Eurovaaliehdokas Virén: Siirtolaiskriisi osoitti, miten heikko integraatiohalu Euroopassa on

Me maksamme EU:lle, ja saamme sieltä rahaa takaisin. Se ei kuitenkaan ole enää suomalaisten priorisoimaa rahaa. Suomen pitäisi jatkossa saada päättää kansallisesti niistä hankkeista ja projekteista, joita haluamme tukea, koska meillä on ylivoimainen tietämys paikallisista olosuhteista. Sitä ei Brysselissä ole, eurovaaliehdokas Matti Virén sanoo.

Taloustieteen professori, perussuomalaisten eurovaaliehdokas Matti Virén (sit.) katsoo, että EU on useiden epäonnistumisten jälkeen pysähtynyt suvantovaiheeseen, joka tällä hetkellä hillitsee enimpiä unionin pyrkimyksiä liittovaltion rakentamiseen ja laajenemiseen.

– EU:n toimielimillä on päättymätön hinku ajaa eteenpäin byrokratiaa ja liittovaltiohanketta. Mutta nyt toistaiseksi nähdyt epäonnistumiset, kuten Brexit ja siirtolaiskriisi, ovat sotkeneet tätä kuviota. Kriisit ovat myös osoittaneet, kuinka heikko integraatiohalu Euroopassa tosiasiassa on, koska kansalaiset vastustavat integraatiohankkeita.

– On silti ymmärrettävä, että EU ei ole haudannut tavoitteitaan. Tämän vuoksi on tärkeää että EU-parlamenttiin muodostuisi järkevästi ajattelevien ihmisten ryhmä, joka pitäisi EU:n toimimassa niillä parametreilla, joilla maat ovat aikoinaan siihen liittyneet, eli nimenomaan turvatakseen omat taloudelliset intressinsä, Virén sanoo.

EU-parlamenttiin eri alojen asiantuntijoita

Euroopan parlamentissa yksittäisellä edustajallakin voi olla paljon vaikutusvaltaa, jos hän saa oman ryhmänsä asiansa taakse. Näillä näkymin Euroopan parlamenttiin on muodostumassa uusi kansallismielisten puolueiden ryhmä, jolla tulee olemaan merkittävää vaikutusvaltaa.

– Europarlamentissa on tärkeää löytää kavereita, jotka ajattelevat asioista suunnilleen samalla tavalla, ja jotka suhtautuvat Euroopan kehitykseen järkevällä tavalla. Kaikista asioista ei tarvitse olla samaa mieltä.

Viren näkee, että seuraavalla vaalikaudella Euroopan parlamenttiin tulisi saada laajasti eri alojen asiantuntijoita, jotka toimivat unionin kansallisvaltioiden asukkaiden parhaaksi.

– Kuten suomalainen ilmastokeskustelu on osoittanut, myös EU:ssa asioita perustellaan usein asiantuntijoiden arvovallalla, eli että ”kaikki asiantuntijat ovat tätä mieltä.” Siksi olisi tärkeää, että myös parlamentissa olisi tietoa ja taitoa, että asiantuntijoiden väitteitä ja esityksiä pystytään jotenkin aukaisemaan. Toinen ja huonompi vaihtoehto olisi mennä virran mukana.

– EU-parlamentti ei voi tehdä lainsäädäntöaloitteita, mutta se voi kuitenkin blokata ja pysäyttää sellaista huonoa lainsäädäntöä, mitä komissio esittää, kuten käyristä kurkuista määrääminen tai moottoriajoneuvojen käytön rajoittaminen.

Rahanjako ja vastuukysymykset selvitettävä

Taloustieteilijä Viréniä kiinnostavat EU:ssa erityisesti rahanjakoon ja vastuukysymyksiin liittyvät asiat.

– Vastuukysymyksillä tarkoitan ensinnä sen avaamista ja julkistamista, mitä EU:ssa tehtävät päätökset tosiasiassa merkitsevät suomalaisille ja millaisia kustannuksia päätöksistä seuraa.

