaan HopLopissa. Mikä voisi mennä pieleen? Tuttu seikkailupuisto, fiksut lapset, vähän herkuttelua ja paljon hauskaa liikuntaa.

Tyttäreni meni kahden ystävänsä kanssa ajamaan sähköautolla. Samalla radalla oli kaksi tummaihoista poikaa, jotka alkoivat kiusaamaan tyttöjä. Keskareiden näyttämisellä alkanut tilanne vaihtui pian tahalliseen törmäilyyn tyttöjen autoon. Tyttäreni putosi auton kyydistä, jolloin pojat ajoivat naureskellen tämän jalan päältä.

Ystävät auttoivat tyttäreni ylös ja menivät kertomaan aikuiselle. Pojat olivat kuitenkin lähteneet, eikä heitä enää tavoitettu.

Nyt meillä ei enää kävellä. Reipas ja liikunnallinen lapsi joutuu turvautumaan kyynärsauvoihin ja pitämään harrastuksistaan taukoa.

Mitä tästä opin? Maailma on kova paikka. Omia lapsia tulee kasvattaa, mutta ei voi tuudittautua mielikuvaan, että muutkin kasvattavat omiaan. Jokin on mennyt jo pidempään pahasti pieleen, jos isommat lapset saavat iloa väkivallasta. Millaisia aikuisia heistä kasvaa?

Tekijät livahtivat karkuteille

Suomen Uutisten tavoittama Leppäkoski ei siis ollut tapahtumahetkellä itse paikalla, vaan hänen tyttärensä oli leikkipuistossa kavereineen. Leppäkosken tyttären vammauttamiseen johtanut tapahtuma oli sattunut HopLopin suositulla sähköautoradalla.

– Sähköautossa oli tyttäreni lisäksi kaksi muuta tyttöä. Toisessa autossa olleet pojat ohjasivat autonsa törmäämään tyttöjen autoon siten, että tyttäreni putosi autosta, minkä jälkeen pojat tahallaan ajoivat tyttäreni jalan päälle.

Leppäkoski kuuli tapahtumasta tuoreeltaan puhelimitse tyttärensä ystävän äidiltä, joka kertoi tapahtuneesta sekä siitä, että jalan yli ajaneet pojat olivat välittömästi poistuneet paikalta.

Leppäkoski on ammatiltaan kätilö-sairaanhoitaja, ja hän pyysi tuomaan tyttärensä välittömästi kotiin. Seuraavana aamuna hän kuitenkin vei tyttärensä sairaalaan kuvauksiin, koska kävely ei sujunut ja jalka ei vaikuttanut olevan kunnossa.

Sairaalassa selvisi, että luita ei jalasta ollut sentään mennyt rikki, mutta tutkimuksissa havaittiin pehmytkudosvaurio, joka on tyypillinen yhtäkkisen trauman, kuten putoamisen tai iskun aiheuttava vammatyyppi.

Leppäkosken tytär ei ole toipunut vieläkään, vaan joutuu tällä hetkellä käyttämään kyynärsauvoja.

Leikkipuistossa videovalvonta

Sairaalasta kotiuduttuaan Leppäkoski päätti, että tekijät on saatava vastuuseen, ja hän teki verkossa rikosilmoituksen, jossa hän kuvasi tekijöiden ulkonäköä ja vaatetusta sekä ilmoitti tapahtuman tarkemman ajankohdan.

– Tiesin, että HopLopissa on myös valvontakamerat, joiden nauhoilta tekijät voi tarvittaessa tunnistaa, joten odotin poliisin tarttuvan toimeen.

Leppäkoski on ollut yhteydessä myös HopLopiin, jossa on tallentava videovalvonta koko leikkipuiston alueella. Tekijät olisivat siis tunnistettavissa videolta, vaikka itse tapahtuma ei tallentunut.

– HopLopissa on videovalvonta autoradalle päin, mutta teko tapahtui autoradan tunneliosuudessa. Vaikka tekoa ei olisi mahdollista nähdä videolta, siitä kuitenkin selviäisi, että radalla oli tapahtuman aikaan kaksi autoa, toisessa kaksi tummaa poikaa ja toisessa autossa kolme tyttöä. Videolta olisi myös nähtävissä, miten yksi tytöistä poistuu paikalta ystäviensä kannattelemana.

Liian hankalaa poliisille

Leppäkoski saikin yhteydenoton poliisilta, mutta se ei ollut sitä, mitä hän olisi odottanut.

– Poliisi kertoi minulle, etteivät he aio selvittää tapausta tai tekijöiden henkilöllisyyttä, koska se olisi heille liian iso savotta.

Leppäkoski kirjoittaa myös poliisin yhteydenotosta ja sen aiheuttamasta pettymyksestä Facebookissa:

Poliisi soitti.