EU:ssa on edelleen pinnan alla pyrkimyksiä ajaa läpi esimerkiksi eurovelkojen yhteisvastuullisuutta.

– Se tarkoittaisi käytännössä sitä, että joudumme subventoimaan ylivelkaantuneiden maiden kuluja, ja sellaiseen pitäisi reagoida voimakkaasti, Virén sanoo.

Eurovaaliehdokasta harmittaa EU:lle valunut valta päättää kansallisien investointien, kuten maatalouden rahoittamisesta. EU:n nettomaksajana Suomi saa EU:lta takaisin rahaa erilaisiin hankkeisiin, mutta vasta sen jälkeen kun EU on päättänyt mihin raha käytetään.

– Me maksamme EU:lle, ja saamme sitten jotain takaisin. Se ei kuitenkaan ole enää suomalaisten priorisoimaa rahaa. Eurooppa-intoilijoiden mielestä tämä on oikein, mutta olen eri mieltä. Suomen pitäisi jatkossa saada päättää kansallisesti niistä hankkeista ja projekteista, joita haluamme tukea, koska meillä on ylivoimainen tietämys paikallisista olosuhteista. Sitä ei Brysselissä ole.

Missä ovat EU:n toimivallan rajat?

Vastuukysymykset liittyvät kiinteästi myös EU:n päätöksenteon legimiteettiin ja hyväksyttävyyteen. Virénin mukaan juuri nyt on kysyttävä ja selvitettävä, kuinka pitkälle ulottuu EU:n toimivalta asettaa jäsenvaltioille ja niiden kansalaisille erilaisia velvollisuuksia.

– Tämä näkökulma on saanut valitettavan vähän huomiota. Vaalikoneissa saatetaan kysyä esimerkiksi pitäisikö EU:n kieltää moottoripyörät, mutta sitä ei koskaan kysytä, onko EU:lla edes oikeus asettaa sellaista kieltoa. Euroopassa ei taida olla toimielintä, joka voisi tutkia, milloin EU on ylittänyt oman toimivaltansa rajat. Kuitenkin joku tolkku tässä on oltava.

EU:n toimivalta perustuu jäsenvaltioiden EU:lle antamaan valtuutukseen. Virén sanoo, että komissiota tuskin kiinnostaa selvittää EU:n päätöksenteon hyväksyttävyyttä ja mahdollisia toimivallan ylityksiä.

– Komissio on täynnä Eurooppa-intoilijoita, jotka haluavat kasvattaa EU:n toimivaltaa. Komissio tuskin torppaa mitään esityksiä, joissa rajoitetaan kansalaisten oikeuksia. Esimerkkinä voidaan mainita EU:n kunnianhimoiset ilmastotavoitteet, jotka rajoittavat kansallisvaltioiden suvereniteettia päättää omista asioistaan. Ikään kuin olisimme tilanteessa, jossa EU voi kieltää mitä sitä huvittaa, Virén ihmettelee.

Haluammeko maksaa lisää EU:n laajentumisesta?

Viréniä huolestuttaa myös EU:n laajentumispyrkimykset. Serbia ja Montenegro ovat viime vuosina käyneet keskusteluja unionin kanssa. Myös Turkin mahdollisella liittymisellä EU:hun on spekuloitu paljon.

Virén sanoo, että EU:n laajentuminen itään lähinnä aiheuttaisi lisäkuluja nykyisille jäsenvaltioille ja sen seurauksena Suomen jäsenmaksuosuus tulisi todennäköisesti nousemaan.

– Nyt jäseneksi pyrkivät maat ovat kehittyneet huonosti. Idioottikin ymmärtää, että rahat menevät sitten sinne. Eivät köyhät maat pysty maksamaan unionille, eikä rahapulaan auta sanahelinä eurooppalaisista arvoista. Kysymys kuuluu, että olemmeko valmiita maksamaan entistä enemmän EU:n laajenemisesta?