Viikko sitten kerroin tyttäreni joutuneen häikäilemättömän väkivallan uhriksi lasten leikkipuisto HopLopissa. Tämän seurauksena tytär kulkee edelleen kyynärsauvoilla kykenemättä varaamaan jalan päälle kipujen vuoksi.

Viimeksi eilen vietimme liki kuusi tuntia sairaalassa jalan kuvauksissa. Vamman vaikutukset perheeseeni ovat olleet mittavat. Täysin omaa luokkaansa on kuitenkin 8-vuotiaan lapsen kärsimys. Mielikuva maailman oikeudenmukaisuudesta on ottanut liian suuren kolauksen liian varhain.

Poliisi kertoi, ettei tummien poikien pahoinpitelyä tytärtäni kohtaan tulla tutkimaan. Vaikka videovalvonnasta näkyvät tekijät ja tyttäreni poistuminen paikalta ystäviensä kannattelemana, henkilöllisyyden selvittäminen olisi heidän mukaansa liian vaikeaa.

Pojat siis pääsevät jatkamaan perseilyään ja teot painetaan villaisella, kuten tässä tapauksessa. Vanhempia ei kiinnosta, eikä sen koommin poliisiakaan.

Tätäkö on Suomen oikeusvaltio? Oikeutta ei tunnu saavan, ellei sitä ota omiin käsiin.

Tekijät rikosoikeudellisen vastuuikärajan alapuolella

Poliisi perusteli puhelimitse Leppäkoskelle että tapaus jää tutkimatta myös siksi, että tekijät vaikuttavat selkeästi olevan rikosoikeudellisen vastuuikärajan alapuolella, eli arviolta 10-11-vuotiaita, joten toimiin ryhtyminen ei kannata.

Suomessa rikosoikeudellinen vastuu alkaa henkilön täytettyä 15 vuotta. Sen sijaan vahingonkorvausvastuun syntymiselle ei ole ikärajaa, eli henkilön ollessa alle 15 vuotta hän on vahingonkorvausvelvollinen, vaikka häntä ei voisikaan tuomita rikoksesta.

– Mielestäni olisi tärkeää tavoittaa tekijät jo pelkästään siitä syystä, että vanhemmat tavoitettaisiin, ja tekijöille tehtäisiin selväksi, että he eivät voi toimia sillä tavalla kuin ovat toimineet, nyt saattaa olla jopa viimeinen hetki opetukselle, Leppäkoski sanoo.

Hän myöntää olevansa harmissaan, että ulkomaalaistaustaiset pojat selvisivät kuin ”koira veräjästä”.

– Luultavasti pojilla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka isoa haittaa he aiheuttivat tyttärelleni ja koko perheellemme. Niinpä he saattavat jatkaa samanlaista toimintaa myös jatkossa.

Suojaako laki yhteiskunnan heikoimpia vai pahantekijöitä?

Leppäkoski kuvaa tuntojaan poliisin yhteydenoton jälkeen tyrmistyneeksi. Poliisin itse ilmoittaman strategian mukaisesti vakavien henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten selvitystason tulisi pysyä korkeana ja tutkinta-ajan kohtuullisena.

– Etenkin tässä kohtaa poliisilta odottaisi toimia, kun rikoksen kohteena on kouluikäinen lapsi. Tyttärelleni ei ole koskaan sattunut vastaavaa tilannetta, eli että joku toinen tekee hänelle näin räikeästi pahuutta.

HopLop on Leppäkosken perheelle tuttu leikkipuisto, ja aikaisemmilta käynneiltä kokemukset ovat olleet hyviä. Leppäkoski sanoo, että aiemmin puistoon on voinut huoletta jättää isompia lapsia myös itsenäisesti leikkimään, mutta nyt arveluttaa.

– En ole varma, uskallanko jatkossa enää jättää lapsia sinne.

Rikosilmoituksen tehtyään hän oli kuitenkin itse yhteydessä HopLopin henkilökuntaan ja kertoi tuntojaan tapahtuneesta.

– Henkilökunta oli pahoittelevaa ja yhteistyöhaluista. Sain tietää, että poliisin pyynnöstä valvontanauhat ovat poliisin käytössä. Jälkiviisaasti voisi ajatella, että olisi pitänyt ottaa yhteyttä jo aiemmin, mutta tyttäreni tullessa kotiin, ykkösprioriteetti oli saada hänet kuntoon.

Vaikka poliisin ensimmäinen yhteydenotto oli pettymys, Leppäkoski sanoo, että perheessä on pohdittu jatkotoimia tekijöiden henkilöllisyyden selvittämiseksi.

– Lain pitäisi suojella erityisesti yhteiskunnan heikoimpia, mutta tuntuu siltä, että suojaa saavat ne, jotka tekevät pahuutta.